Kuvittelin jo hetken olevani eläviltä piilossa,
jätin lukematta runosi, koska ei huvittanut,
jätin tulematta luoksesi - ei kiinnostanut.
Jättäisinkin.
Pystyisinkin.
Miten paljon vihaankaan jokaista henkäystäsi...
Miksi roikun yhä lahkeissasi kiinni?
Miksen päästänyt irti jo silloin,
kun saavuimme rannalta soratielle,
kun tuuli kääntyi kasvojamme vastaan,
kun maistoin suussani suolaa, vaikka meri oli jo kaukana.
ja silloin kun ensi kertaa ajattelin,
etten koskaan oppisi rakastamaan.
Varsinkaan sinua.
- N.S. 27.10.2013
"Rakkaus on ruma sana, runojen raiskaus."
Pahoitteluni siitä, yritän välttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti