162.

Sen yön aikana elefanttilauma oli tanssinut ruumiini yli,
aamulla sain mustelmilta tuskin silmiäni auki,
ajatukseni ryömivät vaivalloisesti eteenpäin,
kuin humalainen sammumisen partaalla:
havahtuivat ohikiitäväksi hetkeksi,
kunnes taas nuukahtivat autuaaseen tyhjyyteen.

Tässä:
inhimillisen elämäni rauniot,
rippeistä kasatut järjen kuiskaukset,
"pohdi, analysoi, kritisoi",
erilaiset sanat kajahtelevat kalloni seinistä,
huutavat oikeuttaan,
kirkuvat itseään kuin rättiväsyneet lapset,

Mutta minäkin olen rättiväsynyt lapsi!
Ja tässä istun,
juuri tänään,
kun minulta vaaditaan enemmän,
kuin koskaan voisin osata antaa.


- N. S. 15.9.2013
Flunssassa/ kuumeessa filosofian ylppäreitä edeltäneitä tunnelmia.