Horjumme tunteidemme aallokossa,
kellastuneet varpaankynnet naputtavat pöytää vasten,
ja pimeys hallitsee jälleen,
Odota - kuulakärkikynästäni loppui muste.
Oi miksi? Kysyn 3 kertaa miksi?
Olisiko vihreillä smurffeilla sielu?
Ja ovatko aivoni puhtaat?
Minunkin mielikuvitukseni on rajallinen.
Tuuli keinuttaa kaukoidästä ostettuja silkkiverhojani,
haastattelen itseäni,
ja virtuaalikieleni menee solmuun kolme hetkeä liian aikaisin.
- "AivoNiko?" ja "Kuuro Mursu" 18.6.2013
Jälleen yks kaverin kanssa tehty runo, idealla: mä kirjotin suunnilleen joka toisen ja kaveri joka toisen. Ja jälleen tietämättä, mitä toinen oli kirjoittanut. Tää on yhdistelmä kahdesta yhteisestä tuotoksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti