Peto ihmisen vaatteissa,
tupakkaa, naisia ja viinaa,
- tai vähintäänkin viinaa.
Karitsa miehen vaatteissa,
kunniakkaasti ja itsenäisesti,
vaikka hautaan asti,
- niin, sinnepä nimenomaan.
Alkoholisti sinun vaatteissasi,
makaa ojanpohjalla kuoleman partaalla,
"Älä vittu koske muhun,
kyllä mä itekki pääsen!"
Ja silloin minä tiedän,
kuka sinua seuraavaksi tulee auttamaan.
- Nina Stine 9.3.2013
Perustuu tositapahtumiin. ...eikä itse asiassa ainoastaan "perustu"...
Niin, kuten jo totesin, en tiedä missä kohtaa runoa valehtelisin tai edes liioittelisin. Makasin seitsemältä aamulla sängyssä ja ensimmäinen säe tuli päähäni. Nousin ylös ja kirjoitin, mitä olin näin, kuulin ja tunsin. Runo kulki työnimellä "kuningas alkoholi".
VastaaPoistaJa onpa muuten virkistävää saada runoille taas otsikoita, kun yleensä ne aina jää uupumaan :D.
Kaipaisin mielipiteitä: "kuka sinua seuraavaksi tulee auttamaan"? Olin epävarma siitä, miten muotoilisin säkeen ja haluaisin nyt kuulla sen herättämiä tulkintoja :).
Seuraa pitkä "avautuminen", eli selitän ajatuksiani runoon liittyen (= saa skipata):
Ainakin tiedän, etten ole paras puhumaan, koska itse olen absolutisti. Runo lähtikin halusta yrittää ymmärtää, selittää ja kuvailla.
Se on käsittämätöntä, kun näkee itselle rakkaan ihmisen aivan erilaisena kuin yleensä. Tänä aamuna, krapulaisena - tai pikemminkin vielä vahvassa laskuhumalassa - hän kiroilee ja korottaa ääntään. Toistaa samoja asioita ja repii vanhoja haavoja auki.
Eilen tein päätöksen, etten ota palautetta vastaan ihmiseltä, joka ei kykene pysymään pystyssä. (Tosin huomasin, että päätöksellä ei sinänsä ole loogisia perusteita, mikä on minussa elävälle filosofille tietenkin aina rikos :D.)
Mutta mitä ajattelee tämä muita ympärillään olevia ihmisiä loukkaava humalainen? Näin havainnoimalla voisin esittää ehdotuksen:
- Hän näyttää ajattelevan, ettei meidän kannattaisi huolehtia hänestä, hän on aikuinen iso mies, joka pärjää kyllä ihan itsekin. Tai sitä hän ainakin koko ajan tuntuu toistavan. (näkyy runossakin.)
Tämä ehkä tuntuu minusta kaikkein katalimmalta: Miten ihminen, joka konttaa lattialla taaperon tavoin, on "aikuinen ihminen, joka osaa huolehtia itsestään"!? Minun mielessäni konttaus assosioituu aina pieniin lapsiin, joista on huolehdittava - he eivät pärjää itse. Vaikka he usein aivan samalla tavoin, haluavat pukea itse, syödä itse ja sitoa kengännauhat - ihan itse.
Pohdin, tajuavatko tällaiset alkoholin ainaiset "kohtuukäyttäjät" sitten selvinpäinkään tapahtumia. Havainnointini osoittaa, että eivät ainakaan samalla tavalla kuin minä (huom! ei sillä, että minun kantani olisi mitenkään parempi). Selvinpäin he toistelevat samaa: "no kyllähän minä olisin sieltä itsekin päässyt" tai "ei siitä nyt enää jaksa jauhaa". Näin psykologiaa opiskelleena voisin ehdottaa kyseessä olevan haavoittumattomuuden illuusio: "Enhän _minä_ nyt jotain juoppojen jäätymiskuolemaa kokisi."
Jos täällä blogissani joskus käy joku, joka tunnistaa itseään kuvailemistani sanoista tai lausahduksista, olisin aidosti kiinnostunut kuulemaan, mitä te oikeasti ajattelette. Nyt joudun elämään vain havaintojeni varassa :/.
Ymmärrän kuitenkin, että on ihan luonnollista haluta tuntea olevansa itsenäinen, rationaalisesti ja oikein toimiva yksilö. - Minäkin haluan. Ja jättäytymällä suosiolla pois "kohtuukäyttäjien" ihmeellisestä maailmasta, uskon olevani askeleen lähempänä tavoitettani.
Ps. En halua ihan kohtuuttomasti tuomita ihmisiä, jotka käyttävät alkoholia. Halusin ainoastaan tuoda esiin näkökulman täältä ikkunan toiselta puolelta. Vaikka olisihan se tietysti mukava, jos ajatukseni vaikuttaisivat johonkin. Vaikkakin näin pessimistinä uskallan epäillä...