Aina matkalla määränpäähän,
sen luonteella ei ole väliä,
kunhan on olemassa,
tarpeeksi kaukana,
mutta kuitenkin ajatusten ulottuvilla.
Toimettomuus,
tappaa vahvemmankin ihmisen,
ellei ihminen tapa sitä ensin.
- Nina Stine 7.8.2011
Tuleepas nyt lyhyitä runoja... Runo on yks mun elämäni suurimmista oivalluksista tällä hetkellä.
Tykkään tuosta runon nimestä jo todella paljon, ja itse runokin on tosi hyvä. Tämän lukeminen laittoi mut ajattelemaan tätä asiaa aika paljon, ja oot kyllä ihan oikeassa. :)
VastaaPoistaKiitos tosi paljon kommentistasi :) En edes tiedä mistä tuon nimenkin keksin, mutta se kuulosti mielestäni hyvältä :D Hyvä myöskin, että runon sanoma on välittynyt :)
VastaaPoistaHei vitsi pystynkö kommentoimaan tänne, vaikken oo rekisteröityny? Kokeilen!! XD
VastaaPoistaTää on kyl oikeesti niin totta. :D Sitte ku saavutetaan joku päämäärä niin on pakko keksii joku uus, et elämä tuntuis jotenki tarkotuksellistlta. Mut juu. x)
-Pinja, you know who! >: D
Juu, kyl tänne pystyy kommentoimaan xD. Kiitti sun kommentista ja luulisin, et tiiän kuka on tän takana :D se on kyl jännä, miten aina niin kovasti haluu päästä sinne päämäärään, mut ei tajuu nauttia matkasta :/ (itellä käy tosi usein niin)
VastaaPoistaUpee runo, kuten muutki sun blogissas :) pistää miettii...
VastaaPoistaKiitti paljon, hyvä et herättää ajatuksia :)
VastaaPoista