Nykyään kaiketi elämän tarkoitus on syntyä, (lisääntyä) ja kuolla. Sitten kun tähän uskoo, voi elämästä olla ilo kadoksissa. Ihmiset ovatkin kautta aikojen yrittäneet täyttää tätä tyhjää tunnetta, joka tulee kaiken merkityksettömyydestä. Jotkut löytävät turvaa uskonnoista, kohtalosta, rajatiedosta tai turvautuvat muunlaiseen ylempään voimaan tai "tietoon". Esimerkiksi uskoo Jumalaan tai siihen, että ihmisellä olisi joku kummempikin merkitys maapallolla tai maailmankaikkeudessa. Joillekin parempi vaihtoehto on olla vain miettimättä asiaa.
Mielestäni kuitenkin nämä "elämän tarkoituksen" selittäjät, kuten uskonnot, ovat hyvä asia. Niiden avulla itse elämisestä tulee helpompaa, koska elämä on pyhä asia, eikä toisia tapeta tai loukata. Ei valheeseen uskominen ole väärin, jos siitä tulee parempi mieli, eikä siitä ole haittaa. Loppujen lopuksihan ei tällä tai millään muulla ole mitään väliä. Oman elämäni "tarkoitus" on nykyään vain elää. Sen yritän tehdä mahdollisimman mielekkäästi ja tuottaa samalla muille hyvää mieltä. Eihän silläkään mitään merkitystä ole jälkeenpäin, mutta tässä hetkessä se tuntuu parhaimmalta.
Nyt saattaa tulla pitkä teksti.
VastaaPoistaMun mielestä - huom. mun mielestä En ryhdy mistään hinnasta tuputtamaan omia näkemyksiäni muille, sivuuta tääkin höpinä jonkun hörhön kirjottamana jorinana, jos siltä tuntuu :) - elämällä ei oo yhtä tarkotusta, vaan jokanen ihminen määrittelee omalle elämälleen tarkotuksen. Sellanen joko on tai ei oo, riippuu ihmisestä itestään. Ja sellanen, joka uskoo, että elämällä on takotus, uskoo varmasti myös siihen, että kaikkien elämällä on. Mut tarkottaako se, jos ihminen ei ite usko elämänsä olevan tarkotuksellista, että se ei sitä ookaan?
Se mihin ihminen uskoo, on totta. Sanoisin, että vaikka uskomukset onkin "vaan" ihmisten mielissä, ei se tee niistä yhtään sen epätodellisempia kun mitkään muutkaan asiat on. Se mikä on jollekin toiselle valhetta, on toiselle totuus.
Ja oon sitä mieltä, että tiettyihin asioihin (vaihtelee varmasti eri ihmisillä) uskominen ei tee välttämättä elämästä helpompaa. Usko antaa varmasti parhaimmillaan voimia jaksaa vaikeiden aikojen yli - sellastenkin, joista ei ilman sitä yli pääsis. Uskoo johonkin parempaan, tulevaan, vaikka meniskin huonosti, ja vaikka kuinka huonosti. Ei luovuta. Tavallaan se tekee elämästä helpompaa, oot kyllä ihan oikeessa. Se on ihan miten sen ottaa. :'D
Mä oon ihan onneni kukkuloilla, kun löydän tällasia ihmisiä, jotka myös ajattelee näitä asioista. Vaikka me ei tunnetakaan vielä tarpeeks hyvin pitkään aikaan (millä tarkotan sitä, että toivon meiän voivan tutustuu viel paljon paremmin :)), niin on tosi jees et voi kirjottaa jollekin tälleen. Uskoisin voivani, toivottavasti en oo väärässä. X'D
NYT en puhu enempää, saat musta vielä ihan yltiömielipidetyrkyn mielikuvan tätä menoo. XD Ymmärräthän. ú______u Innostun tällasista aiheista, koska ne koskettaa mua tosi paljon.
Lähetään vaik siitä liikkeelle, et ei kannata kauheesti munkaan sanomisista tai kirjotuksista välittää. Mä oon luonteeltani vähän semmonen itsekeskeinen ja johtaja-tyyppiä, joten välillä mainitsen asioita liian yleispätevinä tai jyrään alleni muiden mielipiteitä :/ Tosin se on sit yleensä ihan vahingollista, enkä tarkota sillä mitään pahaa. "Mielipiteet taistelevat, emme me." :)
VastaaPoistaNo ensinäkin: Eiköhän elämän tarkotus oo semmonen aihe, josta vois kirjottaa pariki romaania ja mullaki oli ongelmia tiivistää se noin pieneen tekstiin, mut koska se oli menos keskustelupalstalle, oli pakko yrittää :D Siit siis tosiaan jäi jotain tärkeitä huomioita ja lisäyksiä pois ym.
Mä voisin ottaa nyt aluks kantaa tohon:
"Se mihin ihminen uskoo, on totta. Sanoisin, että vaikka uskomukset onkin "vaan" ihmisten mielissä, ei se tee niistä yhtään sen epätodellisempia kun mitkään muutkaan asiat on."
Mä luulisin, et oon sun kanssa tästä asiasta aika samaa mieltä. Lähinnä kysymykseks nousee se, mitä sana "totuus" merkitsee/tarkottaa. Ihmiselle itsellelleen oma maailma ja omat ajatukset aina tosiaan muodostavat sen totuuden. Mutta kuten todettu, mä oon vähän pessimisti, enkä kauheesti tykkää ihmisten joistakin piirteistä, ni mä uskon, että jotkut "totuudet" voi olla vääriäkin. Ei siis niille ihmisille itselleen, vaan yleisestä näkökonnasta. Esim. joidenkin mielestä totuus on se, että Jumala on valinnut heidät tappamaan 1000 000 ihmistä. Mä pidän sitä ite aika epätodennäkösenä.
Ehkä mä siis ite käsitän, et "totuus" on se, joka on tieteellisesti, järjellisesti ja yleisesti pätevin mielipide. Ja näin ajatellen, elämällä ei toisaalta olis tarkotusta. Mutta jos ajatellaan, että "totuuksia" on monta, silloin myöskin on totta se, että elämällä voi olla tarkoitus.
En siis todellakaan kiellä mielipidettäsi, mutta tuon aiheeseen uutta ulottuvuutta. Odotan mielenkiinnolla vastaustasi :)
Joo, ja must tuntuu, et me ollaan molemmat vähän samalla kannalla, mä oon hirveen arka ottamaan kantaa näinkin isoista asioista ja varsinkaan kommentoimaan niistä jollekin muulle, enkä haluu loukata muiden näkemyksiä omillani. Joten ollaan varmaan suurin piirtein tasoissa. :D Ja mä en oo ainakaan oo huomannu sussa tai sun teksteissä kauheesti mitään itsekeskeisiä piirteitä sen enempää kun kenessäkään muussakaan (joka ei oo selvästi tosi itsekeskeinen!), mut sä tietenkin tunnet ittes _aika lailla paremmin_, joten uskotaan. Mut onhan kai ihan terveellistäkin olla vähän itsekeskeinen, kunhan se ei mee liiallisuuksiin.
VastaaPoistaElämän tarkotuksesta on varmasti yleensäkin vaikeeta kirjottaa mitään yleispätevää tekstiä, vaikka saiskin sille romaanin verran tilaa! :D
Oisin voinu lisätä tohon omaan tekstiini tohon "Se mihin ihminen uskoo, on totta"-kohtaan, että se on tietenkin totta vaan sille itselleen. Hyvä tietenkin (tai huono, riippuu asiasta!), jos siihen samaan asiaan uskoo enemmänkin ihmisiä, niin se varmasti tuntuu oikeammalta, ellei oo tosi itsevarma, että on varmasti oikeessa ja uskoo mihin uskoo muista ihmisistä huolimatta.
Tää onkin mielenkiintosta, koska ilmeisesti siis on olemassa vääriä totuuksia. :D Ja sehän tarkottaa, ettei ne oo totuuksia, eikös? Joten ehkä jos joku ihminen uskoo vaikka esimerkiksi just tohon, että Jumala on valinnut sen tappamaan 1000 000 ihmistä, se on sen omasta mielestä totuus ja muiden mielestä taas ei. Mutta kun se ihminen itse uskoo, että se on sen elämän tarkoitus, niin onko se? Se ei tietenkään tee siitä totuutta muille, mut jos ihminen niin vakaasti itse uskoo elämänsä tarkoitukseen, tuleeks siitä sillon sen elämän tarkotus?
Enkä henkilökohtasesti usko, että elämällä olis yhtä tarkoitusta. Ennemminkin jokaisella ihmisellä on oma, vähän erilainen tarkotus, eri asia on keksiikö ja tietääkö ne sen itse. Ihmiset kuitenki vaikuttaa toistensa elämään, ja tiettyjen sattumien kautta voi vaikka läsnäolollaan auttaa toista pääsemään johonkin tavotteensa tai löytämään jotain uutta ja hienoa. Ehkä yhdenkään ihmisen elämällä ei oo ainoostaan yhtä tarkoitusta, vaikka niin kai yleensä ajatellaan?
Elämän tarkotuksella ajatellaan kai aika usein jotain suurta ja mahtavaa, mutta ei kai meitä kaikkia voi ollakaan tarkotettu mihinkään suuriin tekoihin, joista koko maailma sais tietää.
Mulla oli vielä joku idea tähän, mut unohdin. X''D Oon jo muutenkin ihan sekasin, mutta ei se mitään!
Vitsi ku näissä kaikissa teksteissä on semmosii pieniä ykstyiskohtia, joista vois alottaa oikeen keskustelujen viidakon :D Ehkä täytyy silti pyrkiä poimimaan ne pääasiat toistaseks :D...
VastaaPoistaTurha kai sitä on väittelemään lähteä, kun tähänkin "ongelmaan" esiintyy tässäkin keskustelussa kaksi vastausta, joista kumpikaan ei ole väärin (tietysti ratkaisuja voi olla paljon enemmänkin).
Voin siis aloitustekstiäni täydentää Pinjan oppipoikana, sekä opettajana, että Elämän tarkoitus, ystäväni sanojen mukaan, "riippuu kastikkeesta" Tekstissäni siis kuvastuu sekä oma elämäntarkoitukseni, sekä se, mitä minä ajattelen sen yleisesti ottaen muillakin olevan.
Luulisin, että meidän pitää tavata aika pian, että saadaan asioista puhuttua O.o Täällä ruudun toisella puolella kun ei aina saa välitettyä oikeita sanoja ja mielipiteitä :/
Joo, tällasesta asiasta kun lähtee keskustelemaan, voi varautua siihen et teksti lähtee joko seikkailemaan miljoonaan eri asianhaaraan tai sitten pitää pysytellä pääasioissa. :D
VastaaPoistaTällasiin "ongelmiin" ja ongelmiin ei taida ollakaan mitään yleispätevää vastausta. :'D Mäkin oon tainnu ajatella, että elämällä olis suurin piirtein vaan joku yks tarkotus mitä ihmiset ettii, mutta vaikuttaakin siltä, että on lähes niin paljon elämän tarkoituksia kuin on ihmisiäkin!
Hei siistiä, nyt me ollaan molemmat toistemme oppipoikia ja opettajia! Tämähän on hienoa! ;D Riippuu kastikkeesta <3
Niin pitää. owo Paitsi varaudu siihen, että mä oon ehkä huonompi puhumaan kun kirjottamaan, kun ei oo niin paljon aikaa valita sanojansa, mutta sekin tietty vaihtelee. :D Mutta eiköhän me selvitä!