Ei säästy Luojan luomat,
ei kohtaloa koittaneet,
eivät tuhosta toivu,
eivät kynnelle kykene
niin saapuu virtaava vesi,
tulee armoton aallokko,
päälle nousevan auringon,
ylle ylpeän lipun
ei katso viikate vietäväänsä,
ei pahaa parhaasta erota;
toinen syliin syntyy,
ja toinen veteen vajoaa.- Nina S. 15.3.2011.
Ollaan just koulussa käsitelty Kalevalaa. Täs runossa päätin kokeilla Kalevalan keinoista toistoa/kertoa ja alkusointuja. Ensimmäiseen säkeistöön en oo ihan tyytyväinen, mutta pieni epätäydellisyyshän on hyväksi. Voin nyt paljastaa, että runon aiheena on Japanin tilanne. Sen ajatus on kuitenkin ilmaista, että samalla kun ihmisiä syntyy, niitä pitää myöskin kuolla. Se on osa omaa filosofiaani.
Mulla meni oikein kylmät väreet kun luin tätä. Varsinkin tuo loppu säväytti. Tämä on oikein onnistunut runo, ja vaikket olisi sanonutkaan tämän käsittelevän Japanin tilannetta, olisin sen arvannut. :)
VastaaPoistaTämä myös kosketti henkilökohtaisesti, koska mun japanilainen ystävä on tällä hetkellä täällä Suomessa ja on todella huolissaan kotimaansa tapahtumista.
Totta kai uusien ihmisten myötä pitää ihmisiä myös kuolla. Tässä tapauksessa heitä vain on kuollut liian suuri määrä. :/ Täytyy vain pitää toivoa yllä, että siellä asiat muuttuisi paremmaksi. Kyllähän tuollaisesta selviäminen kestää kauan, mutta ajan kanssa siitäkin selvitään.
Ois kyllä kauheeta kuvitella omalle kohdalle. Voimia sulle ja sun kaverille. Kiitos kommentistasi :)
VastaaPoistaTää oli oikeesti ihan mielettömän hyvä!
VastaaPoistaTässä oli vähän sellaista Kalevala tunnelmaa, juuri noiden alkusointujen takia, mikä sopi kokonaisuuteen todella hyvin.
Järkyttävästä aiheesta oot onnistunu kirjottamaan todella kauniisti.
Lempikohdakseni nousi tuo keskimmäinen säkeistö.
Hieno :)
Pitäis varmaan useemminki jaksaa kokeilla erilaisia tyylejä, ni kehittyis enemmän. Kiitos Ida tosi paljon kommentistasi, kiva että tykkäsit :)
VastaaPoistaTää on hieno, ja tykkään tosi paljon tosta, et oot jäljitelly Kalevalan runomittaa. Itelleni ostin Kalevalan omakskin sen jälkeen kun oltiin koulussa käyty sitä läpi, mut en oo kyllä saanu vielä aikaseks lukea. X'D
VastaaPoistaTykkään eniten tosta viimesestä säkeistöstä, se on jotenkin sellanen raadollinen ja sopii hyvin lopetukseks.
Kiitti, mä oon aina tykänny sävähdyttävistä lopuista ja ilman niitä runo ei tunnu oikeen valmiilta/hyvältä :D. Mullakin tuolla kirjahyllyssä Kalevala komeilee ihan alkuperäisenä ja sitten vielä nykysuomella. Kyl siitä ihan kivoja vinkkejä ja vaikutteita välillä sai. Tunneilla oli kyl ihan kiinnostava käsitellä :)
VastaaPoistaEn varmaan ees tajunnu ekalla lukemallani, et kuin hieno tää oikeesti on, koska mun kommentti ei olis varmasti ollu muuten noin laimee! :D Tai ehkä kun ei tunnettu sillon viel niin hyvin, niin olin vähän varovainen... :(
VastaaPoistaHalusin vaan sanoa, että siis _täähän on ihan loistava_! :D
Musta olis ihana kuulla joskus tulevaisuudessa joku toinenkin Kalevalan runomitalla tehty runo, koska tää on ainaki iha älyttömän onnistunu! Oot osannu käyttää kaikkia keinoja niin hyvin. <3 Mut ei ne runot tietenkään pakottamalla hyviks tule.
Kiitti <3 Ei toi sun eka kommentti mun mielestä mitenkään laimee ollu xD Mutta kiva että tykkäsit :) enköhän mä lisää jotain kalevala-tyyppistä kehitä, kun vaan ehteis ja olis inspiraatiota :/.
VastaaPoistaMäki voin korostaa: se on ihanaa, ku saa _muillekki_ hyvää mieltä runoilla. Muutenhan ei ois oikeen runoja järkeä julkastakkaan missään :D