382.

Olen lopen uupunut.
Elämäni on täydellistä
paskaa.


- Nina Stine 9.7.2024

381.

1. Elän kuin kahdessa tasossa.
Tässä satulinnassa, kaikki rikkaudet ympärilläni:
Ihana mieskoirakoti,
hyväosaisuus.

Tuntuu kuin sisälläni tiivistyisi kaikki se kärsimys,
jonka raadonhajuinen löyhkä tulvii kaukomaistakin sieraimiini.
Miten kulta ja rakkaus pelastaisivat,
kun sisuskaluni mätänevät ihmisoikeuksienne mukana?


Masennus!
Kuka senkin on keksinyt?
Miten helvetin turhaa.

 
2. Nykyään välttelen uutisia.
En näe, kuule tai muista.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Häiriö.

Selvitäkseen hengissä pitää kai opetella valehtelemaan,
eniten itselleen.


3. Yritän epätoivoisesti riipiä kasaan ratkaisuja,
        Kuka olen ja kuka enää voin olla?
Kun olen sisältä kuollut ja ulkoa turha.
Työkyvytön. Turha. Kyvytön. Turha.
Negatiivien kautta määritelty,
PARANTAKAA MINUT SITTEN PERKELE!


- N.S. 9.7.2024
En tiedä onko tässä monta runoa vai yksi.
Poistettuja säkeitä esim.
"Jos totta puhutaan,
tiedän olevani sairas."
"Terapeuttini kehotti väitteen totuusarvon sijaan pohtimaan, onko uskomuksesta hyötyä.
Millaisessa maailmassa me oikein elämme?"

380.

Haluaisin vain tappaa kaikki
   paitsi mieheni ja koirani.
Uusi harrastukseni on näyttää keskisormea,
ihan vain yleisesti ja joka suuntaan.
Aggressio kiehuu sisälläni.
   Ihmekään, että olen uupunut 24/7!


- N. S. 9.7.2024

379.

Jos kaikki on mielivaltaista,
miksi, oi miksi,
meille on annettu tietoisuus?
Epämääräisyys riivaa jokaista sekuntia olemassaolostani,
hypnotisoin aivojani fiktiolla verkkokalvoihin.


- N.S.  9.7.2024

378.

1. Omituista, että turhat ja lapselliset vanhemmat
ovat turhia ja lapsellisia vielä 30 vuotta myöhemminkin.
    47-vuotias äitini sanoi, ettei halua kasvaa aikuiseksi.
Minä en halua lapsia.
Varsinkaan aikuislapsia.

Miten maailma on täynnä aikuislasten aikuislapsia?
Me ihmiset olemme niin kivuliaan keskeneräisiä.


2. Maailmankaikkeudella on huumorintajua,
kun pudotti absolutistille alkoholistitestin postiluukusta.


- N. S. 9.1.2024

377.

Arjen elämiseen kietoutuminen,
eteenpäin,
eteenpäin,
elä vain, ja jätä miettiminen muille.


- N.S. 9.1.2024

376. Samassa soutuveneessä. Joku pudotti aironsa vahingossa.

Valehtelevat ihmiset ovat maailmansaastaa,
inhimillisiä epätäydellisyyksiä,
joiden sanoihin ei voikaan yhtäkkiä luottaa.
Jos sattumanvarainen osuus kaikista lauseista on epätosia,
joskus haronkin käsilläni vain ilmaa.

Syyttävät sormet osoittavat minun suuntaani:
"Miksi söit sanasi?"
Mutta kun!
Huojuva tornini oli rakennettu
  sinun perustuksillesi!

En kestä enää tätä häpeää,
pahoittelua ja aina repeilevämpiä paikkauksia,
kun haluaisin niin huutaa:
"Tuo sen teki!
Minä vain olin tyhmä ja uskoin."


Samassa veneessä,
Tuomittuina,
Olisit pitänyt kiinni niistä vitun airoistasi!


- N.S. 3.12.2023

375.

Miksi vitussa minun pitää raataa,
kun muut nostelevat jalkojansa pöydälle?
Miksi minun pitäisi punnertaa ja pusertaa,
kun muut ovat ajat sitten päästäneet irti?

Miksi minunkin pääni ei voisi olla täynnä pumpulista höttöä,
Eikä haukansilmiä metsästämässä rikkeiden tekijöitä,
epätäydellisyyksiä,
säröjä muuten niin hyvässä harmoniassa,
(joka todellisuudessa on riitasointujen kakofoniaa).
Yritän väkisin ahtaa nuotteja melodiaksi,
tuskanhuutoja alttokuoroksi.

Korvani vuotavat verta kun
nyökyttelen hitaasti musiikin tahdissa:

tip.   tip.   tip.

*primal screeching.*

*Hyräilyä mukana.*


- N. S. 26.11.2023
Kirjolla, perfektionisti, ylimiellyttäjä, vaativa persoonallisuushäiriö. Epätäydellisessä maailmassa. Jos tokavikaan säkeeseen on suomenkielinen ehdotus, saa heittää.

374.

1. 
Miten sinä kehtaatkaan työntää minut syrjään?!
Pelkään räjähtäväni kuin raivohullut pedot.

Miksi sinä tunget sipuleita ruokaani,
vaikka tiedät minun saavan niistä vatsavaivoja?

Miten kehtaatkin käyttää aikaasi noihin muihin?!
Minun aikaani! Aikaasi minulle!!

2.
Psykopaattien viha kiehuu yli murhina.

Pelkään sitä,
miten hyvin ymmärrän heitä.

3.
Kun kaikki on paskaa,
pohjan poraaminen alaspäin ei haittaa.


- N. S. 3.8.2024
True crimeä ja liioittelua muutaman runon muodossa.

373.

minä en kirjoita iloisia runoja
veri lentää
(onko se minun)


- N. S. 17.7.2022
Yksi monista ei-korttiin-päätyneistä nimpparirunoista kumppanille.

372. Mustat sukat

1. Puheen sorinasta erottuu mikrohiljaisuuksia,
tilkin niitä radioaktiivisella sumulla,
sohin reikiä isommiksi nuppineuloilla.

Pian jäljellä on enää valtava aukko,
joka ammottaa rinnassani.


2. Puhumattomuudella kaivan syvintä kuoppaa,
Käsikirjoitan marionettinäytelmää pääni sisällä,
Tungen sanat suuhusi ja kiinnitän jesarin perään;
Kuinka sinä olet aina salaa vihannut minua.


- N. S. 22.12.2022

371.

1. Olen vain numeroita paperilla,
kuluerä,
tuotantolaitoksen heilahteleva osa.

Olen esine.
etäännytetty, anonymisoitu,
Puheeni on tyhjänpäiväistä siansaksaa korvissanne:
    "Minä   en   jaksa   enää."
    "Voisitteko   auttaa?"
Error.
Miten kasvoton äänetön näkymätön persoonaton
voisi haluta ajatella tuntea VÄSYÄ?!


2. Ruostuneet kannetaan roskiksesta terapiaan, jos jaksavat ruinata sitä kolme kuukautta,
eikä pillereillä täyteen tunkeminen auta.
Suu auki!

Laitakujilla rämpivät unohdetaan,
käännetään katseet pois kunnes kestävät taas päivänvaloa.
Eheydy!
    "En   voi   hyvin."
Error.
Miten kasvoton äänetön näkymätön persoonaton
ei muka näillä PARANE?!

Oma vikasi.


- Nina Stine 31.7.2023
Taustaa: Määräaikaisketjutetun uupuneen fiiliksiä. Runo loppui alunperin säkeellä SEURAAVA, mutta jätin sen pois.

370.

Verta, hikeä ja kyynieliä,
Minut on rutistettu kuivaksi viimeistä pisaraa myöten.

Olen kuin kymmenesti liekeissä käytetty leivinpaperi,
murenen jo kosketuksen ajattelusta.

Rapisen muruiksi lattiallesi
lakaiset ovesta ulos.


- N. S. 10.5.2023
Tausta: Olin monta vuotta töissä tietyssä paikassa ja hetken työkyvyttömyyden jäljiltä ei enää haluttu takaisin. Saattoi olla sattumaa.

Opettajan sijaisen palkka – tunti- vai päiväpalkka?

 Nyt tulee ihan epärunoa, mutta en löytänyt mistään selkeää vastausta, joten teenpä aiheesta postauksen tänne:

Lähdin selvittämään, miten sijaisen palkkaus oikein toimii, koska mistään ei tuntunut saavan selkeitä luotettavia vastauksia: milloin saa päiväpalkkaa ja milloin tuntipalkkaa. Alla olevat on Tampereen HR-asiantuntijan ja OAJ:n vastauksista koostettuja, joten luulisin pitävän paikkansa. Itse olen pätevä luokanopettaja (kasvatustieteiden maisteri + ET:n aineenopen kelpoisuus) eli oma palkkasi voi olla erilainen riippuen tutkinnoista, kouluasteesta ja kunnasta.

Pääsääntöisesti saa aina tuntipalkkaa (itselläni alakoulussa n. 31e/h), kun tekee lyhyempiä sijaisuuksia. Tämä aina silloin, jos vaihtuu esim. koulu, kunta tai kouluaste, kunhan yksi sijaisuus on enintään 5 päivää putkeen.
Tapausesimerkkeinä:

• tekee 5pv alakoulussa ja 4pv lukiossa;

• 5pv Annalan koulussa ja 5pv Messukylän koulussa;

• 3pv kuun alussa ja muutaman päivän tauon jälkeen taas 5pv (vaikka olisi sijaistettavana sama opettaja ja koulu);

• Tampereella 5pv ja naapurikunnassa 5pv.

Näistä kaikista (vaikka tekisi ihan perätysten sekaisin, tulisi siis tuntipalkka, jos yhden sijaisuuden pituus on 1-5pv. Kaikissa on lähtökohtaisesti eri palvelusjakso / virkamääräys.

! Sen sijaan jos sijaistaa samassa koulussa yhtä opettajaa 5pv ja perään toista 5pv, käytännöt voivat vaihdella kouluittain ja saattaa mennä päivä- tai tuntipalkalla. Asiaa voi kysyä koulusta.

Jos sijaistaa samaa opettajaa yli 5pv, saa päiväpalkkaa, myös viikonlopulta. Eli jos vaikkapa teen ma-su-pe, saan palkkaa 12pv. Hieman tulkinnanvaraisuutta toki jää, saako 14pv vai 12pv: ”Jos sijaistat 2 vkoa samaa opettajaa, niin palvelusjakso tehdään yhdenjaksoisena ja palkka maksetaan myös lauantailta ja sunnuntailta.” Jos jollakulla on kokemusta, saa jakaa.
Konkreettisesti palkan määrän laskusta en ole varma, joten kertokaa, jos joku on selvittänyt tämän. (Toistaiseksi laskisin: Palkkakuittini mukaan kuukausipalkkani on 2,977e. Olettaisin siis olevan n. 100e/pv (2977e/30*12=1190,80e.) Jos saman 2vk tekisi tuntipalkalla, tulisi 31*48=1488e (eli n. 300e erotus). Olenko ihan hukassa?)

(Epäpätevän sijaisen palkka on käsittääkseni suunnilleen reilu 2000e/kk tai 20e/h noin pyöreästi. Näitä en varmistanut, koska ei koskenut itseä. Kaikki palkat tietysti ilmoitettu bruttona eli kaikki verot yms. maksut menee.)

Täällä (https://keskustelu.suomi24.fi/t/10116304/miten-maaraytyy-aineenopettajan-sijaisen-tuntipalkka) myös joku viisas (voioppialaskeen) kertonut:

”Sivutoimisen tuntiopettajan tuntipalkkion laskeminen on vähän monimutkaista, mutta ei kuitenkaan vaadi pitkän matikan taitoja. Se lasketaan siten, että ao. tuntiopettajan kk-palkka kerrotaan I kalleusluokassa luvulla 0,83 ja II kalleusluokassa luvulla 0,84 sekä jaetaan opetusvelvollisuudella. Sen jälkeen tulos kerrotaan luvulla 12 ja jaetaan luvulla 38. Sitten edellä saatu tulos kerrotaan vielä peruskoulussa luvulla 0,94 ja lukiossa ja aikuislukiossa luvulla 0,96.

Eli esim. jos on peruskoulun laaja-alaisen erityisopettajan sijaisena I kalleusluokan paikkakunnalla eikä ole mitään tutkintoa, niin tuntipalkkio on 0,83*2067,92/24*12/38*0,94 = 21,23. Erityisluokanopetuksessa lasku menee 0,83*2067,92/22*12/38*0,94 = 23,16 ”

Vaikka on Suoli24, niin tuo kaava toimi ainakin omaan palkkaan.

369.

 

1. Tunsin kietoutuvani lämpöösi. Uppouduin käsiin, jotka kiedoit ympärilleni. Painoin pääni rintaasi ja
unohdin itseni.

Hengitin.
Hengitit.

Silitit.
Rutistin.

Imin sisääni tuoksuasi
ja tunsin villakangastakkisi ihoani vasten.

 

Sanattomia hetkiä on hankala kuvailla;

ajan pysähtymistä paikalleen,

silmät eivät voi sännätä riviltä toiselle.

--

2. Mietin, tarkoititko sillä jotakin. Kun vieritit kättäsi selkääni pitkin.
Pidit sylissä pitkään etkä päästänyt irti.
Kuin emme olisi olleet vain kaksi vierasta parkkipaikalla.
Kuin olisit tuntenut jotakin;
tuntenut minut.

Minä vain tarrasin sinuun kiinni kuin viimeiseen oljenkorteen.

Kunnes hautasin epätoivon sisälleni.
Järjestelin kasvoni normaaleiksi, yhdentekeviksi.

Kun viimein hellitit otettasi,
olin jo kaukana kävelemässä pois.

 

- N. S. 13.11.2021

368. Fanfaari idiotismille (rakkaus)

Seuraan piparkakun murusia metsätietä pitkin,
ahnehdin karkkeja silmät sidottuina,
hapuilen suklaasuihkulähdettä kielelläni.


Käsi liukuu selkää pitkin,
sormet sivelevät niskaa,
huulet tuskin koskevat kaulaa.

Värisen.


Kävelen omin jaloin kidutettavaksi
"ei tässä mitään hätää",
uskottelen itselleni tukahduttaessani yhä useamman aistin.

Pian tunnen jo terän ihollani,
pistävän paniikin rinnassani
ja silti
olen se
joka ottaa viimeisen askeleen.

P
  u
     t
       o
          a
             n


- N. S. 9.9.2019

367.

Voi rakas,
sinä painat kuin norsu minun käsivarsillani,
Etkö voisi
    kävellä itse

        edes vähän matkaa?

*TÖMPS*

Minä yritän työntää satoja kiloja eteenpäin,
samalla kun sinun ahterisi     laahaa         maata.


- N.S. 25.8.2019

366.

Sateenkaaren värit hehkuvat Turun kaduilla.
pienet ihmiset sulautuvat massaan.


Ehkä tuntemattomat eivät olekaan ihmisiä kuten minä.
Miten tämän massan keskeltä löytää kaltaisensa?
Nyt tuntuu ettei kyse ole vain motivaation puutteesta...


-  N. S. 25.8.2019
(10 min runoutta)

365.

Höyhenet leijailevat ilmassa.
Tyyny ja peitot ovat repaleina.

Piirrän yhä ohenevaa elämänviivaa.
    kynästä on muste lopussa.


- N. S. 24.8.2019
(10 min runoutta)

364.

Lattialaudat allani muistuttavat riippusiltaa,
Ahdistus iskee heti silmien auetessa,
Kädet harovat tyhjää ilmaa.

Huolella rakennetut korttitalot
        kaatuvat huokaisustakin,
Rauhassa lepäävät seinät
        mädäntyvät ajan saatossa sisältä.

Kotini:
rakoileva lattia,
mädäntyneet seinät,
Ahdistuksen katto romahtaa niskaan.

Pölyiset ikkunat eivät näytä huomista.


- N. S. 21.8.2019
(10 min runoutta)

363. Censor this

1. Kaipaan sinua,
hentoa silitystä ihollani,
hengitystä korvallani,
lämpöä vierelläni.


2. Tarvitsen KILOMETRIN tilaa ympärilleni,
EN koskisi sinuun pitkällä seipäälläkään,
mieluummin TUKEHDUN kuin hengitän samaa huoneilmaa kanssasi.


3. Tule lähemmäs,
kiedo tiukasti syliisi,
paina pääsi olalleni,
purista käteni käteesi.


4. Lähtisit jo pois,
jätä lyhyt kirje ja katoa,
jotta voin viimein itkeä perääsi,
ja lopulta sulkea sinut muistojeni arkkuun.


- N. S. 9.8.2019

362.

1. 
Ruusujen terälehdet kuihtuvat ympärilläni,
olen tyhjä taivas vailla yhtään pilvenhattaraa,
öinen avaruus ilman tähtien tai kuun loistetta.

2.
Mielikuvituksensa kanssa ei tarvitse koskaan olla yksin,
pääni on täynnä huonoja ystäviä,
joille on joskus annettava puheenvuoro.

Korvatulpat vain voimistavat
    epätoivoista monologia itseni kanssa,
heijaan sohvalla halaten pehmonallea,

    mene pois,
        mene pois,
            mene pois.

On turha juosta karkuun ahdistavia ajatuksia,
koska kellon lyödessä kaksitoista,
kuitenkin lamaannun ja kuuntelen.


- N. S. 13.8.2019
(10 min runoutta)

361.

Virus raatelee ihmiskuntaa riekaleiksi,
tulee lama,
mutta kukaan ei oikein välitä.

Ovatko ihmishenget lopulta tärkeintä,
mitä meillä on?
Vain jos kyse on omistamme.


- N. S. 15.3.2020

360.

Ikävöin sinua.


Ikävä sinä.



- N. S. 29.12.2019

359.

1.
Kirjoitan niistä tummista hahmoista,
jotka säntäilevät kuin sammuneet hattivatit sähkön perässä.


2.
Haluaisin pelastaa jokaisen eksyneen lapsen;
paloitella kaiken maailman tiedon kauniiseen pakettiin,
ja sujauttaa paikalleen pieneen mieleen.


3.
Voi kun minulla olisikin kaikki maailman aika käsissäni.
Voisin tuhansin verroin päivitellä,
miten en koskaan ehdi mitään.
Miten en koskaan riitä.


- N. S. 29.12.2019

358.

En ymmärrä miten ihmiset pysyvät jaloillaan.

Mieleni on rikki koska murehdin liikaa tosiasioita.

Pitäisi juosta putkinäöllä päivät läpi,
tai hapuilla hitaasti silmät kiinni,
sulkea korvansa,
tutkailla vain omia sormiansa.

Olen jumissa tässä harmaassa kuplassa,
kalman kalpeana, onttona kehona,
kuollut, kuolleempi,
kuollein.


- N. S. 20.10.2020
(loppu Mokoman biisistä)

357.

Pelottaa olla yksin ajatusteni kanssa,
Silloin ne karkaavat ja
        jäävät jumiin onkaloihin.


- N. S. 20.10.2020 

356.

Kun on paha olla.

Piiloutuu valtavan työkasan alle,
se ei lopu,
Murskaantuu.

Luut tohjona, aivot sohjona,
palanut tuhkakasaksi.

Feeniksin sijaan nousee kuin krapulainen zombi,
joka pudottelee raajojaan pitkin matkaa.


- N. S. 20.10.2020

355. Aseksuaali avautuu seksistä

Vihaan sitä.
En saa henkeä suusta.
Keuhkoni täyttyvät tyhjiöllä.
Haukon turhaan hapetonta huonetta.


Seksi tuntuu kuin tunkisit etusormeasi
toistuvasti suuhuni.
Haluan purra.

Olen kuin keskiöinen konttisatama,
senkin nekrofiili.

Voihkin ja huohotan,
pyörittelen silmiäni kun nojaan olkaasi vasten.
Oih, mmm, ahh,
anna mun kaikki kestää.

Lopulta roiskaiset eritteesi siivottavakseni.
Niele itse,
Saatana.


- N. S. 23.7.2020
(huom. jokainen aseksuaali on yksilö ja yksilönkin tuntemukset voivat vaihdella tilanteesta toiseen. tämä runo on sanataidetta, ei faktuaalinen lähde.)

354. Synttärirunoja Sepolle

Sovin yhden kaverin, "Sepon", kanssa, että kirjoitan hänelle synttärilahjaksi runon. Tässä erinäisiä tuloksia.

Synttäriruno Sepolle?

Hupparikasa ja ruskeat silmät,
naurahditko itseäsi vai minua?
Ehkä olen tulkinnut sinut väärin.
Alan katua tekojani.

Viattomuutesi rapisee lattialle kuin
lohkeileva maali rymisee seiniltä alas.

Sidoin hiuksesi sadalle rusetille,
pöyhistelet kuin piiloaggressiivinen puudeli peilinsä edessä.

Olenkohan sittenkin käsittänyt sinut väärin?
Kadun kaikkia sanojani.

Runoissa olen rehellisempi itselleni kuin
koskaan muuten.
Niin että kehtaan epäillä sinua,
hymyä naurua rusetteja vedän häpykarvoistasi.

Siinä sinulle synttäriruno perkele!


- N. S. 18.6.2020

Synttäriruno Sepolle, yritys 235: Simple plan

Owl city shines in the skyline,
you can just make out The queen bathing in the Drowning pool.
Nothing more,
nothing less.
My dear addiction is to see
Johnny Cash In flames,
It would be A day to remember,
I'd Swallow the sun.


- N. S. 18.6.2020 (tehty shufflella soittolistassa ja soveltamalla)


Synttäriruno Sepolle, yritys 378

Tässä kaikki
sanani, jotka selvisivät sensuurista:

"kanssasi puistossa"
"hymyä, naurua"
"hupparikasa
syvän ruskeilla silmillä"

"Johnny Cash palaa ilmiliekeissä."

Roskakorini on täynnä paperisilppua.


- N. S. 18.6.2020


Sepon synttärihaiku, yritys 3

Aurinkovuosi,
vanhuus painaa kumaraan,
lähemmäs maata.


- N. S. 26.6.2020


Sepon synttäriruno, yritys ???

Yritin kirjoittaa sinulle haikun,
epäonnistuin kolme kertaa,
luovutin.

Yritin kirjoittaa sinulle tankan,
epäonnistuin viisi kertaa,
tuskastuin.

Tilausrunot voivat painua vittuun.


- N. S. 26.6.2020

353.

Syviä viiltoja otsalohkoon,
Aivojen kuutiointi,
Puristan mehut pois,
Rutistan sormien välistä.

Poltan nuotion ytimessä,
Hiillostan kunnes jäljellä on vain harmaata tuhkaa.
Levitän kaiken lattialle.
Raapustan tikulla hymyilevät kasvot.

Teeskentelyä.


- N. S. 30.5.2020

352

Puiden oksat tärisevät tuulessa,
viima puhaltaa ja kohisee hiirenkorvissa,
Aurinko painuu aloittamaan uutta päivää
    toisaalle.

Minun ihoni värisee yksinäisyydessä.
Kuinka molekyylien täyttämä maapallo voi tuntua niin tyhjältä?

Vesihöyryä purkautuu ulos keuhkoistani.
Rummutan pöytää,
    sade kattoa vasten.


- N. S. 17.5.2020

351

Sukkamehutehdas,
korvamatojen kasvattamo,
elohiirien juoksurata,
kananlihavarras,

kännikala kuivalla maalla.


- N. S. 26.5.2020

350.

Itsetuntoni on rakennettu paperinohuesta lasista.
Se huutaa haurauttaan
tanssiessaan nuoralla täällä 300 metrin korkeudessa.


Sinun kuiskauksesi on kuin pyörremyrsky,
se riepottelee sisintäni hirmutuulessa.
Hiljaisuutesi on kuin maanjäristys,
joka värisyttää koko maailmaani.
Räjähdän odotuksesta.


Ethän särje minua?



- N. S. 7.5.2022

349. Epäily

Suurimmankin ilon keskellä mieleeni hiipii epävarmuus;
Mitä jos olenkin yksin onneni kanssa?

Mitä jos inhoat minua?


Minä en ole minkään arvoinen.
Olen huono.
Olen riittämätön.

Miten harhautinkin itseni edes hetkeksi uskomaan,
        että kaltaisesi voisi pitää minusta.



"Mä rakastan sua"
- Älä vittu selitä!



- N. S. 4.5.2022

348.

Miksi vitussa te olette kädet korvilla siellä norsunluutorneissanne?

HUUDAN

Katso! Minä olen TÄÄLLÄ!!

Miksi sinä et vastaa.
Paskon ovellesi ja tuhrin kirkkoveneitä seiniisi.

HUOMIOTA!

Mikset huomaa minua?

Vain pelkurit lukittautuvat linnoituksiinsa.

- N. S. 31.12.2021

347. #olkinuketettu

1. Minä olen radikaalifeministitelaketjulesbo,
me too,
köytän itseni kettingillä kiinni lehmiin lampaisiin ja hevosiin,
pakkosyötän vegaaniruokaa lapsillesi.

2. Te kaikki miehet olette paskoja pelkureita,
jyrään panssarivaunullani jokaisen, joka vilkaiseekin tissejäni,
joita esittelen toinen toistaan syvemmillä kaula-aukoilla.


- N. S. 19.7.2021.
Joskus keskustelut ovat yllättävän inspiroivia. 

346.

Miksi järkevät ihmiset ovat niitä,
jotka ottavat opikseen typeristä keskusteluista?

- N. S. 19.7.2021

345. Valkoisen cis-heteromiehen ahdinko

Tasa-arvosta huutelu on turhaa!

Olkoon, mitä tykkäävät.

Mutta tuo ylenpalttinen homorummutus hiiteen minun televisiostani.
ja minihameita käyttävät nuoret naiset kerjäävät vain hankaluuksia.
(vanhat miehet oikeustuomioita.)

- N. S. 19.7.2021

344.

Nykyään lienee turhaa opettaa,
miten käydä älykästä keskustelua.
Sen sijaan tulisi harjoitella,
miten käsitellä tyhjästä triggeröityviä idiootteja. 

- N. S. 19.7.2021

343. Haistakaa paska?

Syvä turhautuneisuus,
näihin helvetillisiin viikonloppuihin,
aikaan, joka turvallisen arjen jälkeen,
saapuu aina vain uudelleen.

- N. S. 30.9.2011
Kohtuukäyttäjien (?) lapsi 16-vuotiaana pohdiskeli. Nykyisenä ammattikasvattajana pisti miettimään.

342.

Kuoleman kuiskaus korvissani
kertoo eletystä elämästä.
Hiljaisuus kaikuu niin kauniina,
ja pimeys tavoittaa eksynyttä sielua.

Yksinäisyys,
pimeys,
hiljaisuus,

Voiko enää muuta toivoa.


- N. S. 9.8.2011

341.

Sitä vain alkaa pelätä,
ettei ole olemassa,
ja sen jälkeen,
että onkin.

- 31.7.2011

340.

Arkistojen kätköistä kevennykseksi ei-niin-vakava runo, jossa poikkeuksellisesti loppusointuja:

Kerronpa pienen tarinan,
huoneesta suuren majakan,
joka oli koti Jumalan.

Jumala siellä mietiskeli,
ihan rauhassa eleli,
mutta pulma oli suuri hällä;
mitä tehdä elämällä?

Viisas piispa kerran kertoi:
piti tehdä jotain, minkä hyvin taitoi.
Jumalaa oli aina elektroniikka kiinnostanut kovasti,
sen tiesi pikkukylänkin rovasti.

Niinpä Jumala tovin pohti,
oikein kuulostella koetti:
"Jumala suuri laupias,
elektroniikkakauppias."

Hän hymyili leveästi,
ja pankkiin asteli keveästi.
Enää kaihersi pieni kysymys:
Mistä kaupalle nimi - elektroniikan ylistys?

Sen pitää olla jotain suurta,
mahtipontista!
Sitten Jumala sai ajatuksen,
keksi viimein vastauksen.

Niin syntyi kauppa vailla vertaa:
Gigantti
- se nyt vain on tyhmää maksaa liikaa.


- 7.7.2011
En tiedä sainko jonkun haasteen keksiä runo Gigantista tai sen iskulauseesta. Ei ole tehty kaupallisessa yhteistyössä :D. Huvitti lukea, (vaikkei kovin hieno olekaan), niin jaoin tännekin. 

339. Vanhoja runoja 3

Vanhojen vihkojen pläräämistä edelleen.

11. Kirjoittaminen tyhjästä

Ei ole mitään sanottavaa maailmalle,
eikä sen väliä,
ei kukaan kuitenkaan kuuntele.

Istun huoneessani kirjoittamassa,
odottamassa ihmettä.

Radiosta kuuluu paskaa musiikkia,
kanavaa ei jaksa vaihtaa.

Läksyt odottavat tekijäänsä,
artikkelit lukijaansa,
ruoka syöjäänsä;
elämä eläjäänsä.

- 21.4.2011

12. Mutta miksi?

Miksi sadepisarat hyväilevät ihoani,
mutta talven pakkanen satuttaa?
Miksi tuuli ulvoo korvaani,
mutta auringonsäteet pysyvät vaiti?

Miksi ikuinen onni ei tavoita elävää elämää,
mutta suru löytää aina luo.

- 25.9.2011

13. Viimeinen muutos

Ei ollut kuunaan nähty
moista toista,
keljua kiduttajaa,
ahnetta anastajaa.

Ensin iski viikate viljoihin,
sitten viattomiin varpusiin,
lopuksi kurkkuihin kiinni.

Jäljelle jäi vain verivana,
ja harmaa planeetta.

- 22.5.2011

14.

Hengähdän keskellä ajatusten merta,
katselen kun säkeet matkustavat aallonharjalla,
kuiskivat vihjeitä kuvitellusta totuudesta.
Tuijotan sinisiä sanoja,
täynnä melankoliaa
ja avunhuutoja.

- 29.6.2011

15.

Miksi pelätä elämän loppua,
tai kuolemaa?
Mistä löytää elämään lohtua,
mistä edes
hetkellistä iloa?

- 9.8.2011
Nina Stine - masentavia runoja jo vuodesta 2011!

16. Kylmä sydän

Lehtien mukana pudonnut elämäni,
talvella jäätynyt,
ikiroudassa palellut,
sulavan lumen mukana lipunut,
kaiken nähnyt, kaiken kuullut,
vaan ei mitään,
koskaan tuntenut.

- 11.9.2011

338 Hyvin vanhoja runoja 2

Lisää arkistojen kätköistä kalastettuja runoja, joissa jo vähän kehitystä tapahtunut verrattuna 333 runoihin.

5.
Katson ulos ikkunasta,
näen vain valot,
punainen,
en saa liikkua,
maailma pakottaa odottamaan
liikaa.
Odottavan aika on pitkä,
kuin kulkisi lähellä valonnopeutta.

- 25.8.2010
(alle 5 min harjoitus)

6.
Mieleni imuroi pahoja sanoja ympäriltäni.
Olen hento, pieni ja huomaamaton.

Itken kaikki syytöksesi ulos,
jättäen pienet piikit muistuttamaan virheistäni.

Olen täynnä liimaa ja teippiä,
säröjä syntyy turhan helposti -
aina uuteen paikkaan. 

Minäkin olen heikko.

Voisin sanoa,
että olen vain ihminen,
mutta en täysin tiedä, mitä se tarkoittaa.

- 24.10.2010

7. 
Elämä valuu hiuksina alas
kaiken turhan keskelle,
jossa ilotulitukset juhlistavat
uuden murhaajan voittoa.

Taivaalla kuu kertoo
kaiken tasapainosta,
johon aina pyrkii,
Mutta elämä vain liitää
tuulen mukana
toiseen suuntaan.

- 3.2.2011

8.
Voiko elää
täysin kuolleena?

- 10.2.2011

9.
Taulut tuijottavat minua;
jokin on muuttunut.

Katkaisija räpsyy,
valot ovat päällä,
pois,
päällä,
pois.

- 10.2.2011

10. Vapaa

Pyydystää kielellä lumihiutaleita,
sivelee pieniä nuppuja kämmenellä,
nuuskii uuden alun tuoksua,
ja tuntee olevansa vapaa.

Tanssii kukkaniityllä,
tekee seppeleen ja antaa auringon paistaa,
aika vain hidastuu hidastumistaan.
Tuuli heittelee ruseteilla sidottuja hiuksia,
hameen helma keinahtelee;
Rakastaa, rakastaa, rakastaa,
ja tuntee olevansa vapaa.

- 7.4.2011

337.

Käytä päätäsi.
Mutta älä vain erehdy ajattelemaan.

- N. S. 24.11.2011

336. vanha novelli (?)

Olihan se kaunis päivä, en minä sitä lähde kieltämään. Hieman rasittava vain. Se oli oikeastaan niitä aikoja, jolloin olin vielä kehittymätön - en läheskään valmis. Tosin tämä kuvaus sopii kaikkiin päiviini eilisestä tai ainakin edellispäivästä taaksepäin.

En oikeastaan missään vaiheessa huomannut muutoksen tapahtumista. Hiukseni menivät takkuun. Pöly kertyi liian nopeasti hyllyille. Töitä kertyi eteeni kuin tyhjästä.
Aivan niin kuin aina ennenkin.

"3,45 euroa takaisin, ole hyvä."
"Kiitti", nyökkäsin ja tungin ajatuksissani rahat taskuuni.
Vai sanoinkohan minä mitään? Enkä tainnut edes ottaa ostoksia mukaan. Sinne jäivät, itkemään yksin rantakalliolle.

En tarkalleen muista, mitä ajattelin. Olin kai kuljeskellut harmaassa usvassa, yrittäen kieltää muilta olemassaoloni - kielsinhän minä sen itseltänikin.
Havahdun siihen, että kävelin rannalla. Tai ainakin kävelin silloin, noin sekunti sitten, kun aistini niin rekisteröivät. Istahdin alas.

Maailmaa ei voi saada kiinni, se ehtii aina ottaa uuden askeleen.

Siinä minä sitten olin. Elin eilisessä. Paiskasin kiivastuneena pienen kiven veteen. Vettä roiskui pisaroiksi poskilleni. Joku vielä tulisi ja saisi yhden niistä maailman miljardeista väärinkäsityksistä. Minä muka itkemässä, yksin, rantakalliolla.

- N. S. 7.5.2012
En ole ihan varma, jääkö tämä kesken vai mikä oli pointti. Mutta täällä blogissa nyt kuitenkin. 

335.

Me olemme mummoalkkareita lavuaarissa,
olemme kadonneita pieruja Saharassa,
- Me olemme Sakarin villapaitapeli.

- N. S. 4.1.2012
Kaverille kirjoitettu runo yhteisen hassuttelun merkeissä. (Sama, jonka kanssa aikoinaan sieniräppi on tehty).

334. Harmaa valssi

Samalla nimellä / samasta aiheesta kaksi eri versiota. Pick your favourite! 

1. 

Korvia hivelevä,
karhea kehtolaulu,
leijailee huoneeseen:
    Nuku, nuku, heikko mieli,
    astu harmaaseen valssiin,
    Uinu, uinu, sielu kurja,
    tanssi viimeinen tanssi.

- N. S. 2.12.2011

2.

Kylmää sotaa,
jäätyneitä kukkia,
huutoa, kirkumista ja itkua.

Tätähän me kaikki halusimme,
hetkiä,
jolloin voimme pysähtyä odottamaan
viisarin värähdystä,
hetkiä,
jolloin vaivumme tuskaisesta
painajaisestamme viimein hetkeksi uneen.

Ihmiset tappavat toisiaan säälistä,
kaikki tarvitsevat eutanasiaa,
onnekkaimmat onnistuvat itsemurhassa,
kurjimmat jäävät vaikeroimaan -
epäonnisimmat aivan yksin.

Kaduilla soivat synkät sävelet,
kaikuvat epätoivoa tahdittaen,
syleilevät kidutuksen uhreja,
liittäen onnellisimmat
mukaan ikuiseen kulkueeseen.

Soinnut tanssittavat kuolevaista,
korkeuksissa jo keinuvaa,
käsiin tarttuu harmaa valssi,
rähisten ilkeää nauruaan.

- N. S. 14.3.2012