Vanhojen vihkojen pläräämistä edelleen.
11. Kirjoittaminen tyhjästä
Ei ole mitään sanottavaa maailmalle,
eikä sen väliä,
ei kukaan kuitenkaan kuuntele.
Istun huoneessani kirjoittamassa,
odottamassa ihmettä.
Radiosta kuuluu paskaa musiikkia,
kanavaa ei jaksa vaihtaa.
Läksyt odottavat tekijäänsä,
artikkelit lukijaansa,
ruoka syöjäänsä;
elämä eläjäänsä.
- 21.4.2011
12. Mutta miksi?
Miksi sadepisarat hyväilevät ihoani,
mutta talven pakkanen satuttaa?
Miksi tuuli ulvoo korvaani,
mutta auringonsäteet pysyvät vaiti?
Miksi ikuinen onni ei tavoita elävää elämää,
mutta suru löytää aina luo.
- 25.9.2011
13. Viimeinen muutos
Ei ollut kuunaan nähty
moista toista,
keljua kiduttajaa,
ahnetta anastajaa.
Ensin iski viikate viljoihin,
sitten viattomiin varpusiin,
lopuksi kurkkuihin kiinni.
Jäljelle jäi vain verivana,
ja harmaa planeetta.
- 22.5.2011
14.
Hengähdän keskellä ajatusten merta,
katselen kun säkeet matkustavat aallonharjalla,
kuiskivat vihjeitä kuvitellusta totuudesta.
Tuijotan sinisiä sanoja,
täynnä melankoliaa
ja avunhuutoja.
- 29.6.2011
15.
Miksi pelätä elämän loppua,
tai kuolemaa?
Mistä löytää elämään lohtua,
mistä edes
hetkellistä iloa?
- 9.8.2011
Nina Stine - masentavia runoja jo vuodesta 2011!
16. Kylmä sydän
Lehtien mukana pudonnut elämäni,
talvella jäätynyt,
ikiroudassa palellut,
sulavan lumen mukana lipunut,
kaiken nähnyt, kaiken kuullut,
vaan ei mitään,
koskaan tuntenut.
- 11.9.2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti