1. Puheen sorinasta erottuu mikrohiljaisuuksia,
tilkin niitä radioaktiivisella sumulla,
sohin reikiä isommiksi nuppineuloilla.
Pian jäljellä on enää valtava aukko,
joka ammottaa rinnassani.
2. Puhumattomuudella kaivan syvintä kuoppaa,
Käsikirjoitan marionettinäytelmää pääni sisällä,
Tungen sanat suuhusi ja kiinnitän jesarin perään;
Kuinka sinä olet aina salaa vihannut minua.
- N. S. 22.12.2022
Mukavaa kun ehdit pistäytyä käymään. Otahan kuppi teetä ja istu hetkeksi alas. Kerro toki huolesi, eihän tässä ole mihinkään kiire :). Runoissani pohdiskelen esimerkiksi ihmisyyttä, ihmissuhteita, elämän tarkoituksettomuutta ja maailman epäkohtia. Jätä ihmeessä kommentti, jos eksyit tänne, niin huomaan käyntisi (kirjautumista ei tarvita) - mitään älykästä sanottavaa sinulla ei tarvitse olla, sillä eihän ole aina minullakaan. Päivitän blogia harvakseltaan, mutta olen edelleen hengissä :).
4. tammikuuta 2025
372. Mustat sukat
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti