Valehtelevat ihmiset ovat maailmansaastaa,
inhimillisiä epätäydellisyyksiä,
joiden sanoihin ei voikaan yhtäkkiä luottaa.
Jos sattumanvarainen osuus kaikista lauseista on epätosia,
joskus haronkin käsilläni vain ilmaa.
Syyttävät sormet osoittavat minun suuntaani:
"Miksi söit sanasi?"
Mutta kun!
Huojuva tornini oli rakennettu
sinun perustuksillesi!
En kestä enää tätä häpeää,
pahoittelua ja aina repeilevämpiä paikkauksia,
kun haluaisin niin huutaa:
"Tuo sen teki!
Minä vain olin tyhmä ja uskoin."
Samassa veneessä,
Tuomittuina,
Olisit pitänyt kiinni niistä vitun airoistasi!
- N.S. 3.12.2023
Mukavaa kun ehdit pistäytyä käymään. Otahan kuppi teetä ja istu hetkeksi alas. Kerro toki huolesi, eihän tässä ole mihinkään kiire :). Runoissani pohdiskelen esimerkiksi ihmisyyttä, ihmissuhteita, elämän tarkoituksettomuutta ja maailman epäkohtia. Jätä ihmeessä kommentti, jos eksyit tänne, niin huomaan käyntisi (kirjautumista ei tarvita) - mitään älykästä sanottavaa sinulla ei tarvitse olla, sillä eihän ole aina minullakaan. Päivitän blogia harvakseltaan, mutta olen edelleen hengissä :).
7. tammikuuta 2025
376. Samassa soutuveneessä. Joku pudotti aironsa vahingossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti