358.

En ymmärrä miten ihmiset pysyvät jaloillaan.

Mieleni on rikki koska murehdin liikaa tosiasioita.

Pitäisi juosta putkinäöllä päivät läpi,
tai hapuilla hitaasti silmät kiinni,
sulkea korvansa,
tutkailla vain omia sormiansa.

Olen jumissa tässä harmaassa kuplassa,
kalman kalpeana, onttona kehona,
kuollut, kuolleempi,
kuollein.


- N. S. 20.10.2020
(loppu Mokoman biisistä)