Verta, hikeä ja kyynieliä,
Minut on rutistettu kuivaksi viimeistä pisaraa myöten.
Olen kuin kymmenesti liekeissä käytetty leivinpaperi,
murenen jo kosketuksen ajattelusta.
Rapisen muruiksi lattiallesi
lakaiset ovesta ulos.
- N. S. 10.5.2023
Tausta: Olin monta vuotta töissä tietyssä paikassa ja hetken työkyvyttömyyden jäljiltä ei enää haluttu takaisin. Saattoi olla sattumaa.
Mukavaa kun ehdit pistäytyä käymään. Otahan kuppi teetä ja istu hetkeksi alas. Kerro toki huolesi, eihän tässä ole mihinkään kiire :). Runoissani pohdiskelen esimerkiksi ihmisyyttä, ihmissuhteita, elämän tarkoituksettomuutta ja maailman epäkohtia. Jätä ihmeessä kommentti, jos eksyit tänne, niin huomaan käyntisi (kirjautumista ei tarvita) - mitään älykästä sanottavaa sinulla ei tarvitse olla, sillä eihän ole aina minullakaan. Päivitän blogia harvakseltaan, mutta olen edelleen hengissä :).
4. tammikuuta 2025
370.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti