381.

1. Elän kuin kahdessa tasossa.
Tässä satulinnassa, kaikki rikkaudet ympärilläni:
Ihana mieskoirakoti,
hyväosaisuus.

Tuntuu kuin sisälläni tiivistyisi kaikki se kärsimys,
jonka raadonhajuinen löyhkä tulvii kaukomaistakin sieraimiini.
Miten kulta ja rakkaus pelastaisivat,
kun sisuskaluni mätänevät ihmisoikeuksienne mukana?


Masennus!
Kuka senkin on keksinyt?
Miten helvetin turhaa.

 
2. Nykyään välttelen uutisia.
En näe, kuule tai muista.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Häiriö.

Selvitäkseen hengissä pitää kai opetella valehtelemaan,
eniten itselleen.


3. Yritän epätoivoisesti riipiä kasaan ratkaisuja,
        Kuka olen ja kuka enää voin olla?
Kun olen sisältä kuollut ja ulkoa turha.
Työkyvytön. Turha. Kyvytön. Turha.
Negatiivien kautta määritelty,
PARANTAKAA MINUT SITTEN PERKELE!


- N.S. 9.7.2024
En tiedä onko tässä monta runoa vai yksi.
Poistettuja säkeitä esim.
"Jos totta puhutaan,
tiedän olevani sairas."
"Terapeuttini kehotti väitteen totuusarvon sijaan pohtimaan, onko uskomuksesta hyötyä.
Millaisessa maailmassa me oikein elämme?"