340.

Arkistojen kätköistä kevennykseksi ei-niin-vakava runo, jossa poikkeuksellisesti loppusointuja:

Kerronpa pienen tarinan,
huoneesta suuren majakan,
joka oli koti Jumalan.

Jumala siellä mietiskeli,
ihan rauhassa eleli,
mutta pulma oli suuri hällä;
mitä tehdä elämällä?

Viisas piispa kerran kertoi:
piti tehdä jotain, minkä hyvin taitoi.
Jumalaa oli aina elektroniikka kiinnostanut kovasti,
sen tiesi pikkukylänkin rovasti.

Niinpä Jumala tovin pohti,
oikein kuulostella koetti:
"Jumala suuri laupias,
elektroniikkakauppias."

Hän hymyili leveästi,
ja pankkiin asteli keveästi.
Enää kaihersi pieni kysymys:
Mistä kaupalle nimi - elektroniikan ylistys?

Sen pitää olla jotain suurta,
mahtipontista!
Sitten Jumala sai ajatuksen,
keksi viimein vastauksen.

Niin syntyi kauppa vailla vertaa:
Gigantti
- se nyt vain on tyhmää maksaa liikaa.


- 7.7.2011
En tiedä sainko jonkun haasteen keksiä runo Gigantista tai sen iskulauseesta. Ei ole tehty kaupallisessa yhteistyössä :D. Huvitti lukea, (vaikkei kovin hieno olekaan), niin jaoin tännekin.