120. 31.12.2012

1. Taas yksi vuosi elämää.
Elämättä.

2. Kuin unen harmaa verho olisi laskeutunut,
kuin kaikki olisi aina,
aina ollut näin.

Mutta ei,
  ei ole ollut.

3. Sillä:
Kaikki aikanaan.
   Kaikki ajallaan.

- Kaikki sitten joskus.

Ja silti kuitenkin,
   Täysin ajallaan.


- Nina Stine 31.12.2012

119. Joulutervehdys

https://www.youtube.com/watch?v=c7SlVvdwGxM

"Sika, se kuulan kalloon saa,
Sika, sen setä teurastaa,
Sika, ja setä verta juo,
Sika, se joulumielen tuo, --

Jouluruuhkassa ihminen sokkona ryntää,
Kadulla adventti sohjoa kyntää,
Joku ihmistä katsoo, kääntää pään,
Kun ihminen rypee läävässään."

      - Juice Leskinen - Sika

118. Kunniakirjoja

Olen tappanut 200 000 ihmistä.

     
     Raiskasin mieheni ja lapseni,
     potkin koirani verille.

     Syljin vanhempieni haudoille,
     ammuin veljeni alas kielekkeeltä,
     naitin siskoni saatanoille,


Saastaiset, kurjat elukat.


- N. S. 3.12.2012
Inspiraationa  II maailmansota.

117.

Vermillion tahrii valkoisen kankaan,
epävireinen viulukonsertto syöksähtää ilman halki,
viinilasit särkyvät lattialle.

 
Vähitellen painuu hiljaisuus huoneeseen,
ja ikuisuuden harmaa verho,
peittelee uudet uhrit alleen.


- Nina Stine 17.11.2012
Neljä samana päivänä kirjoitettua runoa. Kaipaisivat kipeästi ääneen lukemista, jotta painotukset saisi kohdalleen. Kun muodostatte omia tulkintojanne, älkää välittäkö alkuperäisistä tarkoituksista - sillä kun luette tekstiä, se ei enää ole sama kuin näytöllänne näkyy, se on jo muuttunut mielessänne joksikin muuksi, ehkä jopa alkuperäistä paremmaksi.

116.

Denaturoitu alkoholi vilistää lasin pinnalla,
kyyneleet valuvat pitkin ikkunaa,
Pisarat taittavat elämän spektrin.

Sinä hymyilet kerran sokaistuneena,
     kunnes vajoat taas,
     entistä syvemmälle kuraan.


- Nina Stine 17.11.2012

115.

Äitini kahlaa polviaan myöten vedessä,
kyyneleet silmissä hän repii päiväkirjani sivuja,
sirottelee niitä yksitellen mereen.

Minä jään rannalle katsomaan,
tuijottamaan lamaantuneena tätä hiljaista rituaalia.

Pian hän tulee ja tarttuu käteeni,
alkaa taluttaa minua, yhä syvemmälle,

unohdettavien sanojeni seuraksi.


- N. S. 17.11.2012

114. Kuolemansynnit

Nuotio ampuu kipinöitä ympärilleen,
kirkuu räiskyen kohtaloaan,
     Liekit syövyttävät köyhää sielua,
     näivettävät elämänpaloa hiljalleen pois,

ja vaikka tulen hehku vähitellen hiipuu,
ei hiillos katoa koskaan.


- N. S. 17.11.2012

113. Epävirallinen blogipäivitys: Muutoksen tuulia

Kuten nokkelimmat jo varmaan huomasivatkin, blogini ulkoasu on muuttunut aika paljon. Eksyin muokkaamis-työkaluihin vahingossa ja hetken mielijohteesta aloin kokeilla erilaisia teemoja. Ehkä oli jo aikakin, onhan tätä blogia tullut laskujeni mukaan jo yli kaksi vuotta pidettyä, tekstejä yli 100 kirjoitettua ja jopa 2000 blogin katseluakin on kerääntynyt.

Toivottavasti pidätte blogin uudesta ilmeestä, palautetta otetaan tietenkin vastaan, kuten aina ennenkin.

On ollut ilo kirjoitella ja lueskella kommentteja, suuret kiitokset siis kaikille blogissani joskus vierailleille :). Lupaan edelleenkin jatkaa samaan malliin eli päivitellä silloin tällöin ja tietenkin yritän kehittyä ja keksiä jotain uuttakin siinä samalla.

Nina Stine kiittää ja kumartaa :)

112.

Voimani hiipuvat,
mieleni valuu verta tuhansin sykäyksin,
raskas lasti vetää pohjaan ruumista.
     
Elämäni tuska,
Elämäni kurjuus!

Minä olen vangittu tänne sudenkuoppaan,
kettingeillä kahlittu kiinni,
Täällä minä inisen kuin mikäkin saaliseläin,
nöyristelen herraani kuin säälittävä orja!
Syljen päälleni,
nyljen nahkaa käsistäni.

Jään makaamaan maahan,
olen loppuunkulutettu raato,
jota edes kärpäset eivät kaipaa.


- Nina Stine 12.11.2012

111.

Täällä kyyneleet kastelevat versoja,
ilta-auringossa paistaa verenpuna.

Hiljaa sotamies huokaa,
kun askel toisensa jälkeen,
omaa vuoroansa odottaa.


- N.S. 17.10.2012
Äikän kurssilla täytyy lukee Tuntematon sotilas. Siinä lueskelun ohessa tuli inspiraatio kirjottaa.

110.

Raskaina putoavat onnen kyyneleet,
rumina roiskuvat lätäköistä,
Irstaillen riehuvat, kepeät askeleet,
sytyttävät ilkeitä unelmia.

Minä yskin ja tukehdun iloon,
Hiljaisuudesta hitaasti punottuun verkkoon.


- Nina Stine 6.102012
Tän tyyppinen runo on pitänyt kirjottaa jo kuukausia. Nyt oli piiiitkän tauon jälkeen edes hetki aikaa istua kirjottelemaan.

109. Biisien sanoituksia 3

Vaihteeksi _suomalaisista_ biisien sanoituksista koottu "kertomus". Tarkoituksena lähinnä tuoda yhdessä kasassa esiin lyriikoita, jotka ovat omasta mielestäni hyvin onnistuneita ja hienoja. Lyriikat EIVÄT siis missään nimessä ole minun ja osaa on hieman muokattu. Tämä on tehty kunnioituksena kaikkia uskomattomia muusikkoja kohtaan ja biisien esittäjät sekä kappaleiden nimet löytyvät alapuolelta.

Selityksiä väreille ja kursiiveille (ei tarvitse välittää, jos menee liian monimutkaiseksi :))
Minän puhetta, Minän ajattelua,  Kerrontaa ym. Numerot (1,2,3...) vastaavat ikään kuin näytelmän kohtauksia, joten niiden välissä kannattaa antaa ajatuksille pieni tauko.

 

Häviäjät

1. En usko, että saa yleistä hyväksyntää
Näkemykseni kieroonkasvaneet,
Voidaanko määritellä rajaa sellaista,
Kun hassusta tulee pelottavaa?


2. Hän on aito sika, tuo ihminen,
Tuollaisenaan ei minkään arvoinen,
Mielisairas hiippari,
Manipuloiva narsisti.
Kahdesta pahasta,
Aina valitsen molemmat.

Pyhimys ja marttyyri,
Yli-ihminen joka suhteessa,
Puoliksi jumala.

Pahempi toistaan kumpikin on,
Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan,
Sokeina toistaa lausetta samaa,
Kuinka ne on tässä oikeessa.

Rumempi toistaan kumpikin teko,
Eikä niitä tekemättömiksi saa,
Eikä ne huomaa kumpikin on,
Vain pahempi toistaan.

Viisaus ei asu meissä,
Ei rankaisu muuta tietämme
luopumaan, ei suostuta edes tyhmyydestämme.

"Ei se et oo sinä"
Joku korvaasi kuiskuttaa,
"Ei se et oo sinä"
Myrkkyä mieleesi ruiskuttaa,

- Katso peiliin se olet sinä!


Minä häpeän olla ihminen, 
häpeän olla ihminen!


3. Tavallaan olet kuollut jo,
Joten ei oo syytä protestoida,
Kun sua kohdellaan kuin vainajaa,
Miinus kukat ja kunnioitus,
Tummat puvut ja hyvät ajatukset.


4. Katson ulos ikkunasta, en näe iloa täällä,
Levinneitä hiekkalaatikoita, räkäisiä lähikapakoita.

Meillä silta huojuu ilman vartijaa,
Lailla iättömän uskon,
Ei sitä käydä ilman, että pelottaa,
Ei käydä jälkeen iltaruskon.

Täällä ei tarjota kuin 
muistoja, seppeleitä,
Vaan eipä enkeleitä,
Käy kanssamme kulkemaan,
pitkin huojuvaa siltaa.

Kuka täällä komentaa? Ketä täällä totellaan?
Kahta suurta jumalaa, Ahneutta ja Rahaa,
joiden temppeleinä toimivat pörssit ja ilotalot,
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot.

Pystyyn kuolleena,
luovuttaneena,
kulkee täällä tää synkkä kansa.

Tämä on kuin vieras paikka,
Voi olla, että eksyn elämään.

Jos maailma jatkaa,
pimeän matkan taivallustaan,
ylläni on surupuku,
ja surupuku on musta.

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii,
silmistä vesi veden jälkeen,
rinnoilta helmoille, helmoilta,
joeksi ja joesta järveen,
järvi syvä kuin synkin suru on,
musta kuin yötaivas pimeä.


5. Todellisuus nousee vielä kerran viemäreistä

Nälkä kasvaa suuremmaksi kantajaansa.

Vapaus! Johtaa Kansaa!
Vapaus! Johtaa Kansaa!

Sinisilmät suljettuina maailmalta hautaan asti,
Nyt marssimme voitokkaina suoraan alas jyrkänteeltä!


6. Ilimoelle kajahtaa itkuvirsj´ ja verreen peittyy rannat,
Kalaman viisuva veisataan, se kaavvas tiältä kantaa,
Synkän sävelen tahissa lippuu joen vesillä laatta,
Rannoella kylän väkj´ kuorossa kirroo elon raskaatta.

Palavana paperina,
Sataa maahan tarina,
Johon meidät kirjoitettiin,
Palavia palasia,
Joiden vaurioissa,
Katoavat sydänäänet.

Tää on kymmenen tikkua laudalla,
Me ollaan piilossa viimeisellä rannalla,
Eikä kukaan meitä enää etsi, tää on tyhjä ja loputon leikki,
Ja vain tuuli kuiskaa: 

"kaikki pois piilostaan"


- Nina Stine 7.9.2012
Tässä on siis koottu sanoituksia suomalaisista biiseistä, joita olen tässä vuosien varrella kuunnellut ja siksi biisien tyyli on hieman vaihtelevaa. Osa biiseistä on todella hyviä, joten suosittelen kuuntelemaan, jos kiinnostuitte. Jos joku muusikoista bongaa tämän koosteen, ja kokee sen jotenkin loukkaavan alkuperäisteosta (mitä en tietenkään missään nimessä haluaisi tapahtuvan), niin olen äärettömän pahoillani ja lupaan poistaa lyriikat.

Ikävä kyllä jäi vielä paljon hyvää materiaalia käyttämättä, ku joutusin karsimaan jopa suunnilleen puolet pois. Mut onneks kuitenkin säästin ne, ni voi ehkä syntyä toinenkin suomalaisten lyriikoiden ylistys :). (Voi kyl mennä hetki tai kaks, ku lukio, autokoulu ja työt vie ikävän paljon aikaa :/)


Koosteen biisit kohtausten ja värien perusteella:

0. Otsikko: Mikko Herranen - Häviäjät
1.1 Apulanta - Ravistettava ennen käyttöä

2.1. Apulanta - Kahdesta pahasta molemmat
2.2. sama
2.3. Apulanta - Vääryyttä!!1!
2.4. Apulanta - Pahempi toistaan
2.5. sama   
2.6. Apulanta - Viisaus ei asu meissä
2.7. Don Huonot - Riidankylväjä
2.8. sama
2.9. Mikko Herranen - Häpeän olla ihminen

3.1. Apulanta - Kaikki sun pelkosi 

4.1. Kotiteollisuus - Minä olen
4.2. Viikate - Ei enkeleitä
4.3. sama
4.4. Kotiteollisuus - Minä olen
4.5. Kotiteollisuus - Itken seinää päin
4.6. Kotiteollisuus - Helvetistä itään
4.7. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Surupuku
4.8. Kotiteollisuus - Tuonelan koivut

5.1. Apulanta - Ei yhtään todistajaa
5.2. sama
5.3. CMX, Kotiteollisuus ja 51 koodia - Vapaus johtaa kansaa
5.4. sama

6.1. Verjnuarmu - Itkuvirsj'
6.2. Apulanta - Vauriot
6.3. Sir Elwoodin hiljaiset värit - Viimeisellä rannalla

108. Kuolemaan tuomittu

Hirttoköysi kaulallani,
katson maailmaa halveksuen.

          Kiroan maani, kiroan tappajani,
          Kiroan perheeni ja totuuden.


Kuristun valheisiini,
ja vähä vähältä,
en enää hengitä,
likaisuutta väreilevää ilmaa.


- Nina Stine 25.8.2012

107.

Kuiskaukseksi tukahdutettu nauru,

arjen vilinään kadonnut hymy -

Hiljainen onnellisuus.

- Nina Stine 25.8.2012

106.

1. Pelko,

pelkään.

Älä satuta,

pyydän.

Päästä minut pois,

jätä rauhaan.

2. Pelko,

Älä satuta,

Älä satuta,

jätä rauhaan.

- N. S. 11.8.2012
kokeiluja.

105. Keskusteluja onnellisuudesta ja sen ohi

Suomi24:ssä oli keskustelu tästä linkistä:  http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/2012/07/1586357/15-asiaa-joista-sinun-tulisi-luopua-ollaksesi-onnellinen?fb_action_ids=3628336182380

Linkin sisältö tiivistettynä: 15 asiaa, joista tulisi luopua saavuttaakseen onnellisuuden. Esimerkiksi muiden syyttelystä ja pakonomaisesta oikeassa olemisesta. Tässä vastaukseni:


Haluaisin ottaa esille asiasta toisenlaisiakin näkökulmia:

1. Jos nyt ajatellaan, että on pystynyt luopumaan kaikista mainituista asioista. Onko silloin onnellinen, jos ei edes ole mitään tavoiteltavaa? Enpä usko. Tärkeämpää voisikin siis olla nauttia matkasta onnellisuutta kohti. Melko hyvä lista jokatapauksessa, vaikkei tietenkään täydellinen :)

2. Onko koskaan mahdollista saavuttaa onnellisuutta? Mitä onni on? Kysymysten vastaukset ovat riippuvaisia toisistaan. Minä olen nyt onnellinen, koska määrittelen onnen tällaiseksi. En voi koskaan elää pilvilinnoissa ja olla koko ajan iloisella mielellä; henkilökohtaisesti uskon, että sekä onnen että surun määrä on kutakuinkin vakio.

3. Olen nyt onnellinen. Onko näin nyt sitten hyvä? Onko elämän tarkoitus tai päämäärä tulla onnelliseksi? Jos kerran olen jo onnellinen, enkö olisi jo valmis lähtemään pois? Omassa elämässäni olen tullut siihen tulokseen, etten enää pyri onnellisuuteen. Sen sijaan pyrin hyödyllisyyteen, esimerkiksi työskentelemään muiden ihmisten, yhteiskunnan ja maapallomme hyväksi. Toki, jotta tätä tavoitetta voisi toteuttaa, täytyy elämän olla ainakin vähän mielekästä ja ihmisen olla tarpeeksi onnellinen saadakseen voimavaroja tällaiseen toimintaan.

Joku viisas on joskus sanonut: "Jos haluat olla onnellinen, ole". Ei onni ole jossain kaukana edessä tai takana listausten luona, se on juuri nyt, jos niin päättää. Minä olen nyt sopivan onnellinen ja valmis lähtemään täältä koska vain tietäen, että olen elänyt hyvän elämän (huolimatta nuoresta iästäni). Lista on kuitenkin mielestäni kohtuudella ja maalaisjärjellä noudatettuna hyvä apuväline tasapainoisempaan mieleen ja kanssakäymiseen :)

104. "Haiku" 2

"Haiku on japanilainen kolmisäkeinen runo, jossa on 17 tavua. Tavut on jaettu säkeiksi suhteessa 5-7-5. Haikujen aiheet liittyvät yleensä luontoon, ja runot ovat asultaan pelkistettyjä, mietelauseenomaisia. Haikut kirjoitetaan japaniksi perinteisesti yhdelle pystyriville, mutta englantilaisittain kolmelle." - Wikipedia

Tämä on haiku numero 2. Ensimmäinen säilyy julkaisemattomana vihossani. Uskonto 4 -kurssilla (maailmanuskonnot) oppilaat sai kokeilla tämmösten kirjottamista. Yllättävän vaikeeta. Varsinki sanoa sanottavansa. Mutta todella mielenkiintoista erityisesti tiivistäminen, karsiminen ja oikeiden sanojen valinta. Haastan yrittämään :D

Elämä turha,

syntyy ja pian kuolee pois,

Suru turhempaa.

- Nina Stine 7.8.2012
Kiteyttää monien runojen teemaa ja sanastoa yhteen.

103. Toinen paita

Halusin tehdä toisenkin paidan. Mut en kuitenkaan keksiny mitään niin hyvää bändiä, että oisin niiden tekstin siihen halunnu. Joten päätin tehdä kiitoksen ja kumarruksen koko Rockille ylipäänsä. Siinä on kimallettakin, mut ei tästä kuvasta kauheen hyvin näy. Selitän kyl tarkemmin, miten mä näitä painan, jos jotakuta kiinnostaa tietää :)

Hupparin kokonaishinnaksi tuli 5e. aikaa meni 3h :)

102. Triviumin paita

Mä halusin bändipaidan. Ja tietenkin mieluiten mun lempibändiltäni. Niillä ei vaan sattunu olemaan hyviä paitoja naisille, joten mä päätin sitten tehdä ite. Tässä lopputulos. + Ensimmäinen kuva itestäni täällä blogissa xD. Meni kauan aikaa tehdä tuo, mutta olihan se sen arvosta <3

Ja jos jostain syystä joku ei tiedä, mikä ihmeen bändi on Trivium, voin ehdottaa muutamia biisejä kuunneltaviksi :)  (Etenee kevyemmästä raskaampaan)  :

- Of all these yesterdays
- Built to fall
- Down from the sky
- Throes of perdition
- Shattering the skies above

101. Kaverin kanssa sävelletty ja sanoitettu biisi :D

A)

Mä ootan sua sun ikkunasi alla,

hei älä mee nukkumaan,

älä mee nukkumaan,

Ootan sua mun vasaralla,

mä tuun sua sillä hakkaamaan,

hei älä mee nukkumaan,

älä mee nukkumaan

B)

Päässäni naksahti, ja tulin sun luoksesi,

Jos sulle vaan sopisi, mä sinut tappaisin,

...

...Tai vaikkei sopisi, niin tapan kuitenkin,

      

       En ole kovin tyytyväinen.

- äNNä-päät kesä/syksy 2010
Selailin vanhoja vihkoja ja löysin tälläsen. Päätettiin kaverin kanssa koittaa vähän muusikkojen uraa ja tehtiin sitten läpällä tämmönen :D Tää on alun perin kitaralla säestetty. Tuntuu suorastaan raiskaukselta tätä biisiä kohtaan laittaa se kirjoitettuun muotoon, ku ette kuule tai näe sitä eläytyvää esiintymistä ja säkeiden oikeanlaista painotusta :D

Biisi tais jäädä vähän kesken, ku ei toista A-osaa yms. oo tullut tehtyä, mut ehkä joskus... :D Ei tän taiteellisuuden ja runollisuuden kanssa tartte aina niin totinen olla, voi välillä pitää vaan ihan puhtaasti hauskaa välittämättä pienistä epätäydellisyyksistä :)

100.

When it all ends,

we will be ready,

ready to face it,

- ready to denay it.

- Nina Stine 9.3.2012
Yhden runon viimeinen säkeistö. Kirjoitettu kaiketi "In time" -elokuvan inspiroimana.

99. Kolme hullua kynä kädessä

   1.

Tajuntani vallitsevaa ääntä,

ei saa jesarikaan vaimenemaan.

Alitajuntani eläimelliset vaistot,

sisäistetyt mallit,

vainoavat minua,

ajavat minua takaa,

aivan kannoillani,

kierot puukot kohotettuina,

sotahuutoaan karjuen.

Enkä minä pääse pakoon.

Kuihdun iäksi,

tässä tulen ja jään välimaastossa,

mieleni repiessä minua kahti.

   

   2.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö.

turhan pitkiä sanoja.

   3.

Haluan pois,

haluan olla jotakin,

haluan hyväksyntää,

haluan jotakin määrittelemätöntä,

jotakin utuista mössöä mielikuvissani,

jolloin saavuttaminen on mahdotonta.

Ei voi löytää,

jos ei tiedä,

mitä etsii.

Minä etsin päämäärää.

   0.

Huomasitko sinäkin oravanpyöräni?

- Nina Stine ja hänen arvoisat sivupersoonansa 8.3.2012

98.

Rakkaus on sydänten hautajaisia,

niin minulle kerrottiin.

Sokeasti uskoin,

sokeammin kielsin,

sillä näköni lisäksi,

veivät kuulon, veivät järjen,

veivät minut kokonaan,

jättäen vain häilyvän varjon,

tähän aistittavaan maailmaan.

- Joku muu kuin Nina Stine 6.3.2012

97. Oi, tätä luomisen tuskaa

Ensimmäisenä päivänä hän raapusteli sanoja,

toisena vähän yritti järjestellä,

kolmantena soinnuilla väritti,

kielikuvilla kartoitti,

neljäntenä vaipui itsesääliin,

viidentenä syytti muita,

kuudentena viimeisteli,

seitsemäntenä pysähtyi,

   Ja kuoli nauruun.

- N.S. 26.2.2012
Selailin vanhoja päiväkirjamerkintöjä ja löysin sieltä seasta pari runoa, tässä niistä yksi :)

96. Kauniita unia

Silloin kun,

   Sinä nukut.

Suurin osa,

   maailmasta,

      valvoo.

  Eikä odota

  Sinua.


- Nina Stine (ei päiväystä, mutta joskus heinäkuussa 2012 kirjoitettu)
Jälleen ajan kulumisesta. Hyvää yötä ja kauniita unia :D

95. Kirjoittamisesta

Minä kirjoitan.
Istun.
Ajattelen.
Olen.

Mutta en jaksa.
Pelkkiä kliseitä.

Minä luen.
Makaan.
Petyn.
   Ja silti.
   Olen.


- N. S. 28.6.2012
Edelleen se päivä, jolloin kyllästyin runoihini. Selvisin siitä kirjoittamalla uusia runoja. Joista suurimpaan osaan kyllästyin. Ei näitä liukuhihnalta tänne blogiin kirjoitella, ettäs tiedätte :D

94. Muutoksella on varjonsa

Minä tarvon läpi elämänsoita,

melon mustekynälläni eteenpäin,

kunnes lopulta paperista tehty,

kaarnalaivani uppoaa.

- Nina Stine 26.8.2012
Säkeistö on viimeinen runosta, jossa haukun oman runouteni ja blogini maanrakoon. Aina ei ole hyviä hetkiä :D

93. Runoilijan elämää

Minä kirjoitan koko maailmani paperille,

ja kukaan, 

ei edes vaivaudu,

tallomaan,

sen päälle.

- N.S. 28.6.2012

92. Yksinäisyydestäni

Minä kumarran sinua,

arvoisa yksinäisyys.

Saanen nauttia seurastasi,

hetken tai kaksi,

ihan vain kahdestaan?

Sinä keskustelet kanssani,

kuiskit ja huudat.

Ja minä olen hiljaa,

annan laulusi aaltoilla korvissani.

Sillä vain pienen hetken,

voit olla kokonaan minun.

- Nina Stine 28.6.2012

91. Vapaasta tahdosta?

Minä olen sädehoidossa kituva syöpäläinen,

En tarkoittanut mitään,

kunhan vain elin,

kuten miljoonia vuosia sitten oli kirjoitettu.

Minä olen pistooli ohimolla makaava nuori,

Minä tarkoitín paljon,

mutta enemmän sain aikaan.

Minä kuolin,

ja pyyhin pois sen,

joka oli polttomerkillä ihooni piirretty.

- Nina Stine 27.6.2012
(Otsikko Jussi Viitalan kirjasta)

90. Pientä surrealismia

Liituraidat: vihreää ja mustaa,

kämmenet sivelevät silmiäsi,

Aika on valkoista,

Maahan valuu elämää,

Kuolema raahautuu mukanasi,

hengittää ikuisena varjona.

Emme pelkää,

meillä ei vain ole rohkeutta.


- Nina Stine 21.6.2012

89.

Joku piirtää taivaalle mustaa viivaa,

heittelee vimmatusti keltaisia juovia,

  minua pelottaa.

- N.S. 26.6.2012

88. Viivoja

Ensin sinun on kuoltava,

vajottava maan syvmpään rakoon,

sieltä sinä olet hitaasti nouseva.

Tartu kynään,

räiski jotain paperille,

varmista,

ettei siinä ole järjen hiventäkään.

No niin,

nyt!

Astu askel taaemmas,

katso,

ja ihastele,

Olet valmis,

Olet taiteilija.

- N.S. 26.6.2012
Heikohko runo ja hieman kärjistelevä, mutta siinä se nyt kuitenkin on :D

87.

Minun renkaani lepäävät hiekkadyynien meressä,

     Minä uskon ja tahdon.

Minun purjeeni ovat repaleiset taivaat,

kuin kerjäläisten rikkinäiset vaatteet,

     ja minä uskon ja tahdon.

  Mutta en toivo.

Puen ylleni silkkivaatteet, kullatut korut,

onnellisen elämäni rippeet.

- Nina Stine

86.

Maa makaa roudan alla kuin kuollut jeesus,

hiljaa hiipivät syksy ja talvi,

raahautuen ryömivät kevät ja kesä,

Maailma pyörii oravanpyörää,

ihmishenkiä sekunneissa.

- Nina Stine 13.6.2012
Liittyy vahvasti edelliseen runooni :)

85. Hetken harhaa

Minä kulutan hetkeni puhki;

     

     elän yhä uudestaan,

     ja

     uudestaan.

Makaan merkityksettömänä hangessa,

yritän tarttua kiinni,

tarttua johonkin,

jota ei enää ole.

- Nina Stine 12.6.2012
Tästä lähtien runoihin liittyvät selitykseni ilmestyvät kommentteihin :).

84. Eipä ollut kertaakaan

Ei mitään.

Ketään.

Missään.

Koskaan.

Ei milloinkaan.

Silloinkaan.

Tuolloinkaan.

Tällöinkään.

- Ikinä.

Ei vain ole.

Tai edes ole olematta.

- Nina Stine 28.6.2012
Lähdin siitä, etten halunnut päähenkilöä runooni, koska melkein aina kirjotan itestäni. Itseasiassa ensimmäinen ja sutattu säe oli "Henkareihin ripustettu nainen." Sekin tuntus liian omakohtaselta. Sitten muistin tosta laululyriikan käsikirjasta "yhden koon ja neljän ämmän" -säännön. Se tarkottaa, että biisissä pitäis aina olla Kuka/Mikä, Missä, Milloin, Miten ja Miksi. Noh, siinä teille siis vastaukset :D

Oli kieltämättä aika vaikea tehdä runoa, jolla ei olisi mitään tapahtumapaikkaa tai -aikaa. Tai henkilöitä ja ylipäänsä tapahtumia. Yrittäkää vaikka ite O.o Mä olen aika tyytyväinen, mites te? :D

Ps. Runon nimi tulee tyypillisestä lausahduksesta "Olipa kerran...", jos sitä ei heti sattunut huomaamaan :)

83.

Jotain kaunista, kultaista, hopeaa,

timantteja, rubiineja, rahaa,

Villi, nuori ja komea,

sopusuhtainen, lihaksikas, kuin unelma!

Jotakin hyvin likaista, arvotonta, rumaa,

jätteitä, riekaleita, roskaa,

Villi, nuori ja komea,

petollinen, valehteleva, vaimonhakkaaja.

- Nina Stine 28.6.2012
Kirjotin tän tänään aikasemmin päivällä. Sillon ajattelin, että mistäköhän tämmösiäkin ajatuksia tulee päähän, ku ei ole yhtään omakohtanen. Nyt kuitenkin yhtäkkiä välähti O.o Yhdellä läheisellä on vähän tällänen tilanne, enkä mä edes muistanu asiaa, sillon ku kirjotin tätä! Saattaa olla sattumaa, tai sitten mun epätietoisemmat tasot käsitteli tätä uutista :D.

Mä yritin kirjotella taas muutamia runoja ja sitten mä kyllästysin ihan täysin niihin kaikkiin. Mä en voinu sietää omaa tapaani kirjottaa. Oli pakko yrittää jotain muuta tyyliä! Tästä tuli siis jälleen kerran harkitumpi, ja pitkästä aikaa oikein ajattelin, ku kirjotin. Voit vaikkapa huomata, että ekoissa säkeissä on pelkkiä adjektiivejä, toisissa substantiiveja jne. Lisäks loppusoinnutkin löytyy.

Runon pääajatus oli testailla juuri harkitumpaa kirjoittamista, mutta myös tunnelman luomista ja muuntelua. Luen edelleen sitä Laululyriikan käsikirjaa, josta ammentelen erilaisia ideoita vähän soveltaen :)

82. We are the ocean - Trouble is temporary, time is tonic

I would like to say some words and get them off my chest

You see, I've been working so damn hard, I need a little rest

So I scream and shout, scream and shout

Scream a little more

You have no idea how close I am to walking out that door

I've been told just to let it all go

And I've been told just to give it up, give it up

I've been told just to let it all go

But I can't, no, I won't

I've been here before more than you know

To my surprise it gets easier the further you go

Let down, let down, I've been let down again

I've been let down more times than I care to count

I can't believe what I've become, you can see it in my eyes

Only the ones who have been hard done will know how it feels inside

I've been told just to let it all go

And I've been told just to give it up, give it up

I've been told just to let it all go

But I can't, no, I won't

- 28.6.2012
We are the oceanin biisi siis, ei millään lailla mun. Vaikkei tää ihan mun top kymppiin kuulukkaan, satuin lukemaan sanat ja aattelin lisätä tännekin. Lähinnä nyt kesäloman kunniaks rakkaudella ja ehkä vähemmänkin rakkaudella muistellen lukion ekaa vuotta. Oi niitä aikoja. Ja taas syksyllä uudestaan -.- :D. Zemppiä siis kaikille, jotka joutuu joskus selvyitymään mahdottomista tehtävistä :)

81. All my defences

The dark light,

is knocking on my door of happiness.

I close my eyes,

I don't wanna see the shadows on the walls.

I can feel,

my miserable life falling apart.

But here I am,

dancing with lies,

listening the music of denies.

- Nina Stine 29.11.2011
Enkkua jälleen kerran. Oikeakielisyydestä ei hajuakaan, saa valittaa :D Otsikko varmaan kertoilee runon ideaa :) ps. Kiitos Saaralle enkun kanssa auttamisesta :)

80.

Joka auringonlaskun aikaan,
uppudun mustiin uniin,
valkoisiin lakanoihin,
räikeisiin unelmiin.

Mutta aina aamujen huudellessa,
minä jään makaamaan,
painaudun kankaiden paratiisia vasten,
seuraavaa pelastusta odottamaan.

- Nina Stine 12.5.2012
Se tunne kun: *Aamu :'( * xD

79.

Lohjenneita kynsiä,

hopeoidut ovenkahvat,

pölyllä valeltu lattia.

Minä etsin eläviä kasvoja.

Maalaan värien maisemaa,

maalaan sinne sinut,

hymyilemään ihanasti,

läpi ruumishuoneen kulkemaan.

Murheitani on lakaistu mattojen alle,

suruani sytytetty palamaan,

mutta silmissäni säilyvät harmaat linssit;

Pölyllä valeltu ruumishuone

- Nina Stine 11.5.2012
Lueskelen kirjaa laululyriikoiden kirjottamisesta (Heikki Salo - Kahlekuningaslaji). Siinä käskettiin heräämään aamulla 10min normaalia aikasemmin ja kirjottamaan runo (tai oikeestaan lyriikoita, mut mähän kirjotin runon, ku oon vielä niin huono noitten lyriikoiden kanssa :D).

Tämmönen siitä sitten tuli. Ihan eka kokeilu, lähinnä vaan tekstiä alitajunnasta. Itellekkin mielenkiintosta katsoa, mitä mun mielen syövereissä aamutuimaan liikkuu. Jos vaikka ajatuksilla olis mulle jotain asiaa. Eli suosittelen :)

Tarvittais kyl varmaan joku psykoanalyysi kertomaan, mistä mun alitajuntani tässä oikeen juttelee. Ehkä tää runo vois puhua jostakusta, joka kaipaa kuollutta lähimmäistään?

78.

Minä voisin kirjoittaa,

surmata sinut musteellani,

kietoa sanoja kurkkusi ympärille,

tukehduttaa sinut lauseisiini,

kauniilla kielellä kiusoitella,

kuolon lauluja korviisi kuiskia.

- Nina Stine 16.4.2012
Tää runo kai syntys vähän "Danko Jones - I think bad thoughts" -biisin inspiroimana. Minähän voisin vaikka mitä, jos vain haluaisin. En vain halua. :)

77.

Niin,
vittuuntunuthan minä olen,
yksi säälittävä paskiainen,
itseäni täynnä.

Suuruudenhulluus ja kaikkivoipaisuus,
eivät ne kangastukset mihinkään katoa,
kummittelevat yhtä todellisina kuin,
jumalat ja sielut,
kaikki käsittämättömät selitykset,
itsepetoksen suot.

Niin,
niinhän minä ajattelen,
viekää minut ristille,
polttakaa runoni,
tappakaa vaikka,

mutta sanottu ei tule sanomattomaksi,
ei tehty tekemättömäksi,
siinä on harha,
johon minäkin lopulta hukuin.


- Nina Stine 13.4.2011
Luin "Aivot pellolle" -kirjan. En sano, että olisi hyvä, mutta sen inspiroimana kuitenkin tämä syntyi, joten jotain hyvää siinä oli pakko olla. Tai sitten tämä runokin on niin huono, ettei kirjan hyvyydelle ole sitäkään perustetta :D

76. Kuka minä olen?

Olen tehty raskaasta rockista, ja filosofiasta,

     playstation peleistä, ja syvällisistä pohdinnoista,

          suurista ongelmista, ja vahvasta tahdosta.

- N.S. 10.3.2012
Ei mikään runo, lähinnä vaan pohdintaa siitä, kuka minä olen. Mutta eihän sitä pysty oikeen mitenkään kuvailee, jos ei edes itse tiedä vastausta :D Apulannan sanoin: "Vaikee löytää, kun ei tiedä, mitä etsitään / Vaikee suunnistaa, kun ei nää, yhtään mitään."

75. Hiljaisuus

Mustaksi maalattuja ikkunoita,

harmaina kaikuvia askeleita,

tyhjässä talossa.

Pölyä halkovat hennot valonsäteet,

vienossa tuulessa nariseva keinutuoli,

lukinseittejä kaikkialla.

Minä makaan keskellä huonetta,

katson maailmaa rotan silmin,

odottaen,

vähitellen saapuvaa pimeyttä.

- Nina Stine 18.2.2012
Toivottavasti ei nyt tuu semmosia runoja paljoa, jotka oon jo joskus lisänny tänne, ku en millään muista xD. Tän runon tunnelman vois rinnastaa tohon tänne aiemmin lisätyn novellin alkuun. Oiskohan jopa "Napoleon" ollukki tän runon minänä? O.o Vaik ei kyl kuvaukset ihan täsmää :D

74.

Ymmärrän vajaavaisuuteni,

minua suorastaan itkettää levollisuuteni,

mutta silti,

edes kaiken tasapainon keskellä,

en voi estää kyynelteni virtaa;

käsittämätöntä vaikerrusta,

jonka tarkoitusta yksinkertaisesti,

en vain voi ymmärtää.

- Nina Stine 10.11.2011

73.

Vajoan syvään itseinhoon,

Olen epäonnistuja,

tekoni ovat epätäydellisiä,

Olen suorastaan surkea.

Mikään, mitä teen,

ei ole oikeutettua,

ajatukseni ovat kärpäsen paskaa,

muiden rinnalla,

Ja itsesäälini on niin toivotonta,

että se on jo, itsessäänkin säälittävää.

- Nina Stine 31.10.2011
Miksiköhän oon tämmösiäkin joskus kirjotellut? :D Eipä tainnut olla sillon erityisen hyvä päivä... Mut eihän aina voi voittaa, ei edes joka kerta.
Btw kiitokset HV:lle, jonka ilmaisun olen viekkaudella ja vääryydellä tähän runoon piilottanut :D

72.

Joku kerta kun suljet silmäsi,

mieleesi hiipii ajatus:

Mitä jos kaikki olisikin toisin?

Mitä jos sinulla ei olisi mitään,

et haluaisi mitään,

et enää pilkkaisi muita,

johtaisi itseasi harhaan?

Mitä jos alkaisitkin,

elää elämääsi?

Sitä, joka on juuri nyt,

edessäsi,

eikä enää koskaan uudelleen.

- Nina Stine 28.10.2011
Jos joku ihmettelee, miks lisäilen tämmösiä kivikautisia runoja tänne, niin syynä on se, että lueskelen mun täyteen tullutta vihkoa läpi ja lisäilen sieltä sitten sellasia runoja, jotka on ajan saatossa jääny lisäilemättä. ...Vaik kaikki ei niin hyviä olisikaan :D

Runon loppuun olin jostain syystä kirjottanut lauseen: "Tasalämpöisyys ei sovi Suomeen", mitä lie sitten sillä olenkaan ikinä tarkoittanut :D

71.

Minä raastan sinut irti päästäni,

     Hirtän omaan sääriluuhusi,

Ja kun tuuli keinuttaa mädäntynyttä ruumistasi,

     Nauran hysteerisesti vieressäsi.

- Nina Stine 23.11.2011
Runo jatkui yhdessä versiossaan vielä toisella ns. säkeistöllä: "Minä kuolen omaan tyhjyyteeni". Mut päätin sitten jättää sen pois, jotta runon tunnelma säilyis :)

70. Tässä ja nyt

Täällähän minä olen,

kerrankin kun kiireiltäni kerkesin.

Tulin katsomaan sinua,

kuvan kauniita kasvojasi,

elämäntäyteistä asennettasi.

Täällähän minä hymyilen,

silkasta onnellisuudesta,

kun saan katsella sinua,

juuri nyt,

juuri tässä,

juuri tuollaisena,

kuin sinä olet.

- Nina Stine 17.10.2011
Miettisin aika pitkään, lisäänkö tän tänne vai en. Tulipahan nyt sit jotain vähän positiivisempaakin välillä... :D

69.

Pieni katkeruus,

koskettaa sydämen pohjassa asti,

siellä se raapaisee pintaa,

juuri niin,

ettei kukaan huomaa.

- Nina Stine 13.10.2011

68. Napoleon Hammurabi kolmas (novelli)

Natisevat askeleet kaikuvat portaikossa. Minä istun hiljaa. Istun hiljaa ja odotan. Kuunvalo tunkeutuu epätoivoisina rippeinä ikkunattomaan huoneeseen heikkojen lautojen välistä. Pimeän keskeltä erottuu vain tyhjyys, kaikki on sysimustaa. Mutta minä muistan. Muistan, että huone on 15 jalkaterää pitkä ja 20 leveä. Ennen siinä pystyi kierimään seitsämän kierrosta, nykyään jo yhdeksän.

Pieni luukku avautuu. En tietenkään näe sitä, mutta kuulen sen. Jokin kolahtaa lattiaa vasten ja luukku sulkeutuu. Askeleiden narahtelu kuuluu vähitellen yhä etäämpää ja lopulta katoaa kokonaan. Minä hivuttaudun varovasti, tasan 16 lautaa, neljänneksi viimeisessä on halkeama. Metallisessa mukissa on vettä. Juon sitä hitaasti nauttien - se maistuu paremmalta kuin viimeviikkoinen. Kolmesta näkkileivästä vain yksi tuntuisi olevan homeessa. Haukkaan palasen ja tunnustelen sitä kielelläni. Enää 6 päivää, 23 tuntia ja 54 minuuttia seuraavaan kertaan. Toisin sanoen noin 604 440 sekuntia. Olin laskenut sen jo kuukausi sitten, ja pari kertaa myöhemminkin, ihan vain huvin vuoksi.

Olin tarjota pientä leivänmurua Napoleon Hammurabi kolmannelle, kunnes muistin, että istuin sen päälle 4 päivää ja noin 9 tuntia sitten. Olihan se melko traagista ottaen huomioon, että Napoleon oli kuitenkin ainut elollinen seuralaiseni ja piti nimistä, joita keksin hänelle. Tosin hautajaisten järjestämisessä ja viettämisessä sai ajan kulumaan rattoisasti.

- Nina Stine 7.5.2012
Tuli kirjoteltua elämäni ensimmäinen "novelli", koska iski tekemisen puute. Ollaan just käsitelty novelleja ja niiden analysointia äikässä, joten pääsi vähän niitäkin asioita soveltamaan. En mitenkään suunnitellu tätä etukäteen, vaan lähin kirjottamaan mitä mieleen tuli ja muokkailin lopuks vähäsen :D Vaik tää onki ehkä hiukan humoristinen, ni kyllä siinä on vähän totisempikin idea takana. Ja huomasin muuten lopuks, että toi novellin "minä" muistuttaa loppujen lopuks tosi paljon mua :D. Napoleonin olemuksesta sitten voidaankin jo olla montaa mieltä, varmaa kuitenkin on, että hän on (/oli) "pieni suuri mies" :)

67. Ikirouta

Minä olen kuollut mies,

olen kuollut mies vailla päämäärää.

Minä olen jäätynyt sydän,

jäätynyt sydän ilman elämää.

Ja minä olen.

minä olen, ilmaa.

Minä olen mies yksin,

mies yksin vailla rauhan viittaa.

Minä olen tuomittu sydän,

tuomittu sydän raapien rintaa.

Ja minä itken.

itken alasti lattialla.

- N. S. 1.5.2012
En mä tiedä, kuvaako tää niin omaa elämäntilannetta, mutta sillon kun kirjotin tän, olin kuollut mies. Sitä vaan eläytyy johonkin niin täysillä, että kadottaa kaiken muun ja elää runon minän elämää. Tai no itseasiassa kirjotin tän ihan biisiks melodioineen kaikkineen, kun kerran loppusointujakin jaksoin väsäillä :). Inspiraatio lähti Mallory knox - Oceans -biisistä

66. Jatkuva taistelu Elämästä ja Kuolemasta

Edessäsi aukeaa kastemadoilla miinoitettu kenttä,
hävittäjät yrittävät paskoa päällesi,
monenkirjavat kuvat aivopestä viattoman mielesi,
vihreän, keltaisen ja punaisen sävyt,
sokaista herkät silmäsi.

Vieressäsi vilisee panssarivaunuja,
pienikin virheliike,
- ja olet mennyttä.

Sinä olet kuin nurkkaanajettu eläin,
harmailla savukranaateilla ympäröity,
soluttautuneilla vihollisilla piiritetty.


- Nina Stine 24.4.2012
Osiossamme Behind the Scenes: Itse asiassa keksin tän runon, kun seisoskelin bussipysäkillä. Mun äiti oli aiemmin selittäny, kuinka aamulla oli tiet kuin madoilla miinoitetut. Siitä se ajatus sitten lähti.

Runo oli alunperin yksikön ensimmäisessä persoonassa. Näin siitä tuli ahdistavampi, joten päätin muuttaa :D. Kyl tässä oikeesti joku ideakin yrittää olla... Runo on yhtä kielikuvaa ja otan mielelläni arvauksia vastaan siitä, mitä mikäkin ois oikeessa katukuvassa :)

65.

1. I've done everything I wanted to,
said every word,
shown every feeling,

And now I am ready to go,
ready to fall away,

But no one is going to take me,
no one is waiting,

Dead or alive,
everybody cares,
     except me.

2. Always been ready to die,
never ready to live,
but nobody ever cared,
     except me.


- Nina Stine 22.4.2012
Tässä on tavallaan kaks erillistä runoo. Mut tavallaan ne kuuluu yhteen... :D Pahoitteluni kaikista kielivirheistäni yms. :) Eka runo enkuks, jonka uskalsin lisätä :D

64. Vääryyttä?

Alan murtua massojen edessä,
niin kutsutun vapaan tahtonikin rippeet luhistuvat kasaan,
valtava aalto pyyhkäisee minut mukanaan,
tehden minusta sisäisesti kuolleen;
yhteisön hyväksytyn jäsenen. -.-

- Nina Stine 18.4.2012
Tein äsken tän vajaa minuutissa, kun syntyi inspiraatio. Suorastaan masentavaa.

63. Huomenna

Mitäs minä sitten teen?

     kun olen päiväni päättänyt,

     madon syömiä reikiä täynnä,

     vailla ajatusten virtoja,

     kyynelten meriä,

     verenpunaisia järviä?

 Niin;

 Silloin ovat ne huomiset,

    jotka eivät tänään ehtineet tulla.


- N.S. 12.4.2012

62. Biisien sanotuksia 2

Uusi biisien (muokatuista) sanotuksista koottu "kertomus" (ei liity edelliseen). Tällä kertaa aiheena on sota ja sitä ympäröivät ilmiöt. Huom! jälleen: en ole itse kirjoittanut lyriikoita ja lopussa onkin lista bändeistä kappaleineen :). Selityksiä (taas) väreille ja kursiiveille: Omaa puhetta, Omia ajatuksia/kerrontaa, Muuta puhetta, Kerrontaa. Tarinaan on hahmottamisen vuoksi myös ujutettu numeroita, jotka ovat tavallaan verrattavissa luvun/kohtauksen vaihtumiseen.

We don't need a cure!

1. "I don't know how I ended up alone,
All I know is you can't save me"


Sick of being sick and tired,
sick of understanding,
Tired of feeling sick to my stomach.

"You all stop and stare, I don't need your pity,
I'm living my life in this hell"

Demons inside command me,
They're saying crush it!
break it!
smash it!
Fuckin' kill 'em all!

"I'm taking back control with my knuckles,
I'm taking back control with my knuckles!

Die mother fucker die!"

"We have no sympathy for the lost souls,
We've chosen the path of disgrace,
We give this life to our children,
And teach them to hate this place"

A man dies like a butterfly,
Life burns from the touch of the reaper.

2. Killers,
and idiots,
Dying in the desert for a rich man!
Sinners,
and hypocrites,
Gather us together for the master plan!

"Why am I here?
What did I do?
Why?
Why?!"


I know the truth is all a lie,
My skin is cracking on my lips,
I don't pretend that I can understand, why we are doing this,

How will i live with what we've done,
The only comfort is the knowledge that I'm not the only one.


3. Vultures circle above,
hyenas mocking the kill,

Their mouths salivate,
Fantasizing my gruesome ending.

4. "Those who run will be burned,

Annihilate,
All those who stand in our way!"


A synthesis of propaganda, terror and deceit

Eye for an eye, tooth for a tooth,
blood for blood, we've all gotta die.

5. "I've opened up my eyes,
Seen the world for what it's worth,
Tears rain down from the sky,

They'll blow it all to bits,
To prove whose god wields all the power,
Fire rains down from the sky!"


We´ll lose the things we´re fighted for,
Each rise is followed by a fall.

Through the fire and the flames,

A sea of dead, drives men insane.

6. One Spartan stands alone and shouts:
This war is ours!
This war is ours!


- Nina Stine 1.4.2012
Voin avata tarinaa sitten jossain vaiheessa, ainakin jos joku pyytää :D Eiköhän tää kuitenki oo selkeempi ku edellinen. Sellanen huomautus kyllä, että tarina ei niinkään oo omakohtanen, enkä _missään nimessä_ ajattele, että sota ois hyvä juttu tai mitään sinne päin. Ja tää on tosiaan tehty monista hyvistä biiseistä, joten ideana on lähinnä tuoda niiden hienoja sanotuksia esiin, eikä siten tarina ookkaan niin selkee ja yhtenäinen, joten ei siitä tai sen tajuamisesta kannata liikaa huolestua :)

(Tästä tarinasta puuttuu Roadrunner United - The End, joka on aivan mah-ta-va biisi! :D Mut eiköhän senki johki tämmöseen sitte joskus saa mahdutettua)

Jälleen kerran biisit ja bändit on mun suosikkilistoillani ja kannattaa ihan kuunnella. Tosin tää materiaali on vähän raskaampaa, joten ei välttämättä ihan kaikille sovi :D. Seassa on kuitenkin vähän kevyempääkin musaa :). Toisaalta ei sodasta välttämättä yleensä ihan helposti mitään purkkapoppi biisejä tehäkkään :D. Niin juu: biisien nimet tai sanotukset ei välttämättä taaskaan oo ihan oikein, joten saa ilmotella, jos virheitä huomailee :) (ps. sori, et tuli 200km pitkä :D)

Sitten taas biisi- /bändilista: (numerot eivät mene kohtausten mukaan)

0. Otsikko: Hardcore superstar - We don't need a cure
1. Roadrunner united - The Rich Man
2. Five finger dead punch - White Knuckles
3. Escape the fate - It's just me
4. Five Finger Dead punch - White Knuckles
5. sama
6. Dope - Die mf die
7. Apocalyptica - Life burns (Lauri Ylönen)
8. sama
9. Roadrunner united - The Rich Man
10. sama
11. sama
12. sama (xD, mutta kun se on hyvä biisi! xD)
13. Trivium - Throes of perdition
14. sama
15. Trivium - Like light to the flies
16. Trivium - Down from the sky
17. sama
18. Five finger dead punch - Bad Company
19. Trivium - Down from the sky
20. sama
21. Sentenced - Blood & Tears
22. Escape the fate - This war is ours
23. Escape the fate - This war is ours

61. Eri biisien sanotuksista muodostettu "kertomus"

Eri värit ja kursiivit yms. kuvaavat hieman  puhujan/ kertojan vaihteluista.
Idea: Päähenkilön (mun) puhetta, toisia ääniä, toisen äänen kerrontaa yms.
päähenkilön (mun) omaa ajattelua/ kerrontaa.

Road to nowhere

"I will try, one last time,
Are you listening to me?
I will fight, the last fight,
I'm not the enemy."

- For how long will you try?
How long until you walk away?
Your facade can't disguise,
the fact you're in misery.

"I will never find what I am looking for,
I couldn't give a damn cause what I want is more!"

- Say you love it!
Say you hate it!
Doesn't matter 'cause you're all the same!

"I'm unbeatable
My mind is untreatable.
What the hell do you,
suppose that I have left to lose?"


- The world will see that she's had enough

I've never been afraid of the highest heights,
Or afraid of flying,
I've never been afraid of the wildest fights,
Not afraid of dying!


I knew I could fix it in just another minute,
but I guess it was a minute too late.
I knew he was coming and I should've been running,
if he caught me I would never escape.

- Is she not right?
Is she insane?
Will she now run for her life
in the battle that ends this day?


I didn't see a thing,
I couldn't sense the danger.
A goodbye bullet came,
And took it's toll,
And I just stood there watching,
The heads were rolling.


- God made us hate each other
All we need is a loaded gun

"I'll kill myself,
I'll blow my brains onto the wall.
See you in Hell,
I will not take this anymore.
Now this is where it ends,
this is where I will draw the line,
So excuse me while,
I end my life."

- It's just another way to die.


"- Nina Stine 31.12.2011"
Eri bändien sanoituksista (muokattuna) muodostettu "tarina", joka kuvastaa kaiketi
"Minän" kamppailua ajatustensa kanssa lähinnä liittyen totuuden hyväksymiseen. "Minä" on inhimillinen hahmo, joka suurten kuvitelmiensa ja valheidensa murtuessa päätyy tyypillisesti ensin ylistämään itseään ja lopuksi itsesäälin partaalle. Ajattelin tämmösen kehitellä, ku monissa biiseissä on niin mahtavia sanoja, joita tietenki runouden ystävänä ihastelee <3 .

Kuunnelkaa ihmeessä tässä käytettyjä biisejä, osa on aivan mahtavia! (osa täl hetkel omia suosiikkejani :)) Ja
pahoitteluni, jos kaikki ei oo ihan oikein tai kohdallaan :/ eiks ajatus oo kuitenkin tärkein? :) <3 (Mut sanokaa ihmeessä mullekki, jos niitä virheitä löydätte O.o) Nii ja tästähän puuttuu paaaljon muitaki mahtavia biisejä ja bändejä, jotka ei vaan sopinu tähän täl kertaa mukaan: Byääää :(

0. Otsikko: Bullet for my valentine - Road to nowhere
1. Bullet for my valentine - The last fight
2. Disturbed - Facade
3. The storm - B.s.e. (feat. Volbeat)
4. Blue Stahli - Ultranumb
5. Megadeth - Public enemy no.1
6. Sentenced - Excuse me while I kill myself
7. Disturbed - Facade
8. Example - Changed the way you kiss me (tiedän, ei ihan samantyyppinen ku muut :D)
9. 3 doors down - believer
10. Disturbed - The Game
11. The storm - B.s.e.
12. Widescreen mode - Loaded gun
13. Sentenced - Excuse me while I kill myself
14. Disturbed - Another way to die

ps. En viittiny laittaa Black light disciplinen - Walls inside us -biisiä, ku en löytäny sanoja mistään. :/ Jos joku löytää tai jaksaa kirjottaa ylös ja kertoa mulle, ni olisin tosi kiitollinen :) (siinä kun vaikuttais olevan niiin hyviä sanoja)

60.

Varpaiden välistä valuu hiekkaa;

vähiin käyvät elon laulut,

vähiin jäävät,

vähin lähtevät.

Aurinko polttelee kostealla iholla,

huuhtoen kaikkea pois,

vieden mukanaan jäljet,

ottaen takaisin sen,

minkä olen aina ollut velkaa.

- Nina Stine 20.3.2012
Eräitä ajatuksia ja tunteita paperilla (näytöllä), suoraan jostakin hieman syvemmältä tajunnan tasolta. Jos se nyt edes on mahdollista. Edelleen Kanarian saarilla kirjoitettua.

59.

Näkymättömiä juovia,

säteillen sieluni läpi,

etsien mustia pisteitä,

tyhjien seinien keskeltä.

Maa paistaa minua jalkojeni alla,

käristää esiin totuutta,

ylempien lattialankkujen raoista,

kuiskien varoittavia lauseita,

sanoja,

tavuja,

kirjaimia,

vaiennettuja äänteitä.

Yksinäisyys kohisee korvissa, 

meren aaltojen tavoin,

tavoittaen rantaa,

valuen kauemmas ulapalle,

jossa siintävät kaukaiset mantereet,

ikuisen paratiisin maat.

- Nina Stine 19.3.2012
Metaforista ja epäselvää runoutta. Kirjoitettu Kanarian saarilla.

58. Paljon

Tässä minä olen,

aina liikaa,

mutta en koskaan tarpeeksi.

- Nina Stine 20.3.2012
Inspirated by Five finger dead punch - Never enough

57. Veritekoja

Minä olen tieto,

Piilostansa riistetty,

palasiksi revitty,

rikottu, raastettu,

pyöritetty palloiksi,

kuutioiksi, kartioiksi,

Olen tyhjiksi sanoiksi puettu,

raiskaavilla ajatuksilla haalistettu,

riittämättömyyden lauseilla vääristetty,

puhtaaksi pesty,

turhasta roskasta kitketty,

Säälimättömästi tuomittu,

kuivalla maalla elämään,

kuolemanporteilla kitumaan.

- Nina Stine 20.2.2012
Keksin idean tähän about keskiyöllä, enkä tietenkään enää muistanu suunnitelmia kunnolla aamulla :D Tämmösiä kuitenkin sain haalittua kasaan :) ps. onks se kuoleman porteilla vai kuolemanporteilla? xD
     Tässä jälleen kerran filosofista runoutta osa 2. omistettu vaikkapa Sokrateelle, vaikka en häntä vielä kovin hyvin tunne :(. Joskus sitä pysähtyy opiskelun keskellä ajattelemaan, miksi kaikki on niin luokiteltua ja käsitteillä varustettua. Luultavasti sen takia, että asioita olisi helpompi kehittää ja hallita. Mutta miltä tuntuu tiedosta, joka on väkisin asetettu muotteihinsa? Onko sillä nyt kiva sitten olla, kun olen valheellisesti sen tunteet runooni typistänyt?
     Jos ottaa huomioon epätarkkuusteorian, niin tuntuu hassulta, että mitään yleisiä sääntöjä on saatu edes asetettua? Miten täydestä sattumasta voi löytää jotain logiikkaa? Tai miksi kaikki täytyy eritellä, jos koko maailmankaikkeus on perimmiltään samaa "ainetta" (E=mc2 jne.)? En siis nyt mitenkään ole vastustamassa tieteiden kehitystä yms, kunhan välillä pohdiskelen :) JA sitäpaitsi, toooosi suuri kiitos heille, jotka ovat internetin kehittäneet. ...vaikka ehkä jotain ilmastonmuutokseen, rikoksiin ym. viittaavaa siitä onki seurannu... :D

56. Mitä aika on?

"Aika on tähtien hymyilyä,

 valon mittaamatonta loistetta,

     tuntien madellessa,

     sekuntien kiitäessä,

          olemattomien osasten

          hennossa värähtelyssä."

- Nina Stine 19.2.2012
Juu... Filosofian kurssi alkamassa. Kirjassa esitettiin kysymys: "Mitä aika on?" Lähdin vähän miettimään ja koristelemaan - tällänen runo siitä sitte vahingossa syntys :D. Omiakin mielipiteitä ajan olemuksesta saa esittää :)

55. Taiteilija

Kynällä kirjoitan runojani,

kitaralla säestäen kuihdun,

mutta repien ruumistansa,

soittaja heittää huuliltansa,

raihnaisen, röyhkeän laulun.

- Nina Stine 5.2.2012
Olin kokonaan unohtanu, että tämmösenki oon kirjottanu :D. Loppusointuja vähän kokeilin... Täysin spontaanisti ja parissa minuutissa, ehkä sillon päästää parhaiten alitajuntansa vallalle :)

54.

Täällä minä riudun,

itken ja huudan,

kun kukaan ei kuuntele.

Minä vaikeroin salaisessa kammiossani,

kielletyn metsän uumenissa,

karjuen, hiljaa niiskuttaen:

"Älä auta minua, anna minun olla".

- Nina Stine 7.2.2012
Ei hajuakaan, mistä toi Harry Potter -teemasanasto tonne hyppäs, mut toivottavasti kukaan ei saa siitä erityisemmin traumoja tai muutenkaan leimaa punasella sitä mun otsaani :D Runolla ei ainakaan vielä ole otsikkoa, vaikka kuinka yritinki keksiä...

Nyt on vähän ton lukion takia runoileminen välillä jäänyt ja väkisinki meinaa englannin kieleen muuttua, mut toivottavasti nyt onnistun edes jotain julkaisukelposta välillä saamaan aikaseks :D Ja sitäpaitsi: välillä alkaa toistua samoja sanoja tai teemoja runoissa ja on yhä vaikeempaa keksiä kokonaan uutta, mut ei siitä kannata välittää :)

53. Sokea katse

Harha-askelia,
niitä on polkuni täynnä.

Polkuni, jota en sokeudeltani näe,
ja tyhmyydeltäni huomaa.

Huomaan vain synkät varjot
ja tyhjän elämäni,

jossa vallitsee,
ikuinen auringonlasku.


- Nina Stine 14.10.2011
Tämmönen heikohko runo, mut tulipahan silti lisättyä

Ja vielä toinen runo, jossa on niin paljon samanlaisuutta, ettei sitä viitsi erikseen lisätä. Ja tässäkin tosiaan varmaan paljon samaa sanastoa, jota on ennenki ollut, sori :/

Elämäni

Surumielisyyttä ja melankoliaa,
turhia tekoja,
merkityksetöntä raahautumista,
niitä ovat päiväni olleet,
ja niitä tulevat aina olemaan.


- Nina Stine 7.2.2012
Tällaista on mun elämä lukiossa, varsinkin koeviikolla. Mun mielestä tää runo on vaan jotenki niin totta :D Täydellinen, joskin suppea kuvaus koko mun menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Hyvä mainospuhe, eikö? Vaikutan varmaan hyvin tylsältä tai jännältä ihmiseltä :D Älkää ottako liian sanasta sanaan, runoushan on liioittelua ja yksinkertaistamista? :)

52.

Me istuimme pyöreällä kivellä,

auringonnousua katsellen.

Me makailimme märällä ruohikolla,

maailman ihmeistä kuiskaillen.

Me kävelimme käsi kädessä maailman ääriin,

mutta minä tulinkin

yksin takaisin.

- Nina Stine 14.10.2011
Omistettu kaikille niille ihanille ihmisille, joista olen joutunut vähänkin luopumaan <3 (Ja kyllähän näitä melko positiivissävyisiäkin on näköjään joskus tullu tehtyä :D)

51. Minua ei pelota

Kysyit, pelottaako minua,
siis minua?
Ehei, minua ei pelota,
ei pelota, kun kävelen yksin,
yksin tyhjyydessä,
jonka varjot kätkevät kaiken kauniin alleen,
ja joiden kätköistä paistavat vain hohtavat silmät,
vailla sääliä,
vailla ymmärrystä.

Ei, eihän minua pelota,
kun vapisen kauttaaltani,
kapealla polulla,
jota tuskin enää erottaa,
puiden läpi tunkeutuvassa kuun loisteessa,
täyden kuun,
täyden hiljaisuuden.

Ei, eihän minua koskaan pelottanut,
niin minä sanoin,
ja niin minut myöskin muistetaan,
niistä viimeisistä sanoistani,
ei rakkaudesta tai hellyydestä,
vaan siitä,
ettei minua koskaan pelottanut.

- Nina Stine -. 10. 2011
Runo ei oikeestaan kuvasta mua itseäni, vaikka omakohtainen onkin :) Ja lopetukseen saa ehdottaa jotain. Ite yritin miettiä niin kauan, kunnes luovutin ja päätin sietää toistaiseksi tätä epätäydellistä epätäydellisyyttä.