250.

Karmivia väreitä hiipii selkärankaa pitkin:
Yksinäisyys peilinkirkkaalla lasilattialla.


- Nina Stine 2.5.2016

249. . .. . .

Raajat roikkuvat voimattomina,
hyppäsin myöhässä bussin kyytiin;
jalat haparoivat tyhjää.

Perse jäässä,
kädet kohmeessa,
ajatus nykii.
.
..

.


.


- N.S. 26.4.2016.
Kuinka monta runoa voi kirjottaa siitä, että mieli on onttona? Valitse oma suosikkisi :D.

248.

1. Kärpäsiä mahassa,
luunappi palleaan.

2. Raja pitää vetää sinne,
missä toisen itse-epäily loppuu.

3. Naapurisotaa,
oma nurmikko omalla puolella.

4. Ilmiriita,
pääni sisällä.

5. Kaikki on päin persettä.


- N.S. 26.4.2016

247.

Laiska,
Sitäkö minä olen?

Tyhmä,
Sitäkö minä olen?

Arvoton,
Sitäkö minä olen?


Epävarma,
Sitä minä olen.


- N.S. 26.4.2016.

246. Sumupilvi

Koirankakkaa nurmikolla,

voin pahoin,

paskaa suussa,

mieli jäätyy.

Kaikki elää ja liikkuu,

mutta minä olen sumupilvi,

autot ajavat lävitseni.

Olen kosteaa massaa,

heikkorajainen patsas.

- N.S. 26.4.2016

245. Ajatukset ryömivät

Aivot ovat lätäkkönä
kallon pohjalla.
Tahmeaa massaa,
jossa ajatukset ryömivät,
kunnes lässähtävät.

Mieleni on sumun peitossa,
se värisee, muttei liiku.

Kello tikittää,
vaikka sekuntiviisari on jähmettynyt.

Onko aika vain minun päässäni?


- N.S. 26.4.2016
True story: meillä on kello, joka toimii hyvin ja näyttää oikeaa aikaa, mutta sekunttiviisari tikittää paikallaan.

244.

Massatuho,
natsikortti,
natsin kortti?
Ässä hihassa,
pakolaiset pihassa,
Joukkohauta,
jumalauta!
- Perkeleet niin lentelee,
kuin sielut kohti kuollutta taivasta.


Jumalanpilkka!
Jalkapuu!


- N.S. 4.10.2016
Paljon omituisia runoja, joissa ei selkeätä ideaa, mutta jonkinlainen teema kuitenkin.

243.

Pusikossa, heinikossa,

pulsu-oksa,

siellä nuokkuu,

sata keikkuu,

pullorievut kainalossa.

- N.S. 4.10.2016

242.

Salamia, salamia,
syöksähtelee maahan,
salamoita, salamoita,
suusta alas.

- N.S. 4.10.2015

241. Laiska runo-bloggaaja (blogi-päivitys)

Heips!

Näköjään on ehtinyt hurahtaa puoli vuotta viimeisimmästä päivityksestä. Runoja olen kyllä jonkin verran kirjoitellut, vaikkakin paljon vähemmän kuin ennen. Olen edelleen hengissä enkä lupaa zempata jatkossakaan eli postauksia tulee varmasti harvakseltaan. Vaikkakin olisihan se kiva muutaman kuukauden välein yrittää tätä blogia päivittää. Aika menee nykyään harmittavan nopeasti ja kiirettä pitää. Kiva jos edelleenkin lueskelette ja kommentoitte, nyt ei ainakaan tarvitse nähdä paljoa vaivaa pysyäkseen perässä :D.

- Nina Stine 6.7.2016

240.

Minä olen yksi vitun tyhmä pasifisti,

sinisilmäinen suvakki,

isänmaanpetturi,

heinähattu seinähullu,

alistuva tiskirätti.

Olen tekopyhä moralisti.

- Nina Stine 27.9.2015

239.

Minä maalaan irvikuvia,

inhorealismia naamakirjassa,

naama nurin, kepillä sohin,

koputan ikijäätä joka ei sula,

sydän on ahneuden perikuva. 

- Nina Stine 27.9.2015

Katsos, loppusointuja :D.

238. Elämää abstrakti-maassa

Opiskelu on taas teoreettista paskaa:

- Metakognitio

- Käsitteellinen muutos

- Trialogia.

Ei saa luoda mitään omaa,

pitää vaan toistaa, toistaa toistaa.

toistaa.

pöytätennistä,

tieto palaa sellaisenaan.

toistaa.

Hyötysuhde miinuksen puolella,

sanat kiertävät kaikuina ympyrää,

ne huutelevat ja uhoavat,

mutteivat kuulu mihinkään.

Raapustelen zombina paperille:

mielekäs oppiminen, scaffolding, infrastruktuuri,

tavoiteorientaatio,

VOLITIONAALINEN KONTROLLI!

Heitän kynän seinään,

kipinät lentelevät,

lähden, mutta sanat jäävät taakse

kympin esseeseen lepäämään.

- Nina Stine 14.10.2015
(Tieto- ja viestintäteknologian tentistäni yliopistossa)

237.

Polttosurma.

Kellertävät kielet nuoleskelevat ihoa,

Katosta riippuu empatia.

Paloittelusurma.

Terät viiltävät sydäntä kuiviin,

Maassa vuotaa epäitsekkyys.

Veljessota.

Sanat sinkoilevat, teot räjähtelevät,

Valtaistuimella johtaa suuri ja mahtava Minä.

- Nina Stine 27.9.2015

236.

1. Elämä,

kuin unta,

kuin pumpulipilviä auringonlaskun aikaan,

kuin appelsiinin neonoranssi kuori, joka tihkuu mehua,

kuin pisaroita märällä iholla,

kuin hiekkapaperia.

2. Elämä kuin hiekkapaperia.

- Nina Stine 22.9.2015

Kokeiluja.

235. Kun sanat loppuvat

Koira jahtaa häntäänsä,

Alku on loppu,

ja loppu on

.

Sanapalat

syöty.

…

Hännästä kiinni

- Nina Stine 22.9.2015

Luin opasta runojen tulkinnasta (Lentävä hevonen) ja kirjoittelin siinä sivussa tällasen.

234.

Muistoni ovat enää lasipalloja,
säröisiä kupuja,
täynnä lumisadetta.

Hymyilen haikeasti,
en erota kasvojasi.


Jääkää hyvästi,
ystäväni.


- Nina Stine 28.6.2015.
Haikeita tunnelmia.

233. Osa 1: Kirjoittamista

1. Heijastuksia,
elämänvarjoja Platonin teorioista,
kuluneita, käytettyjä sanoja,
Mutta hiljaisuus ei näy paperilla.

Sillä äänet päässäni tarinoivat,
jauhavat tekstiä kuin purkkaa,
puhaltavat kuplia.


2. Minuun niin koskee,
tämä puheen kyllästämä hiljaisuus,
ihmisten täyttämä yksinäisyys.


3. Ajatukset vuotavat viimeiselle paperille;
nyt sekin on tyhjää täynnä.


- Nina Stine 8.12.2014
233: Kahteen runoon jaettu alun perin kolmen sivun litannia mielessä pyörivistä ajatuksista.

233. Osa 2: Tuskailua

4. Elämän kasvatti, iloon turta,
Mitä tehdä, minne mennä?
Kun on aikaan kahlittuna,
nykyhetkeen vangittuna.

5. Toimettomuus,
tässä tehokkuuden ristiaallokossa,
rämä pyörä keikkuu,
kuin rattijuopon ohjauksessa.



6. MUTTA MITÄ HYÖTYÄ SIITÄ OLISI?!

               Mitä hyötyä?

                                        Mitä hyötyä?



Mitä hyötyä on tyhjästä tai täytetystä ajasta?
Johtamattomasta armeijasta joka lyö korttia kuin pitkästynyt susilauma?
Tai silitetyistä puvuista, jotka eivät nuku?

7. Turhaa,
Oi,
niin turhaa.
Kaikki.


- Nina Stine 8.12.2014
Ajatuksia ajasta, tehokkuudesta ja turhuudesta.

232. Tositarinoita

Kurdilaiset tarjoavat kyytejä kotiin.
Minä otin yhden.
Hän katsoi silmiini kun kudoin villasukkaa,
enkä antanut mitään anteeksi.

Sillä anteeksiannettavaa ei ollut.

Tartuit käteeni ja talutit autoosi,
pysäkillä hymyilit,
vaikka näimme viimeisen kerran.


- Nina Stine 28.6.2015
Otteita omasta elämästä, minkä kautta inhimillisiä pohdintoja maahanmuuttopolitiikasta.

231.

Runot kiertävät ympyrää päässäni,
sanat leikkivät nattaa, enkä saa niitä kiinni.

Karkuun pääsivät hienot säkeet,
ohi juoksivat huikeat metaforat,

Ja minä jäin tuijottamaan näkemättä,
koskemaan tuntematta,
kun ne tanssivat kaunista balettia,
suljetun esiripun takana.


- Nina Stine 28.6.2015
Selityksiä tauolle.

230. Arki

Harmaata irstasta massaa,
joka tarttuu hampaisiin,
kumista möhnää,
joka liimaa suun kiinni.

Arki on unikävelyä huoneesta toiseen,
olen zombi, jonka sydän lyö toisessa kaupungissa,
Arki sinun kanssasi, 
     rakas


                                                          rakas

                               rakas


- sana jää kaikumaan tyhjään elämään,
kuin kuihtunut ruusu,
jonka terälehdet ovat aikaa sitten jo lakastuneet.


- N. S. 28.6.2015

229. Apsurtisismismi 4

Sadomasokistinen marsupilamipiraatti,
Onkimato-omelettikirahvi,
Pyhä saatana tanssii balettia kansallisteatterissa.

- ?


Laamaratsastaja.
LAAMARATSASTAJA!!


- Nina Stine 28.6.2014
Ensimmäinen säe tuli kaverilta ja siitä se väsynyt ajatus sitten lähti.

228. Kotiloiden joukkosurma

Maailma on kuin meri hädässä,

Kotilojen joukkosurma on alikansoittanut tiet,

Liian kiire hautajaisille, 

Liian paljon elossa hiljaisuudelle     

Minä lauloin särkevää hymniä,

Ja mies käveli laukustaan pidellen ohi.

- N. S. kevät / 2015

Raapustettu koulumatkalla.
(*meri ja hätä kirjoitettu tarkoituksellisesti erilleen.)

227. Hän, joka on yksinäinen.

(Kun keihäänkärjillä silvotaan ihmisruumiita,
ja poikasi palaa liekehtivässä talossa,
sinun ruumiisi horjuu humalasta,
muutos on hulluutta.)

Kiihkossasi huudat tiedottomia sanoja,

kukaan ei tunne kosketustasi,

kukaan ei kuuntele sanojasi.

Sinä olet yksinäinen,

koska olet hävittänyt kaiken elämästäsi,

vain tyhjien ja etäisten ihmisten palvojana,

sydämesi jää yksin itkemään.

- N. S. 7.5.2015

inspiraation lähde: Sinuhe egyptiläinen, 13. kirja (?)

Lähinnä mun fiiliksiä ja tulkintoja kyseisestä kirjasta.

Ei mikään ihmeellinen runo, mut tajusin just, etten oo julkassu taas mitään kahteen kuukauteen, ni ajattelin ilmotella olevani yhä hengissä :D.

226. Ajatustenvirtaa

Liian pitkä valotusaika,

epämääräistä hälinää,

epäkunnioitus,

kunnioittamattomuus,

  

     tunnottomuus,

niin hiljaista että tuuli voisi leijailla kehoni läpi,

autiota kuin mannerjään kolmannessa kerroksessa,

minä olen mannerjää,

minussa on jää.

itke.

huuda ja minä säälin.

kävelyä puukkojen päällä.

Minun jalkojani koskee.

Teen hiekkakakkua lasikuutiossa.

   Hakkaan ämpäriä kunnes se halkeaa.

Luen karvanoppien uudesta autosta.

   Tuherran mielisairaita kuvia sadun sekaan.

Minä olen mielisairas,

mieleltäni sairas.

poksauttelen ilmapalloja neulalla,

irvistelen heijastuneille kuville.

Vai sanonko sittenkin

vain sen

mitä sinä ajattelet?

- N.S. 25.11.2014
Suoraan sanottuna mulla ei ole hajuakaan, mikä mulla on ollut tässä ideana :D. En muista tilannetta tai asiayhteyttä. Tän vois jakaa useampaankin runoon, mutta mä ajattelin julkasta tän näin, täysin muokkaamattomana, yhdeltä istumalta kirjotettuna.
* Karvanoppien uusi auto = mun lempikirja lapsuudessa

225. Hukkuneiden meri

Taivaan meri,

valkea aallokko,

kirkkaana loistava Poseidonin kruunu,

peilityyni pinta ja pumpulilaikkuja,

laveerattua sineä ja kuolleiden tuskaa,

kun kuuhullut houkuttelevat tähtien luo.

N. S. 9.6.2013

224.

1. Elämä tuntuu niin ontolta ja hauraalta,

Niin ohuelta, että näen sen läpi:

silkinkuultava savuverho,

niin pieni ja kevyt,

että ehkä vain juuri ja juuri olemassa.

- N. S. 1.2.2015

2. Kaikki on niin kovin väliaikaista,

olen toissijainen.

- N.S. 16.3.2015

Elämää "evakossa".

223. Numeroita, epävirallinen blogipäivitys 2

Huomasin, että olen päivitellyt blogiani viimeksi helmikuussa. Pahoitteluni, jos joku on tästä harmistunut. Syitä on erinäisiä: runosuoni ei ole sykkinyt päässäni, kaikki sanat on jo käytetty eikä palavaa inspiraatiota ole kävellyt vastaan, yliopisto on rajoittanut vapaa-aikaa, runovihko katosi mystisesti vuoden vaihteessa (eikä sitä ole sen jälkeen näkynyt), remontti ajoi evakkoon omasta asunnosta ja uudesta kaveripiiristä ei ole vielä löytynyt runoilijoita. Mutta ei hätää - kesä tulee, vapaa-aika lisääntyy ja ehkä runojakin alkaa taas syntyä.

Joku saattaa huomata, että jokaiseen tekstiini on ilmestynyt numero. Tämä ihan siitä käytännön syystä, että nyt on helpompi nähdä, mitä runoa on kommentoitu (sillä aikaisemmin kommenttia nimettömästä runosta oli ihan tuskaisen vaikea löytää). Ja matematiikkahan on muutenkin kivaa :).

Tuossa postauksiani numeroidessa ja kadonnutta kommenttia metsästäessäni huomasin, kuinka moni ihminen on käynyt täällä viiden vuoden aikana kommentoimassa ja haluaisin osoittaa kiitokseni ihan jokaikiselle, joka on jaksanut jättää jonkinlaisen jäljen vierailustaan! Kiitos siis kaikille runoilija- ja ei-runoilija-ystävilleni, myös teille, jotka vain salamyhkäisesti käytte täällä, mutta ette jätä mitään jälkiä itsestänne :D. Kiiiitoooos!

- Nina Stine 23.4.2015

PS. Jos joku törmää mun runovihkoon / päiväkirjaan, niin olisin hyvinhyvinhyvin kiitollinen, jos ottaisitte yhteyttä :D

222. Masennuksesta - siitä syövästä sisälläsi

1. Olen nähnyt sen pimeimmän kujan kanssasi,
jossa tulevaisuus on tämä hetki,
aika ei enää kulje sisässäsi,
sinä vain makaat ja istut,
istut ja makaat,
tuijotat noilla mustilla silmilläsi:

sinä olet kuollut.


2. Tähän minä jään,
tässä on paikkani,
puolivarjossa,
kun sinussa on yö,
se ruokkii mieltäsi,
ottaa juurillaan verta sydämestäsi.

Sinä kuivut,
Sinä kuihdut,
Sinä olet tyhjä.


N.S. 31.1.2015

221.

Ironian musta huppu,
tuo tragikoomisuuden varjo,
limaisia, viekkaita käsiä,
sanatjuoksevatsilmienohi,
vilistys,
äkkiarvaamaton ISKU
vasten keskittyneitä, nyt hämmentyneitä kasvoja,
äkkisokeus.


Heräilevä, utuinen mieli
KIIRE!
eksyneet sormet hapuilevat
                                                       oikeaa    vastausta.


- N.S. 23.10.2014
Kiitos anonyymin kommentille, joka sai mut taas runoilemaan lisää.
Tässä lähiaikojen tuotantoa = massapostaaminen.

220. 2 runoa syksystä

1.

Syksyinen päivä,
puna hiipii vaalealle seinälle,
hätäännyn:
Odota minua aurinko,
mihin sinä menet?


2.

Aamut ovat pimeitä kuin depression sydän,
sammutettuja.

Ei ihme, että viattomat masentuvat,
että lehdet putoavat surmaansa.


Kuka vei päivät?
Kuka murhasi viattomat?


- N.S. lokakuu 2014

219.

Maanalaisessa kahdeksan sylkytolppaa,
pylvästä heikoille,
meille ylimääräisille.

Lehti kuin maski,
mustavalkoinen surutulva.

Hiljaisia ajatuksia,
käynnistyvä aamu raksuttaa itsestään pienen runon,
Ihmisten keskeltä vieno hymähdys:

Huomenta.


- N.S. 13.10.2014
fun fact: kirjoitettu klo 22.40.
Ps. mä en näköjään vaan osaa keksiä runoilleni nimiä :D.

218.

Osa 1

Rakkaudeksi kutsuvat sitä kun
lehmä soutaa paskajärven liejussa eteenpäin,
ja pässit kairaavat veneenpohjaa,
poikanen hukkuu,
koira kiroaa.

Yksin olemme syntyneet tarraamaan elämästä,
yskimään sontavettä kurkuistamme.


- Nina Stine 13.10.2014

Osa 2

Hauta-arkku odottaa pohjalla,

sinä raahaat sitä perässäsi.

Hiekkaan uppoavat hameenhelmat,

epätoivoisesti painuvat korkokengät,

mieleen nielty kiljahdus,

hätähuuto,

vaiettu.

Kuolleilla kasvoilla väreilee,

viimeiset henkäykset.
vai sittenkin pelkkä tuulenvire?

- Nina Stine 13.10.2014

(Mulla on lukenu varmaan pari vuotta jo runonaihioissa "raahaa huumisarkkua perässään", ja nyt se sitten tuli melkein hyödynnettyä :D. Nappasin sen jostain hienosta musiikkivideosta, jota en valitettavasti enää muista...)

217.

Lampaita,
hiekankarkeaa villaa,
suloisia kiehkuroita,
itsekästä imitoiva äännähdys.

Niitty täynnä voikukanlehtiä,
aitaus kuollutta heinää.


Ilta.
Tuomiokirkko ikkunassa.
viikot pelottavat,
vettyneet silmät sokeutuvat,
Lattialla pölyttyvät nenäliinat.

Minä niin haluaisin täältä pois.

Olisin pieni ruohonkorsi sorkan juuressa,
syksyn neito kiljuisi kovaa,
ja minä katoaisin hiekankarkeaan villaan.


- Nina Stine 12.10.2014
Taustatieto: meillä on ihania lampaita naapurissa :).

216. Pisarakidutusta

Pisarakidutusta,
  kide 
      toisensa 
           jälkeen
laskeutuu.

Kaatosade tai ensilumi:

Reikä päähän!
Pään läpi!

Kunnes olet vainaa.


- N. S. 12.10.2014
Ensitunnelmia yliopisto-opiskelusta.

215.

Kalsarit sängyllä,
sänky petaamatta,
Sukkia lattialla,
tiskit tiskaamatta,
Pyyhe ja siankieliä pakastimessa.

Koti?
Enpä usko.

Kaksi ihmistä kuin toverit,
kuin rakastavaiset,
Kuorsaava koira matolla,
matto koirankarvoissa.

Koti?
Enpä usko.

Kuluneet huonekalut,
puiset, ja ajan naarmuttamat,
verhoihin sopimattomat sohvatyynyt,
kuin joku huomaisi,
Enpä usko.

Talo täytettynä,
puheensorina,
TV-ruudun valo,
veden porina.

Täältä me lähdemme,
ja tänne me aina palaamme,

Mutta koti?
Enpä usko.


- Nina Stine 6.8.2014

214.

On niin saastainen olo.

Kuin luteet ryömisisvät jalkojani pitkin,
täit väijyisivät harmaantuneissa hiuksissani.
Virtsaan päälleni, jotta olisi lämmin.
Lävistän neulalla kasvojani,
jotta eläisin.

Häpeä.
Sietämätön häpeä.
Ja vain punkkeja imemässä verta,
oksennuksen tahraamalta iholtani.


- N. S. 25.11.2013
(Sanasto ja tyylit alkavat toistua, älkää silti teurastako minua.)

213.

Savusieniä,
kuoleman itiöitä, kuin tuhkaa,
Hengität sitä sisääsi.

Lapsuuden kasvot,
niin taakse jääneet,
haudatut tämän kolkon talon pihamaalle,
hukutettu tiskivuoren alle,
venytetty viimeiseen penniin.


Huojuva talo,
ja huojuvia kaikki sen ihmiset.


- 24.6.2014
Olen melko varmasti kirjoittanut runon itse, mutta huikatkaa jos olen väärässä. Omista arkistoistani tämän löysin, mutta en kuollaksenikaan muista kirjoittaneeni :DD.
Inspiraation lähteenä luultavimmin Maria Jotunin kirja Huojuva talo. (yllätyin, kuinka suuresti tämä summissa valittu klassikko herättikään ajatuksia)

212. Kasvatustiede Turku, Pääsykoe, toinen vaihe (Matemaattis-luonnontieteellisen ajattelun testi + Ryhmähaastattelu)

Moi kaikki! Tällanen blogin teemaan kuulumaton postaus, koska en löytänyt keväällä itse tätä tietoa mistään: Millainen on Turun yliopiston kasvatustieteen pääsykokeen toinen vaihe? VAKAVA-kokeesta riittää juttua, mutta toisesta vaiheesta ei juurikaan hiiskuta, joten kerron nyt tässä vinkkiä siitä, mitä oma kokeeni (2014) sisälsi/ mitä siihen kannattaisi lukea.

Toinen vaihe on siis (a) matemaattis-luonnontieteellisen ajattelun testi +  (b) Ryhmätehtävä/-haastattelu. (Itse sain 15/15p ja 10/15p)

a) Matemaattis-luonnontieteellisen ajattelun testi. Itse kuulin ohjeistuksen, että peruskoulun luonnontieteitä (kemia, fysiikka, mantsa, bilsa) ja matematiikkaa kannattaa lukea ja niin teinkin. Olisi kannattanut ehkä lukea vähän paremminkin.

Matikkaan panostin eniten ja onneksi sitä oli myös aika paljon: perus yhtälönmuodostusta ja -ratkaisua, päässä- ja allekkainlaskua, trigonometriaa sekä yksiköiden muuntamista. Allekkainlaskut olivat ainakin itselläni ennen harjoittelua täysin hukassa, joten suosittelen kertaamaan! (jakokulma, allekkain vähennyslasku, kertolasku ja yhteenlasku).

Muitakin luonnontieteitä mahtui yllättävän paljon mukaan: kemian osalta piti osata alkuaineiden ominaisuuksia, fysiikassa virtapiirejä, mantsassa jääkauden merkkejä ja bilsassa ruuansulatuselimistön osia. (nämä nyt muistui mieleen). Aika yksityiskohtaisia ja haastavia omasta mielestäni, mutta vaikken kyseisiä asioita ollut äskettäin lukenut ja harjoitellut, peruskoulussa panostaminen näkyi ja jokaiseen tehtävään osasi soveltaa vähintäänkin jotakin. Luulisin, että kysymykset vaihtelevat aika paljon vuosittain, ja tuskin kukaan jaksaa koko peruskoulun oppimäärää kerrata, joten hyvällä peruspohjalla ja kokonaisuuksien hallitsemisella pääsee pitkälle :).

Eli: kertaa peruskoulun (yläasteen) luonnontieteitä vähän sieltä sun täältä ja selaile, varmaan jotain jää mieleen. Mitä enemmän panostat, sen enemmän osaat. Harjoittele perusmatematiikkaa, sitä tarvitaan (tiedät kai, ettei laskinta ja maolia saa ottaa mukaan).


b) Ryhmätehtävä/-haastattelu: Meidät jaettiin kuuden hengen ryhmiin (vasta hetki ennen testin alkamista, joten etukäteen ei juurikaan ollut aikaa keskustella). Luokkahuoneessa oli muutama arvijoitsija ja tuoleja. Meille annettiin lyhyt (ja kylmä) ohjeistus sekä laput, joissa oli muutama aihe, joista ryhmän kanssa piti valita yksi. Meillä taisi olla jokin aihe/kysymys siitä, mitä ristiriitoja lapset voivat selvittää keskenään ja mihin taas tarvitaan aikuisten apua. Kysymys oli moniosainen, joten kaikkiin osiin kannattaa muistaa vastata.

Kuulin etukäteen vinkkiä, että keskustelussa kannattaa olla aktiivinen ja aloitteellinen sekä tehdä yhteenvetoja ja erityisesti ottaa muita huomioon (esim. kysyä mielipiteitä, ottaa katsekontaktia, kommentoida, nyökkäillä ja osoittaa muuten kuuntelevansa). Lisäksi yhteenvetojen tekeminen olisi plussaa. Toisten päällepuhuminen ja itsen liika korostaminen olisivat kuulemma huonosta. Omasta puolestani suosittelisin myös tehtävän käsittelyä hyvin ja monipuolisesti (vaikken tiedä, kuuluuko se arviointiin). Itselleni kaikki ohjeistivat, että kannattaa vain olla oma itsensä. Itse en pystynyt olemaan täysin oma itseni (jännitti niin paljon), mutta hyvin se silti meni, eli ei huolta :).

Keskustelua jatkettiin, kunnes ohjaajat ilmoittivat ajan päättyneen, jonka jälkeen seurasi ryhmän oma arviointi: keskustelimme siis siitä, kuinka ryhmänä onnistuimme. Sitten ajan ilmoitettiin taas loppuneen ja me poistuimme luokasta. Arvioitsijat olivat siis pitkälti koko ajan hiljaa eikä välitöntä palautetta saanut.

Oma kokemus: Jännitin kyseistä osiosta hyvin hyvin paljon, sillä en ole kovinkaan sosiaalinen persoona tuntemattomien ihmisten seurassa. Ryhmäläiseni olivat mukavia, yksi henkilö oli erittäin puhelias, toinen hiljainen, muut "tavallisia". Keskustelu ja muiden kommentointi tuntui välillä selkeän teennäiseltä, kun koko ajan nyökyteltiin toisten puheenvuoroille ja oltiin ylikorostuneen kohteliaita. Olin melko hiljainen, mutta keskustelun tauotessa ilmaisin mielipiteitäni ja ehdotin uusia näkökulmia keskusteltavaksi. Tein pari yhteenvetoa. Ei siis tarvitse olla 100% rentoutunut, ylisosiaalinen tai onnistua kaikessa/olla koko ajan äänessä selvitäkseen hyvin kokeesta :). Kohtuus kaikessa, eikö niin ;)?

Itse en käynyt mitään valmennuskursseja ja hain ensimmäistä kertaa, joten ei sisäänpääsy mitään mahdotonta ole, mutta vaikeaa kylläkin ja se vaatii paljon töitä (eriyisesti VAKAVA-koe). Siispä paljon paljon onnea ja jaksamisia kaikille pyrkijöille!

PS. Voin kertoa pääsykokeista (1. tai 2. vaihe) vielä enemmänkin, jos jollakin on kysyttävää. VAKAVA-kokeesta löytyy kuitenkin hyviä keskusteluja esim. täältä: http://blogs.helsinki.fi/vakava-keskustelu/


- Nina 19.8.2014

211. Perusitsenäisyys2014, viides vuosikokous

Paikka: Suomalainen kokoussali
Aika: 17.00. Suomen aikaa.
Liite: Teloitettujen lista.pdf
Tavoite: Ensimmäinen valtakunta

1. Kohta: Viaton ehdotus kerjäläisten poistamiseen katukuvasta:
Noitavainot.

Hyväksytään.


2. Kohta: Viaton ehdotus maahanmuuttajien postamiseen valtion rajojen sisäpuolelta:
Orjakauppa.

Hyväksytään.


3. Kohta: Viaton ehdotus järjen poistamiseen Suomesta:
Vaalit.

Hyväksytään.


4. Kohta: Viaton vetoomus maailmankansalaisuuden, solidaarisuuden ja suvaitsevuuden puolesta.

Hylätään.
Yksimielisesti.


- N.S. 19.5.2014
Vähän jotain erilaisempaa. On kaiketi tarpeetonta sanoa, että mulla vähän kilahti...
Tässä "runon" jatko, jonka jätin pois varsinaisesta tekstistä:

Lopetus:
Kokousta jatketaan uhrimessuilla pyhän arjalaisen Mannerheimin nimeen.


Nyt lopetetaan tämä hulluus,
äänestä Suomalaisten yksinoikeutta ikiomaan maaperäänsä,
joka kunnialla saatiin
ensin poronnussijoilta (saamelaiset),
sitten homoilta (ruotsi)
ja lopuksi puskaryssiltä (venäjä).

- Perusitsenäisyys2014

210

Pitkästynyt yö,
Kyllästetty päivä.
 
Kanaverkkoon kietoutunut puu.
Lasihelvettiä asfaltilla.


Ja varjoja -
Aivan liian vähän varjoja.    
     Sillä
     ilman satunnaista pimeyttä
     me sokaistumme.

Kunnes ikuinen kirkkaus ja valo,
kärventävät meidät elämänjanoon.


- Nina Stine 11.6.2014
Työmatkalla runoilua, hyvin kielikuvallista...
(Henkilökohtainen pohdinta: Osaisko yön pimeyttä tai päivän valoa arvostaa, jos toinen puuttuiski kokonaan? Oisko onnellisuutta ilman ajoittaista surua?)

209. Mietteitä 2014

Maailma on yksi valtava lantapallo,
jota suuruudenhullut sittisontiaiset pyörittävät.

- N.S. 21.3.2014

208.

Kristallipisara,
sateenkaarikuplia,
kangastussilkkiä sormenpäissä.

Valo pirstoutuu.


- Nina Stine 9.7.2014
Inside-tieto: Katoin auton sisältä ku iskä pesi tuulilasia. Oli nätin näköstä vaahtoa ja vettä :).

207.

Lettukestit,
marmeladia ja hilloa,
pöydän täydeltä kermavaahtoa,
litra jätskiä, kulho sokeria,
siirappinen humala,
limsaa, limsaa, limsaa!


Heleän naurunremakan keskellä,
tiivistyy pikkusikojen tyhmyys.


- N.S. kevät 2014.
(Huom! Todellisuudessa pidän lapsista todella paljon ja tykkään viettää heidän parissaan aikaa, teenhän töitä lapsenvahtina ja rakennan uraa myös luokanopettajaksi. Tämä runo _ei_ siis kerro lapsivihasta.)

206. Jos olisimme yhtään parempia ihmisiä

Jos olisimme yhtään parempia ihmisiä,
Liitäisimme ilmassa,
sillä pelkäisimme tallata maata jalkojemme alla.

Lakkaisimme hengittämästä,
sillä tietäisimme tuhlaavamme puhdasta ilmaa.

Lopettaisimme ajattelemisen,
sillä emme haluaisi enää vääristellä maailmaa.


- N. S. 6.2.2014

205. Apsurtismismi III

Sinisyys juoksee nauravan veden ohi,
nauru hyppii seinistä ulos,
mutta seinäthän haukkuvat kilpaa laitumella,
vaikka laidun ui kahta askelta pakoon.

Juuri niin,
askel naurun seinästä laitumelle,
siellähän sinä olet hämmentynyt nyt.


- N. S. 28.8.2013.
Jälleen vähän kokeiluja ja mielikuvilla leikittelyä

204.

Hapuilemme silmät sidottuina,
tunnustelemme vakautta,
pysyvää kosketuspintaa,
jonka rakensimme hitaasti elämämme rippeistä,
ja jonka koputus kaikuu tyhjyyttä.


Kun kuljet tarpeeksi kauan,
putoat maanpäälliseen helvettiin,
jossa siteet revitään silmiltäsi,
elämäsi onttous ja turhuus,
kaivetaan esiin sisimmästäsi,
lavasteet romahtavat lattialle,
ja sinä joudut,
kohtaamaan kaiken.


Hyvää loppuelämää,
se sanoi,
ja jätti minut polvilleni itkemään.


- N.S. 8.9.2013
Kirjoitettu kolmessa eri persoonassa, aika omituista minunkin mielestäni.

203.

Viimeiset tunnit
eivät kestä päivänvaloa:
Ne valuttavat suustaan verenpunaista vaahtoa,
peseytyvät omissa jätöksissään,
jyskyttävät kaltereitaan pääni sisällä,
kynsivät kauhistuneita vartijoita.

Pimeässä vankilassa vaanii,
iänikuinen,
raastava häpeä.



- N. S. 3.11.2013
Runon kaksi mahdollista viimeistä säettä olivat sulkeissa ("Itsestä. / Meistä."), joten jätin ne kokonaan pois.

202.

Valas,
sushibaarissa.

Raakaa elämää hopeatarjottimella;
Tarraathan kiinni kaksin käsin,
ettei se pääse karkuun.


- N.S. 18.7.2013
Istuskeltiin kaverin kanssa ravintolassa ja runoiltiin ajan tappamiseks jostakin yksittäisestä sanasta/aiheesta. Tässä sanaksi annettiin "valas".