Savusieniä,
kuoleman itiöitä, kuin tuhkaa,
Hengität sitä sisääsi.
Lapsuuden kasvot,
niin taakse jääneet,
haudatut tämän kolkon talon pihamaalle,
hukutettu tiskivuoren alle,
venytetty viimeiseen penniin.
Huojuva talo,
ja huojuvia kaikki sen ihmiset.
- 24.6.2014
Olen melko varmasti kirjoittanut runon itse, mutta huikatkaa jos olen väärässä. Omista arkistoistani tämän löysin, mutta en kuollaksenikaan muista kirjoittaneeni :DD.
Inspiraation lähteenä luultavimmin Maria Jotunin kirja Huojuva talo. (yllätyin, kuinka suuresti tämä summissa valittu klassikko herättikään ajatuksia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti