230. Arki

Harmaata irstasta massaa,
joka tarttuu hampaisiin,
kumista möhnää,
joka liimaa suun kiinni.

Arki on unikävelyä huoneesta toiseen,
olen zombi, jonka sydän lyö toisessa kaupungissa,
Arki sinun kanssasi, 
     rakas


                                                          rakas

                               rakas


- sana jää kaikumaan tyhjään elämään,
kuin kuihtunut ruusu,
jonka terälehdet ovat aikaa sitten jo lakastuneet.


- N. S. 28.6.2015