Maailma on kuin meri hädässä,
Kotilojen joukkosurma on alikansoittanut tiet,
Liian kiire hautajaisille,
Liian paljon elossa hiljaisuudelle
Minä lauloin särkevää hymniä,
Ja mies käveli laukustaan pidellen ohi.
- N. S. kevät / 2015
Raapustettu koulumatkalla.
(*meri ja hätä kirjoitettu tarkoituksellisesti erilleen.)
(*meri ja hätä kirjoitettu tarkoituksellisesti erilleen.)
Random löpinää:
VastaaPoistaMä koitan aina väistellä kotiloita ja kastematoja sillon kun ne eksyy teille kosteilla säillä. Monia silti näkyy tallautuneena. Pitääkö kukaan niille hautajaisia? Juhannuksena näin autotiellä myös liiskaantuneen siilin, josta poikaystävän kanssa kinasteltiin, koska se oli kuulemma liian iso siiliksi. Mutta mun mielestä se oli sitten iso Pappa-Siili, joka oli elämäänsä kyllästynyt kyyninen vanhus, jonka kohtalo viimein otti. Takas päin mentäessä se todettiin kyl supikoiraks tai vastaavaks. Mutta Pappa-Siilin tarina elää, kirjotin sen nuoruusvuosista lastenkirjan Sims 4:ssä. Loppuelämä onkin sitten Grimmin satujen tapaan aikuisille suunnattu tragedia.
Mulla on joskus omituisia ajatuksia pää täynnä. Tässä väsyneenä kirjoitettuja tunnustuksia niistä :D.
Mulla tuli heti mieleen se ääni kun rusauttaa sellaisen kotilon rikki vahingossa. Joskus pyöräillessä mahdotonta väistää niitä kaikkia, jos on oikein sankka esiintymä.
VastaaPoistaKiva kuulla, että runo herättää mielikuvia :). Ja oot ihan oikeessa, joskus tulee pakosta / vahingossa liiskattua niitä, vaikka kuinka yrittäisi väistellä. (Ja pahoitteluni kun kesti ikuisuus vastata)
PoistaNyt kun selitit vähän tota tarinaa tost runost ni toihan on ihan hauska runo :D
VastaaPoistaHah, kiitos :D.
Poista