Maa makaa roudan alla kuin kuollut jeesus,
hiljaa hiipivät syksy ja talvi,
raahautuen ryömivät kevät ja kesä,
Maailma pyörii oravanpyörää,
ihmishenkiä sekunneissa.
- Nina Stine 13.6.2012
Liittyy vahvasti edelliseen runooni :)
Mukavaa kun ehdit pistäytyä käymään. Otahan kuppi teetä ja istu hetkeksi alas. Kerro toki huolesi, eihän tässä ole mihinkään kiire :). Runoissani pohdiskelen esimerkiksi ihmisyyttä, ihmissuhteita, elämän tarkoituksettomuutta ja maailman epäkohtia. Jätä ihmeessä kommentti, jos eksyit tänne, niin huomaan käyntisi (kirjautumista ei tarvita) - mitään älykästä sanottavaa sinulla ei tarvitse olla, sillä eihän ole aina minullakaan. Päivitän blogia harvakseltaan, mutta olen edelleen hengissä :).
En tiedä, mistä ensimmäinen säe tuli. Kuten sanottu, runo edustaa samaa teemaa kuin edellinenkin eli ajan kulumista. On se vain niin haikeaa ja surullista. Mutta onko tää hyyyyvin suurta oravanpyörää vai jatkuvaa pientä muutosta? En ala itse runoa sen kummemmin selittelemään, sen voi lukea uudestaan :)
VastaaPoista