Minä raastan sinut irti päästäni,
Hirtän omaan sääriluuhusi,
Ja kun tuuli keinuttaa mädäntynyttä ruumistasi,
Nauran hysteerisesti vieressäsi.
- Nina Stine 23.11.2011
Runo jatkui yhdessä versiossaan vielä toisella ns. säkeistöllä: "Minä kuolen omaan tyhjyyteeni". Mut päätin sitten jättää sen pois, jotta runon tunnelma säilyis :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti