Me istuimme pyöreällä kivellä,
auringonnousua katsellen.
Me makailimme märällä ruohikolla,
maailman ihmeistä kuiskaillen.
Me kävelimme käsi kädessä maailman ääriin,
mutta minä tulinkin
yksin takaisin.
- Nina Stine 14.10.2011
Omistettu kaikille niille ihanille ihmisille, joista olen joutunut vähänkin luopumaan <3 (Ja kyllähän näitä melko positiivissävyisiäkin on näköjään joskus tullu tehtyä :D)
Tää on ihana. :''D Vaik toi loppu onki tavallaan surullinen, nii se ei tee täst runost itestään surullista, haikeen vaan. Tosi nätti.
VastaaPoistaKiitti :) Löysin tuolta arkistojeni kätköistä :D
VastaaPoista