Liituraidat: vihreää ja mustaa,
kämmenet sivelevät silmiäsi,
Aika on valkoista,
Maahan valuu elämää,
Kuolema raahautuu mukanasi,
hengittää ikuisena varjona.
Emme pelkää,
meillä ei vain ole rohkeutta.- Nina Stine 21.6.2012
Mukavaa kun ehdit pistäytyä käymään. Otahan kuppi teetä ja istu hetkeksi alas. Kerro toki huolesi, eihän tässä ole mihinkään kiire :). Runoissani pohdiskelen esimerkiksi ihmisyyttä, ihmissuhteita, elämän tarkoituksettomuutta ja maailman epäkohtia. Jätä ihmeessä kommentti, jos eksyit tänne, niin huomaan käyntisi (kirjautumista ei tarvita) - mitään älykästä sanottavaa sinulla ei tarvitse olla, sillä eihän ole aina minullakaan. Päivitän blogia harvakseltaan, mutta olen edelleen hengissä :).
En oikeastaan muista tästä runosta yhtään mitään. Löysin sen vihostani, enkä muista miksi tai missä tilanteessa olen kirjoittanut sen. Jälkeenpäin lukien en edes löytänyt sen keskeistä ajatusta :D. Muotoilin sitä hieman ja kokeilin väreillä kirjoittamista. Se on jotakin hieman käsityskyvyn yli menevää, josta johdin runon nimen :) Keskeistä ei taida olla sisältö, vaan ulkoasu ym. tässä tapauksessa.
VastaaPoistaPohdin, pitäisikö kaikki muu heittää pois ja säilyttää vain keskimmäiset säkeistöt. Niinpä osa on nyt hieman vaaleammalla ja osa tummemmalla.