72.

Joku kerta kun suljet silmäsi,

mieleesi hiipii ajatus:

Mitä jos kaikki olisikin toisin?

Mitä jos sinulla ei olisi mitään,

et haluaisi mitään,

et enää pilkkaisi muita,

johtaisi itseasi harhaan?

Mitä jos alkaisitkin,

elää elämääsi?

Sitä, joka on juuri nyt,

edessäsi,

eikä enää koskaan uudelleen.

- Nina Stine 28.10.2011
Jos joku ihmettelee, miks lisäilen tämmösiä kivikautisia runoja tänne, niin syynä on se, että lueskelen mun täyteen tullutta vihkoa läpi ja lisäilen sieltä sitten sellasia runoja, jotka on ajan saatossa jääny lisäilemättä. ...Vaik kaikki ei niin hyviä olisikaan :D

Runon loppuun olin jostain syystä kirjottanut lauseen: "Tasalämpöisyys ei sovi Suomeen", mitä lie sitten sillä olenkaan ikinä tarkoittanut :D

71.

Minä raastan sinut irti päästäni,

     Hirtän omaan sääriluuhusi,

Ja kun tuuli keinuttaa mädäntynyttä ruumistasi,

     Nauran hysteerisesti vieressäsi.

- Nina Stine 23.11.2011
Runo jatkui yhdessä versiossaan vielä toisella ns. säkeistöllä: "Minä kuolen omaan tyhjyyteeni". Mut päätin sitten jättää sen pois, jotta runon tunnelma säilyis :)

70. Tässä ja nyt

Täällähän minä olen,

kerrankin kun kiireiltäni kerkesin.

Tulin katsomaan sinua,

kuvan kauniita kasvojasi,

elämäntäyteistä asennettasi.

Täällähän minä hymyilen,

silkasta onnellisuudesta,

kun saan katsella sinua,

juuri nyt,

juuri tässä,

juuri tuollaisena,

kuin sinä olet.

- Nina Stine 17.10.2011
Miettisin aika pitkään, lisäänkö tän tänne vai en. Tulipahan nyt sit jotain vähän positiivisempaakin välillä... :D

69.

Pieni katkeruus,

koskettaa sydämen pohjassa asti,

siellä se raapaisee pintaa,

juuri niin,

ettei kukaan huomaa.

- Nina Stine 13.10.2011

68. Napoleon Hammurabi kolmas (novelli)

Natisevat askeleet kaikuvat portaikossa. Minä istun hiljaa. Istun hiljaa ja odotan. Kuunvalo tunkeutuu epätoivoisina rippeinä ikkunattomaan huoneeseen heikkojen lautojen välistä. Pimeän keskeltä erottuu vain tyhjyys, kaikki on sysimustaa. Mutta minä muistan. Muistan, että huone on 15 jalkaterää pitkä ja 20 leveä. Ennen siinä pystyi kierimään seitsämän kierrosta, nykyään jo yhdeksän.

Pieni luukku avautuu. En tietenkään näe sitä, mutta kuulen sen. Jokin kolahtaa lattiaa vasten ja luukku sulkeutuu. Askeleiden narahtelu kuuluu vähitellen yhä etäämpää ja lopulta katoaa kokonaan. Minä hivuttaudun varovasti, tasan 16 lautaa, neljänneksi viimeisessä on halkeama. Metallisessa mukissa on vettä. Juon sitä hitaasti nauttien - se maistuu paremmalta kuin viimeviikkoinen. Kolmesta näkkileivästä vain yksi tuntuisi olevan homeessa. Haukkaan palasen ja tunnustelen sitä kielelläni. Enää 6 päivää, 23 tuntia ja 54 minuuttia seuraavaan kertaan. Toisin sanoen noin 604 440 sekuntia. Olin laskenut sen jo kuukausi sitten, ja pari kertaa myöhemminkin, ihan vain huvin vuoksi.

Olin tarjota pientä leivänmurua Napoleon Hammurabi kolmannelle, kunnes muistin, että istuin sen päälle 4 päivää ja noin 9 tuntia sitten. Olihan se melko traagista ottaen huomioon, että Napoleon oli kuitenkin ainut elollinen seuralaiseni ja piti nimistä, joita keksin hänelle. Tosin hautajaisten järjestämisessä ja viettämisessä sai ajan kulumaan rattoisasti.

- Nina Stine 7.5.2012
Tuli kirjoteltua elämäni ensimmäinen "novelli", koska iski tekemisen puute. Ollaan just käsitelty novelleja ja niiden analysointia äikässä, joten pääsi vähän niitäkin asioita soveltamaan. En mitenkään suunnitellu tätä etukäteen, vaan lähin kirjottamaan mitä mieleen tuli ja muokkailin lopuks vähäsen :D Vaik tää onki ehkä hiukan humoristinen, ni kyllä siinä on vähän totisempikin idea takana. Ja huomasin muuten lopuks, että toi novellin "minä" muistuttaa loppujen lopuks tosi paljon mua :D. Napoleonin olemuksesta sitten voidaankin jo olla montaa mieltä, varmaa kuitenkin on, että hän on (/oli) "pieni suuri mies" :)

67. Ikirouta

Minä olen kuollut mies,

olen kuollut mies vailla päämäärää.

Minä olen jäätynyt sydän,

jäätynyt sydän ilman elämää.

Ja minä olen.

minä olen, ilmaa.

Minä olen mies yksin,

mies yksin vailla rauhan viittaa.

Minä olen tuomittu sydän,

tuomittu sydän raapien rintaa.

Ja minä itken.

itken alasti lattialla.

- N. S. 1.5.2012
En mä tiedä, kuvaako tää niin omaa elämäntilannetta, mutta sillon kun kirjotin tän, olin kuollut mies. Sitä vaan eläytyy johonkin niin täysillä, että kadottaa kaiken muun ja elää runon minän elämää. Tai no itseasiassa kirjotin tän ihan biisiks melodioineen kaikkineen, kun kerran loppusointujakin jaksoin väsäillä :). Inspiraatio lähti Mallory knox - Oceans -biisistä

66. Jatkuva taistelu Elämästä ja Kuolemasta

Edessäsi aukeaa kastemadoilla miinoitettu kenttä,
hävittäjät yrittävät paskoa päällesi,
monenkirjavat kuvat aivopestä viattoman mielesi,
vihreän, keltaisen ja punaisen sävyt,
sokaista herkät silmäsi.

Vieressäsi vilisee panssarivaunuja,
pienikin virheliike,
- ja olet mennyttä.

Sinä olet kuin nurkkaanajettu eläin,
harmailla savukranaateilla ympäröity,
soluttautuneilla vihollisilla piiritetty.


- Nina Stine 24.4.2012
Osiossamme Behind the Scenes: Itse asiassa keksin tän runon, kun seisoskelin bussipysäkillä. Mun äiti oli aiemmin selittäny, kuinka aamulla oli tiet kuin madoilla miinoitetut. Siitä se ajatus sitten lähti.

Runo oli alunperin yksikön ensimmäisessä persoonassa. Näin siitä tuli ahdistavampi, joten päätin muuttaa :D. Kyl tässä oikeesti joku ideakin yrittää olla... Runo on yhtä kielikuvaa ja otan mielelläni arvauksia vastaan siitä, mitä mikäkin ois oikeessa katukuvassa :)

65.

1. I've done everything I wanted to,
said every word,
shown every feeling,

And now I am ready to go,
ready to fall away,

But no one is going to take me,
no one is waiting,

Dead or alive,
everybody cares,
     except me.

2. Always been ready to die,
never ready to live,
but nobody ever cared,
     except me.


- Nina Stine 22.4.2012
Tässä on tavallaan kaks erillistä runoo. Mut tavallaan ne kuuluu yhteen... :D Pahoitteluni kaikista kielivirheistäni yms. :) Eka runo enkuks, jonka uskalsin lisätä :D

64. Vääryyttä?

Alan murtua massojen edessä,
niin kutsutun vapaan tahtonikin rippeet luhistuvat kasaan,
valtava aalto pyyhkäisee minut mukanaan,
tehden minusta sisäisesti kuolleen;
yhteisön hyväksytyn jäsenen. -.-

- Nina Stine 18.4.2012
Tein äsken tän vajaa minuutissa, kun syntyi inspiraatio. Suorastaan masentavaa.

63. Huomenna

Mitäs minä sitten teen?

     kun olen päiväni päättänyt,

     madon syömiä reikiä täynnä,

     vailla ajatusten virtoja,

     kyynelten meriä,

     verenpunaisia järviä?

 Niin;

 Silloin ovat ne huomiset,

    jotka eivät tänään ehtineet tulla.


- N.S. 12.4.2012

62. Biisien sanotuksia 2

Uusi biisien (muokatuista) sanotuksista koottu "kertomus" (ei liity edelliseen). Tällä kertaa aiheena on sota ja sitä ympäröivät ilmiöt. Huom! jälleen: en ole itse kirjoittanut lyriikoita ja lopussa onkin lista bändeistä kappaleineen :). Selityksiä (taas) väreille ja kursiiveille: Omaa puhetta, Omia ajatuksia/kerrontaa, Muuta puhetta, Kerrontaa. Tarinaan on hahmottamisen vuoksi myös ujutettu numeroita, jotka ovat tavallaan verrattavissa luvun/kohtauksen vaihtumiseen.

We don't need a cure!

1. "I don't know how I ended up alone,
All I know is you can't save me"


Sick of being sick and tired,
sick of understanding,
Tired of feeling sick to my stomach.

"You all stop and stare, I don't need your pity,
I'm living my life in this hell"

Demons inside command me,
They're saying crush it!
break it!
smash it!
Fuckin' kill 'em all!

"I'm taking back control with my knuckles,
I'm taking back control with my knuckles!

Die mother fucker die!"

"We have no sympathy for the lost souls,
We've chosen the path of disgrace,
We give this life to our children,
And teach them to hate this place"

A man dies like a butterfly,
Life burns from the touch of the reaper.

2. Killers,
and idiots,
Dying in the desert for a rich man!
Sinners,
and hypocrites,
Gather us together for the master plan!

"Why am I here?
What did I do?
Why?
Why?!"


I know the truth is all a lie,
My skin is cracking on my lips,
I don't pretend that I can understand, why we are doing this,

How will i live with what we've done,
The only comfort is the knowledge that I'm not the only one.


3. Vultures circle above,
hyenas mocking the kill,

Their mouths salivate,
Fantasizing my gruesome ending.

4. "Those who run will be burned,

Annihilate,
All those who stand in our way!"


A synthesis of propaganda, terror and deceit

Eye for an eye, tooth for a tooth,
blood for blood, we've all gotta die.

5. "I've opened up my eyes,
Seen the world for what it's worth,
Tears rain down from the sky,

They'll blow it all to bits,
To prove whose god wields all the power,
Fire rains down from the sky!"


We´ll lose the things we´re fighted for,
Each rise is followed by a fall.

Through the fire and the flames,

A sea of dead, drives men insane.

6. One Spartan stands alone and shouts:
This war is ours!
This war is ours!


- Nina Stine 1.4.2012
Voin avata tarinaa sitten jossain vaiheessa, ainakin jos joku pyytää :D Eiköhän tää kuitenki oo selkeempi ku edellinen. Sellanen huomautus kyllä, että tarina ei niinkään oo omakohtanen, enkä _missään nimessä_ ajattele, että sota ois hyvä juttu tai mitään sinne päin. Ja tää on tosiaan tehty monista hyvistä biiseistä, joten ideana on lähinnä tuoda niiden hienoja sanotuksia esiin, eikä siten tarina ookkaan niin selkee ja yhtenäinen, joten ei siitä tai sen tajuamisesta kannata liikaa huolestua :)

(Tästä tarinasta puuttuu Roadrunner United - The End, joka on aivan mah-ta-va biisi! :D Mut eiköhän senki johki tämmöseen sitte joskus saa mahdutettua)

Jälleen kerran biisit ja bändit on mun suosikkilistoillani ja kannattaa ihan kuunnella. Tosin tää materiaali on vähän raskaampaa, joten ei välttämättä ihan kaikille sovi :D. Seassa on kuitenkin vähän kevyempääkin musaa :). Toisaalta ei sodasta välttämättä yleensä ihan helposti mitään purkkapoppi biisejä tehäkkään :D. Niin juu: biisien nimet tai sanotukset ei välttämättä taaskaan oo ihan oikein, joten saa ilmotella, jos virheitä huomailee :) (ps. sori, et tuli 200km pitkä :D)

Sitten taas biisi- /bändilista: (numerot eivät mene kohtausten mukaan)

0. Otsikko: Hardcore superstar - We don't need a cure
1. Roadrunner united - The Rich Man
2. Five finger dead punch - White Knuckles
3. Escape the fate - It's just me
4. Five Finger Dead punch - White Knuckles
5. sama
6. Dope - Die mf die
7. Apocalyptica - Life burns (Lauri Ylönen)
8. sama
9. Roadrunner united - The Rich Man
10. sama
11. sama
12. sama (xD, mutta kun se on hyvä biisi! xD)
13. Trivium - Throes of perdition
14. sama
15. Trivium - Like light to the flies
16. Trivium - Down from the sky
17. sama
18. Five finger dead punch - Bad Company
19. Trivium - Down from the sky
20. sama
21. Sentenced - Blood & Tears
22. Escape the fate - This war is ours
23. Escape the fate - This war is ours

61. Eri biisien sanotuksista muodostettu "kertomus"

Eri värit ja kursiivit yms. kuvaavat hieman  puhujan/ kertojan vaihteluista.
Idea: Päähenkilön (mun) puhetta, toisia ääniä, toisen äänen kerrontaa yms.
päähenkilön (mun) omaa ajattelua/ kerrontaa.

Road to nowhere

"I will try, one last time,
Are you listening to me?
I will fight, the last fight,
I'm not the enemy."

- For how long will you try?
How long until you walk away?
Your facade can't disguise,
the fact you're in misery.

"I will never find what I am looking for,
I couldn't give a damn cause what I want is more!"

- Say you love it!
Say you hate it!
Doesn't matter 'cause you're all the same!

"I'm unbeatable
My mind is untreatable.
What the hell do you,
suppose that I have left to lose?"


- The world will see that she's had enough

I've never been afraid of the highest heights,
Or afraid of flying,
I've never been afraid of the wildest fights,
Not afraid of dying!


I knew I could fix it in just another minute,
but I guess it was a minute too late.
I knew he was coming and I should've been running,
if he caught me I would never escape.

- Is she not right?
Is she insane?
Will she now run for her life
in the battle that ends this day?


I didn't see a thing,
I couldn't sense the danger.
A goodbye bullet came,
And took it's toll,
And I just stood there watching,
The heads were rolling.


- God made us hate each other
All we need is a loaded gun

"I'll kill myself,
I'll blow my brains onto the wall.
See you in Hell,
I will not take this anymore.
Now this is where it ends,
this is where I will draw the line,
So excuse me while,
I end my life."

- It's just another way to die.


"- Nina Stine 31.12.2011"
Eri bändien sanoituksista (muokattuna) muodostettu "tarina", joka kuvastaa kaiketi
"Minän" kamppailua ajatustensa kanssa lähinnä liittyen totuuden hyväksymiseen. "Minä" on inhimillinen hahmo, joka suurten kuvitelmiensa ja valheidensa murtuessa päätyy tyypillisesti ensin ylistämään itseään ja lopuksi itsesäälin partaalle. Ajattelin tämmösen kehitellä, ku monissa biiseissä on niin mahtavia sanoja, joita tietenki runouden ystävänä ihastelee <3 .

Kuunnelkaa ihmeessä tässä käytettyjä biisejä, osa on aivan mahtavia! (osa täl hetkel omia suosiikkejani :)) Ja
pahoitteluni, jos kaikki ei oo ihan oikein tai kohdallaan :/ eiks ajatus oo kuitenkin tärkein? :) <3 (Mut sanokaa ihmeessä mullekki, jos niitä virheitä löydätte O.o) Nii ja tästähän puuttuu paaaljon muitaki mahtavia biisejä ja bändejä, jotka ei vaan sopinu tähän täl kertaa mukaan: Byääää :(

0. Otsikko: Bullet for my valentine - Road to nowhere
1. Bullet for my valentine - The last fight
2. Disturbed - Facade
3. The storm - B.s.e. (feat. Volbeat)
4. Blue Stahli - Ultranumb
5. Megadeth - Public enemy no.1
6. Sentenced - Excuse me while I kill myself
7. Disturbed - Facade
8. Example - Changed the way you kiss me (tiedän, ei ihan samantyyppinen ku muut :D)
9. 3 doors down - believer
10. Disturbed - The Game
11. The storm - B.s.e.
12. Widescreen mode - Loaded gun
13. Sentenced - Excuse me while I kill myself
14. Disturbed - Another way to die

ps. En viittiny laittaa Black light disciplinen - Walls inside us -biisiä, ku en löytäny sanoja mistään. :/ Jos joku löytää tai jaksaa kirjottaa ylös ja kertoa mulle, ni olisin tosi kiitollinen :) (siinä kun vaikuttais olevan niiin hyviä sanoja)

60.

Varpaiden välistä valuu hiekkaa;

vähiin käyvät elon laulut,

vähiin jäävät,

vähin lähtevät.

Aurinko polttelee kostealla iholla,

huuhtoen kaikkea pois,

vieden mukanaan jäljet,

ottaen takaisin sen,

minkä olen aina ollut velkaa.

- Nina Stine 20.3.2012
Eräitä ajatuksia ja tunteita paperilla (näytöllä), suoraan jostakin hieman syvemmältä tajunnan tasolta. Jos se nyt edes on mahdollista. Edelleen Kanarian saarilla kirjoitettua.

59.

Näkymättömiä juovia,

säteillen sieluni läpi,

etsien mustia pisteitä,

tyhjien seinien keskeltä.

Maa paistaa minua jalkojeni alla,

käristää esiin totuutta,

ylempien lattialankkujen raoista,

kuiskien varoittavia lauseita,

sanoja,

tavuja,

kirjaimia,

vaiennettuja äänteitä.

Yksinäisyys kohisee korvissa, 

meren aaltojen tavoin,

tavoittaen rantaa,

valuen kauemmas ulapalle,

jossa siintävät kaukaiset mantereet,

ikuisen paratiisin maat.

- Nina Stine 19.3.2012
Metaforista ja epäselvää runoutta. Kirjoitettu Kanarian saarilla.

58. Paljon

Tässä minä olen,

aina liikaa,

mutta en koskaan tarpeeksi.

- Nina Stine 20.3.2012
Inspirated by Five finger dead punch - Never enough

57. Veritekoja

Minä olen tieto,

Piilostansa riistetty,

palasiksi revitty,

rikottu, raastettu,

pyöritetty palloiksi,

kuutioiksi, kartioiksi,

Olen tyhjiksi sanoiksi puettu,

raiskaavilla ajatuksilla haalistettu,

riittämättömyyden lauseilla vääristetty,

puhtaaksi pesty,

turhasta roskasta kitketty,

Säälimättömästi tuomittu,

kuivalla maalla elämään,

kuolemanporteilla kitumaan.

- Nina Stine 20.2.2012
Keksin idean tähän about keskiyöllä, enkä tietenkään enää muistanu suunnitelmia kunnolla aamulla :D Tämmösiä kuitenkin sain haalittua kasaan :) ps. onks se kuoleman porteilla vai kuolemanporteilla? xD
     Tässä jälleen kerran filosofista runoutta osa 2. omistettu vaikkapa Sokrateelle, vaikka en häntä vielä kovin hyvin tunne :(. Joskus sitä pysähtyy opiskelun keskellä ajattelemaan, miksi kaikki on niin luokiteltua ja käsitteillä varustettua. Luultavasti sen takia, että asioita olisi helpompi kehittää ja hallita. Mutta miltä tuntuu tiedosta, joka on väkisin asetettu muotteihinsa? Onko sillä nyt kiva sitten olla, kun olen valheellisesti sen tunteet runooni typistänyt?
     Jos ottaa huomioon epätarkkuusteorian, niin tuntuu hassulta, että mitään yleisiä sääntöjä on saatu edes asetettua? Miten täydestä sattumasta voi löytää jotain logiikkaa? Tai miksi kaikki täytyy eritellä, jos koko maailmankaikkeus on perimmiltään samaa "ainetta" (E=mc2 jne.)? En siis nyt mitenkään ole vastustamassa tieteiden kehitystä yms, kunhan välillä pohdiskelen :) JA sitäpaitsi, toooosi suuri kiitos heille, jotka ovat internetin kehittäneet. ...vaikka ehkä jotain ilmastonmuutokseen, rikoksiin ym. viittaavaa siitä onki seurannu... :D

56. Mitä aika on?

"Aika on tähtien hymyilyä,

 valon mittaamatonta loistetta,

     tuntien madellessa,

     sekuntien kiitäessä,

          olemattomien osasten

          hennossa värähtelyssä."

- Nina Stine 19.2.2012
Juu... Filosofian kurssi alkamassa. Kirjassa esitettiin kysymys: "Mitä aika on?" Lähdin vähän miettimään ja koristelemaan - tällänen runo siitä sitte vahingossa syntys :D. Omiakin mielipiteitä ajan olemuksesta saa esittää :)

55. Taiteilija

Kynällä kirjoitan runojani,

kitaralla säestäen kuihdun,

mutta repien ruumistansa,

soittaja heittää huuliltansa,

raihnaisen, röyhkeän laulun.

- Nina Stine 5.2.2012
Olin kokonaan unohtanu, että tämmösenki oon kirjottanu :D. Loppusointuja vähän kokeilin... Täysin spontaanisti ja parissa minuutissa, ehkä sillon päästää parhaiten alitajuntansa vallalle :)

54.

Täällä minä riudun,

itken ja huudan,

kun kukaan ei kuuntele.

Minä vaikeroin salaisessa kammiossani,

kielletyn metsän uumenissa,

karjuen, hiljaa niiskuttaen:

"Älä auta minua, anna minun olla".

- Nina Stine 7.2.2012
Ei hajuakaan, mistä toi Harry Potter -teemasanasto tonne hyppäs, mut toivottavasti kukaan ei saa siitä erityisemmin traumoja tai muutenkaan leimaa punasella sitä mun otsaani :D Runolla ei ainakaan vielä ole otsikkoa, vaikka kuinka yritinki keksiä...

Nyt on vähän ton lukion takia runoileminen välillä jäänyt ja väkisinki meinaa englannin kieleen muuttua, mut toivottavasti nyt onnistun edes jotain julkaisukelposta välillä saamaan aikaseks :D Ja sitäpaitsi: välillä alkaa toistua samoja sanoja tai teemoja runoissa ja on yhä vaikeempaa keksiä kokonaan uutta, mut ei siitä kannata välittää :)

53. Sokea katse

Harha-askelia,
niitä on polkuni täynnä.

Polkuni, jota en sokeudeltani näe,
ja tyhmyydeltäni huomaa.

Huomaan vain synkät varjot
ja tyhjän elämäni,

jossa vallitsee,
ikuinen auringonlasku.


- Nina Stine 14.10.2011
Tämmönen heikohko runo, mut tulipahan silti lisättyä

Ja vielä toinen runo, jossa on niin paljon samanlaisuutta, ettei sitä viitsi erikseen lisätä. Ja tässäkin tosiaan varmaan paljon samaa sanastoa, jota on ennenki ollut, sori :/

Elämäni

Surumielisyyttä ja melankoliaa,
turhia tekoja,
merkityksetöntä raahautumista,
niitä ovat päiväni olleet,
ja niitä tulevat aina olemaan.


- Nina Stine 7.2.2012
Tällaista on mun elämä lukiossa, varsinkin koeviikolla. Mun mielestä tää runo on vaan jotenki niin totta :D Täydellinen, joskin suppea kuvaus koko mun menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Hyvä mainospuhe, eikö? Vaikutan varmaan hyvin tylsältä tai jännältä ihmiseltä :D Älkää ottako liian sanasta sanaan, runoushan on liioittelua ja yksinkertaistamista? :)

52.

Me istuimme pyöreällä kivellä,

auringonnousua katsellen.

Me makailimme märällä ruohikolla,

maailman ihmeistä kuiskaillen.

Me kävelimme käsi kädessä maailman ääriin,

mutta minä tulinkin

yksin takaisin.

- Nina Stine 14.10.2011
Omistettu kaikille niille ihanille ihmisille, joista olen joutunut vähänkin luopumaan <3 (Ja kyllähän näitä melko positiivissävyisiäkin on näköjään joskus tullu tehtyä :D)

51. Minua ei pelota

Kysyit, pelottaako minua,
siis minua?
Ehei, minua ei pelota,
ei pelota, kun kävelen yksin,
yksin tyhjyydessä,
jonka varjot kätkevät kaiken kauniin alleen,
ja joiden kätköistä paistavat vain hohtavat silmät,
vailla sääliä,
vailla ymmärrystä.

Ei, eihän minua pelota,
kun vapisen kauttaaltani,
kapealla polulla,
jota tuskin enää erottaa,
puiden läpi tunkeutuvassa kuun loisteessa,
täyden kuun,
täyden hiljaisuuden.

Ei, eihän minua koskaan pelottanut,
niin minä sanoin,
ja niin minut myöskin muistetaan,
niistä viimeisistä sanoistani,
ei rakkaudesta tai hellyydestä,
vaan siitä,
ettei minua koskaan pelottanut.

- Nina Stine -. 10. 2011
Runo ei oikeestaan kuvasta mua itseäni, vaikka omakohtainen onkin :) Ja lopetukseen saa ehdottaa jotain. Ite yritin miettiä niin kauan, kunnes luovutin ja päätin sietää toistaiseksi tätä epätäydellistä epätäydellisyyttä.

50.

Kuin unen haparoivin askelin,

luon kaunista maailmaa,

oman elämäni puutarhaa,

johon sinä olet tervetullut,

kanssani tähtiin kurottelemaan. <3

- Nina Stine 13.3.2011

49. Turhaa turhautuneisuutta

Täällä minä tuskailen,

turhia tekstejä lukien,

turhaan yritän,

turhaan luovutan.

Mitä minä,

pieni lapsi,

turhuudesta merkitystä veistelen,

ymmärrystä yrittäen,

historiaan pyrkien?

Merkityshän on tulkintaa,

aika kuviteltu suure,

ymmärrys harhaa,

vajaina pysyvät aistit,

ja uupuvina huutavat resurssit,

kaiken tavoin, turhuuttaan.

Näin voi sitten aikanaan,

kaikki pieni, kaikki suuri,

vaipua mukanamme,

ikuiseen unholaan.

- Nina Stine 14.11.2011
alias Huokaus. Syvä Huokaus. Tässä tämmösiä ns. totuuksia käsiteltynä ja ahdettuna pieneen pakettiin. Kaikki on niin turhaa ja katoavaista.

48.

Minä olen laiva,

joka keinuu elämän aallokossa,

janoni ei juomalla kulu,

eikä vatsani tappamalla täyty.

Katselen kaukaiseen horisonttiin,

tietämättömyyden rajamaille,

näkymättömiin unelmiin.

- Nina Stine 14.11.2011
Olin kirjoittanut runoon sen olevan kesken, mutta jälkeenpäin katsoen se menee ihan hyvin näinkin, ehkä joskus jatkan... :) Runo lähinnä kuvaa omia olotiloja ja tunteita sekä yleistä ihmisen olemusta. Otsikko on hakusessa, joten ehdotuksia jostain sinne päinkin otetaan vastaan :D

47. Pieni ja viaton

Voi minua,

pientä lasta,

joka on liian nuori,

savun kiehkuroita nuolemaan,

ja vereeni myrkkyä johtamaan.

Olen kypsymätön raukka,

joka ei onneansa huuruista löydä,

ikuista rappiota sisälleen istuta.

Katselen vain vaieten sitä totuutta,

jonka vain aikuiset ymmärtävät.

Voi minua ressukkaa,

totuudesta tietämätöntä,

oikeasta onnesta nauttimatonta,

joka säälittävästi saa hymyn huulillensa,

pelkästä muumilimsasta.

- Nina Stine 28.11.2011
(älä lue, jos et ole vielä muodostanut tulkintaasi runosta tjms.) Runon aiheena jälleen kerran on päihteiden käyttö. Sen kirjoittaminen lähti ajatuksista: kuuluvatko päihteet aikuisuuteen ja onko ihminen todellakin kypsä vasta silloin, kun hän osaa käyttää kohtuudella esimerkiksi alkoholia? Mutta kuten mainittu, minähän olen näiden käsitysten mukaan todella lapsellisella tasolla, kuten runossa kuvaillaankin (en käytä päihteitä). Olisiko kuitenkin parempi painottaa aikuisuudessa muita ominaisuuksia: vastuun kantaminen itsestänsä ja muista, kelvollinen kansalainen yms.?

46.

Mikä minä olen määräämään,

tuomitsemaan taikka käskemään?

Voin vain todeta,

armoa anellessasi,

etten enää tee,

hiekkakakkuja kanssasi.

- Nina Stine 1.10.2011
<3

45. Aivokäyrien viidakossa

Rajoittuneita ovat ajatusten kadut,
muistikuoppien sisällöt maatuneet,
mutta mieleen jäävät kauniit sadut,
tästä hetkestä, ikuisuuteen.

- Nina Stine 23.9.2011
Alkaa jo tää lukio ja sen sanasto näkyä tuotannossakin... :D

44. Olematon runo olemisesta

Haluan niin kovasti olla jotakin, mitä en ole,

että olen jo se, mitä en ole,

mutta onhan mahdotonta olla jotakin, mitä ei ole,

ja olla olematta, mitä on.

Jos en ole, mitä olen,

olenko mitään, ollenkaan?

- Ainakin haluan olla jotakin, vaikka en ole,

joten olen se, mitä en ole.

Koska taaskaan en ole, mitä olen,

en ole mitään, ollenkaan.

Ja niin minä olen olematon,

ja voin hymyillä tyytyväisenä,

kun saan taas olla, jotakin.

- Nina Stine 16.9.2011
Tällaista pientä pohdintaa. Innoituksena taisi olla Seetherin biisi "Fake it". ...Tai sitten ei ollut, en muista :D Tiedän, että runo on sekava, mutta ehkä sen onkin tarkoitus olla :P.
Kaiken sekavuuden keskeltä voi kuitenkin huomata, että runo etenee aivan loogisesti, eikä sitä ole tehty vain sekoittamaan lukijan päätä.

43. Uusi alku

Näen verivanan hiipivän kättäni pitkin,

ja vajoan yhä syvemmälle punaiseen usvaan,

ulvoen sisäisen tuskani pois.

Elämäni henkäys,

lipuu aaltojen mukana,

ja minä roikun perässä,

kunnes nousen siivilleni,

pois,

kauas veriveljieni kirouksista,

kauas, vapauteen.

- Nina Stine 21.8.2011.
om. Pinja :) (vähän muokattuna)

42. Yksi runo kaikessa epätäydellisyydessään

Silloin kun minä olen joukossanne,

pelkään eniten, että minut huomataan ilman lupaani,

että joudun olemaan läsnä ja katsomaan silmiin.

Ja lähes joka kerta joudun tunnustamaan,

etten olekaan täydellinen.

Ja vaikka minä ja kaikki muutkin,

sen tiesimme,

me teeskentelimme, ettei sellaista ole olemassakaan,

epätäydellisyyttä.

- Nina Stine 31.7.2011
(Lisäilen tämmösiä vanhoja runoja, jotka ei oo ihan parhaimmasta päästä)

41. (yhden runon loppu)

On peräti ihme,

että olemme edes näennäisesti järjissämme,

vaikka itse ilkeyden ruumiillistuma,

on ikuinen elämänkumppanimme.

- Nina Stine 31.7.2011

40. Myrkkyä sielulleni

Miten minä vihaankaan sitä,

kun kaadat kurkustasi alas, tuota onnen juomaa,

kuinka yritätkään hukuttautua siihen,

kuinka naureskelet järjen äänelle,

jota lasi toisensa jälkeen,

hiljaa vaimennat.

Miten minä vihaankaan katsoa sinua,

joka olet jo poissa,

sitä toista ihmistä,

joka rakkaastani on tullut,

kun olet kaatanut kurkustasi alas tuota autuuden juomaa,

joka lasi toisensa jälkeen,

huuhtoo iloani pois.

Miten minä vihaankaan niitä tunteja,

jolloin kaikki on minun syytäni,

jolloin sinä voit tehdä mitä tahansa,

prosentuaalisessa syyntakeettomuudessasi,

jonka usvaisen todellisuuden läpi sinullekin paistaa,

ettet olekaan niin viaton,

kuin uskottelet olevasi.

Miten minä vihaankaan sitä hetkeä,

kun tajuntasi viimein nukahtaa,

ja minä revin tuon myrkyn kädestäsi,

paiskaan sen täysillä seinää vasten,

silmittömän raivon vallassa,

vailla mitään säälipisteitä,

ja itken itseni hiljaa uneen.

Miten minä vihaankaan sitä aamua,

kun herään varhain vierestäsi,

keräämään lattialta kaikki sirpaleet,

joiden mukana sydämeni on särkynyt,

olemattomiksi palasiksi pirstoutunut,

jokaikinen kerta,

aina yhä uudelleen.

- Nina Stine 18.9.2011.
Perustuu tositapahtumiin. Runon nimi on vielä vähän hakusessa, joten ehdotuksia otetaan vastaan. En tiedä pitääkö runon aihetta kauheesti selitellä, ainakin ite koen sen aika selvästi välittyvän... Tää ois nyt sitte semmonen runo, jossa on aidosti tunteita ja ajatuksia mukana ja monethan sanoo, et sen sit pitäis olla hyvä, ku se tulee "suoraan sydämestä." Toivottavasti ei oo ainakaan paljoo huonompi ku muut mun runot. Ite tykkäsin kirjottaa, työstää ja lukee :)

Täs runossa on siis kuvattu mun näkemystäni yleisestikin ongelmasta "minun ja sinun" kautta. En siis haluu osottaa tätä pelkästään just tietylle"sinulle", vaan ylipäänsä kaikille niille, jotka vois uhrata ajatuksenkin sille, miltä "minusta" tuntuu. Vihdoinki sain nää pitkään vaivanneet ajatukset paperille :)

39. Elämäni syksy

Sade keinuttaa puiden oksia,

lehdet noutavat daaminsa,

tanssahtelevat pisaroiden tahdissa,

Ja minä istun sisällä hymyillen,

tuijotan tähtiä ilman valokeilaa,

ja kuuntelen musiikkia vailla aplodeja;

Yksinäisen onni, ei rikkauksia kaipaa.

- Nina Stine 8.9.2011
Loppusoinnut tuli tonne ihan vahingossa O.o Ja tosiaan runo syntyi tänään kaatosateen aikaan. Tää on tällänen rento, hiljanen ja rauhallinen. Toivottavasti pidätte :)

38. Ikuisen onnen sivuhaaralla

Aina matkalla määränpäähän,

sen luonteella ei ole väliä,

kunhan on olemassa,

tarpeeksi kaukana,

mutta kuitenkin ajatusten ulottuvilla.

Toimettomuus,

tappaa vahvemmankin ihmisen,

ellei ihminen tapa sitä ensin.

- Nina Stine 7.8.2011
Tuleepas nyt lyhyitä runoja... Runo on yks mun elämäni suurimmista oivalluksista tällä hetkellä.

37.

Miksi sinä saat minut värähtämään,

häpeämään olemassaoloani,

katumaan tekojani,

joilla ei ollut sinulle,

tai kenellekkään muulle,

edes minulle,

juurikaan mitään merkitystä.

- Nina Stine 29.6.2011

36. Pettymys

Minä putoan liian korkealta,

ja liian kovaa,

eikä kukaan ole ottamassa kiinni,

sulkemassa lämpimään syliinsä.

- Nina Stine 31.7.2011
Tämä on oikeastaan vain runon loppu, mutta laitoin silti :)

35. Piruja seinillä, kissa pöydällä

Palkkamurhaajat!

huppupäiset paholaiset,

puukottavat selkään,

ja jättävät veret valumaan

kaverit.

Loiset!

rahaa syövät puutiaiset,

pitkien kynsien kasvattajat

ryöstäjät.

Moralistit!

lahopaiset ihmiset, hännänhuiput:

Suupaltti, räkänokka,

moittii ja nuhtelee,

mutta omaan nilkkaan,

osuukin pilkka

idiootit.

- Nina Stine 22.5.2011.

Tällainen pieni kokeilu taas toisella tyylillä... Lähinnä huvittavaksi ja sanoilla leikittelyksi tarkoitettu, vaikka ideakin on löydettävissä :) 

34. Pohdintoja: Elämän tarkoitus

Nykyään kaiketi elämän tarkoitus on syntyä, (lisääntyä) ja kuolla. Sitten kun tähän uskoo, voi elämästä olla ilo kadoksissa. Ihmiset ovatkin kautta aikojen yrittäneet täyttää tätä tyhjää tunnetta, joka tulee kaiken merkityksettömyydestä. Jotkut löytävät turvaa uskonnoista, kohtalosta, rajatiedosta tai turvautuvat muunlaiseen ylempään voimaan tai "tietoon". Esimerkiksi uskoo Jumalaan tai siihen, että ihmisellä olisi joku kummempikin merkitys maapallolla tai maailmankaikkeudessa. Joillekin parempi vaihtoehto on olla vain miettimättä asiaa.

Mielestäni kuitenkin nämä "elämän tarkoituksen" selittäjät, kuten uskonnot, ovat hyvä asia. Niiden avulla itse elämisestä tulee helpompaa, koska elämä on pyhä asia, eikä toisia tapeta tai loukata. Ei valheeseen uskominen ole väärin, jos siitä tulee parempi mieli, eikä siitä ole haittaa. Loppujen lopuksihan ei tällä tai millään muulla ole mitään väliä. Oman elämäni "tarkoitus" on nykyään vain elää. Sen yritän tehdä mahdollisimman mielekkäästi ja tuottaa samalla muille hyvää mieltä. Eihän silläkään mitään merkitystä ole jälkeenpäin, mutta tässä hetkessä se tuntuu parhaimmalta.

33. Omien ajatustensa orja

"Minä olen jumala!"

- Minä näen kaiken.

- Minä tiedän kaiken.

Sinä olet kurja ihminen!

ryvet maallisessa omaisuudessasi,

ja inhimillisissä piirteissäsi.

"Minä olen jumala"

- Minä näen kaikki virheesi.

- Minä tiedän, mitä sinun pitäisi tehdä,

                 ( - mikä on minulle parhaaksi.)

Sinä olet avuton lapsi!

hukut huonoihin geeneihisi,

ja toistat kammottavat rituaalisi,

sukupolvesta toiseen.

"Minä olen jumala"

- Minä näen pahan veren.

- Minä tiedän sen alkuperän.

"Minä olen jumala"

- Siksi olen arvoton saatana

Ja sinä olet arvokas,

kurja ihminen.


- Nina Stine 29.6.2011.
Pahoittelen heti aluksi, jos joku loukkaantuu tjms. uskonnollisista termeistä, mutta ne toimivat runossa vain vertauskuvallisina ja tuntuivat tuovan sopivaa voimakkuutta sanoihin. Runon idea paljastuu ehkä parhaiten suluissa olevasta säkeestä ja lopusta. Siihen on taas piilotettu paljon ihmeellisiä pohdintojani :D

32. Katsahdus Tulevaisuuteen

Kaikkialla huutaa tyhjyys:

Tuuli leijailee,

yksin.

Aurinko nousee,

yksin.

Sade itkee,

yksin.

Ja niin tyhjyyskin huutaa,

aivan yksin.


- Nina Stine 14.4.2011.
Haluaisin ehkä lopusta pysäyttävämmän. En ole varma, pitäisikö "aivan"-sana jättää pois... 

31. (ei runo) Elämäni varjopuoli, Sinä

Ihan sama, mitä sä selität,

en mä kuitenkaan kuuntele,

ja jos sä vahingossa oot oikeessa,

mä en halua sitä myöntää.

Kaikki sun sanat,

iskee kyykäärmeen polttavalla tavalla,

ja mä oon vaan puolustuskyvytön hiiri,

joka vikisee,

meidän yhteiskunnassa.

Ihan sama, mitä mä selitän,

et sä kuitenkaan kuuntele,

ja jos mä vahinfgossa oon oikeessa,

sä et halua sitä myöntää.

Sä voit huutaa ja raivota,

ja mä voin itkee,

mikään ei kuitenkaan muutu.

Sä voit jatkaa,

kuin mitään ei ois tapahtunu,

ja mä voin miettiä pari vuotta,

huutaa ja raivota

mun tyynylle,

ja sitte nähdä painajaisia susta.

Se kyykäärme vaanii mua aina,

ja iskee välillä,

kun sitä vähiten odottaa.

Mun vikiseminen, anelut,

vastaantaistelu ja pakeneminen,

vaan nostaa sen raivon liekkiä.

Mun ei oo mitään järkeä 

totella.

Eikä oo mitään järkeä

taistella vastaan,

sä vaan kasvat ja vahvistut,

ja löydät uusia syytöksiä,

ja taas me ollaan oikeuden edessä,

jossa syyttäjä toimii tuomarina.

Me ei vaan päästä toisistamme eroon,

se ei oo niin yksinkertasta.

Mut joka päivä me voidaan,

mun kavereiden kanssa,

syljeskellä sun aamukahviin <3

- N. S.   26.3.2011
Omistettu meidän kotimme Hitlerille.
Teksti on hieman liioitteleva, välillä liian väheksyvä. Ei sitä oikein runoksi voi kutsua. Se on lähinnä taas pieni tunnepurkaus, jolla mä haen sääliä muilta ja itseltäni. Oisin voinu tehdä pidemmänki, mut jätin nyt toistaseks tähän. Tuntuu, ettei kaikki asiat vaihtamalla parane, eikä keskusteleminen auta. Tai sitten niitä ei vaan pysty toteuttamaan. Elämä on epäreilua. Älkäähän te muut hommatko kyykäärmeitä lemmikeiks, vaikka ne kilteiltä näyttäiski.

30. Tuonelan kutsu

Ei säästy Luojan luomat,

ei kohtaloa koittaneet,

eivät tuhosta toivu,

eivät kynnelle kykene

niin saapuu virtaava vesi,

tulee armoton aallokko,

päälle nousevan auringon,

ylle ylpeän lipun

ei katso viikate vietäväänsä,

ei pahaa parhaasta erota;

toinen syliin syntyy,

ja toinen veteen vajoaa.

- Nina S. 15.3.2011.
Ollaan just koulussa käsitelty Kalevalaa. Täs runossa päätin kokeilla Kalevalan keinoista toistoa/kertoa ja alkusointuja. Ensimmäiseen säkeistöön en oo ihan tyytyväinen, mutta pieni epätäydellisyyshän on hyväksi. Voin nyt paljastaa, että runon aiheena on Japanin tilanne. Sen ajatus on kuitenkin ilmaista, että samalla kun ihmisiä syntyy, niitä pitää myöskin kuolla. Se on osa omaa filosofiaani.

29.

28. Enää ei ehdi

Enää ei ehdi itkeä.

Enää ei itke surun kyyneleitä,

pelkkä muisto helpotuksesta,

kyynelissä,

tuo ilon ajatuksiin.

Enää ei ehdi kirjoittaa.

Enää ei pidä päiväkirjaa,

kirjoittaa vain tyhjiä runoja,

kyynelissä,

jotka tuovat ilon ajatuksiin.

Enää ei ehdi olla.

Enää ei halua olemassaoloaan,

jatkaa vain eteenpäin,

kyynelissä,

ja saa turhaa iloa,

ajatuksiin.

- Nina S. 7.3.2010.  Aika huono runollisesti, mut pieni tunnepurkaus piti tehdä.

27. Tällaisena näette minut

Olen edessäsi se,

joka haluat minun olevan,

olen sisimmässäsi

ajatukset ja tunteet

joiksi minut kuvittelet.

Hetkessä olen murhaaja,

riistän vapautesi,

kohta jo olkapää,

surujesi kuuntelijaksi.

Aito en ole koskaan,

alaston, vailla riippuvuuksia,

olen vain kuva,

muistojesi seuraus,

kokemustesi uhri.

- Nina Stine 25.1.2011
Tää runo kertoo kai vähän mun elämänfilosofiasta: Ihmiset peilaa omat kokemuksensa tapaamiinsa ihmisiin. Toiset ihmiset on ihan idiootteja, jos itellä on huono päivä, mut hyvänä päivänä ei ärsyttävätkään ihmiset välttämättä onnistu masentamaan. Jokanen näkee maailman niin omista silmistään ja jokasen elämä on sellanen, millaseks sen ite haluaa. Mut haluaminen ei tässä tarkota omaa tietoista haluamista, vaan tiedostamatontakin: kaikkia automaattisia vaistoja, reaktioita ja alitajuntaa ym. Monimutkaista? -ja vaikeeta selittää tai perustella :D

Jos yrittää jotain rakentavaa löytää:
- Ei kannata liikaa välittää muitten mielipiteistä.
- Tulee parempi olo, ku haluaa olla posivtiivinen

26. biisi sodasta

Tämmönen (huono) biisi, jonka aiheena ja innotuksena on ollu sota ym.
Ei kannata tätä ees välttämättä sit lukee... Teksti on hyvin haaleella, jotta kukaan ei lukis sitä vahingossa :D
Vähän selityksiä noille "hymiöille". Niillä on varmaan jotkut oikeetki merkit, mut en mä niitä tietenkään tiiä.
(...)  =  viimeisimmän vokaalin pidennys
(-||-) = viimeisimmän sanan toisto

A)

Niin kuin lentävä lintu alas ammutaan,

miehet takoo miekkojaan,

ei sota ole kaukana(...)

Varjot kätköistä metsien,

huudot kaukaiset lapsien,

ei rauhalla ole enää sijaa(...)

B)

Silmät surulliset kyynelistä täyttyy taas,

ei maassa ole kuin vihaa, (-||-, -||-)

verta ja vesipisaroita,

maahan sataa, (-||-,-||-)

solkenaan(...)

A)

Niin rahaa kuluu,

ja kukkaset kuihtuu,

kasvot vääristyneet

seinien taakse katoaa(...)

Ei ole uskoa, ei toivoa,

ei enää uusinta huomista(...)

B) x2

- N.S. 1.12.2010

25. Taivaanrannanmaalari

Kuinka vahvana kuulen,

kuiskauksen tuulen.

Kuiskaus kauaksi kantaa,

merien taakse,

kohti taivaanrantaa.

Siellä minä maalaan,

aina viimeistä päivää,

täältä löytää saan,

vain tukahdutettua elämää.

- Nina Stine 10.2.2011
Runossa opettelen loppusointuja. (Niistä) siis mielellään kommentteja, palautetta, moitteita tai ideoita paranneltaviin kohtiin.

24. ajatuksia:

Täällä on kymmenen miljardia maailmaa,

jotka järisyttävät toisiaan,

jatkuvassa ristiriidassa,

joka ei lopu koskaan.

- 3. 2. 2011 Näin tänään, huomenna toisin

23. Vapaa teksti fiiliksistä tänään

sensuroitu.