382.

Olen lopen uupunut.
Elämäni on täydellistä
paskaa.


- Nina Stine 9.7.2024

381.

1. Elän kuin kahdessa tasossa.
Tässä satulinnassa, kaikki rikkaudet ympärilläni:
Ihana mieskoirakoti,
hyväosaisuus.

Tuntuu kuin sisälläni tiivistyisi kaikki se kärsimys,
jonka raadonhajuinen löyhkä tulvii kaukomaistakin sieraimiini.
Miten kulta ja rakkaus pelastaisivat,
kun sisuskaluni mätänevät ihmisoikeuksienne mukana?


Masennus!
Kuka senkin on keksinyt?
Miten helvetin turhaa.

 
2. Nykyään välttelen uutisia.
En näe, kuule tai muista.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Häiriö.

Selvitäkseen hengissä pitää kai opetella valehtelemaan,
eniten itselleen.


3. Yritän epätoivoisesti riipiä kasaan ratkaisuja,
        Kuka olen ja kuka enää voin olla?
Kun olen sisältä kuollut ja ulkoa turha.
Työkyvytön. Turha. Kyvytön. Turha.
Negatiivien kautta määritelty,
PARANTAKAA MINUT SITTEN PERKELE!


- N.S. 9.7.2024
En tiedä onko tässä monta runoa vai yksi.
Poistettuja säkeitä esim.
"Jos totta puhutaan,
tiedän olevani sairas."
"Terapeuttini kehotti väitteen totuusarvon sijaan pohtimaan, onko uskomuksesta hyötyä.
Millaisessa maailmassa me oikein elämme?"

380.

Haluaisin vain tappaa kaikki
   paitsi mieheni ja koirani.
Uusi harrastukseni on näyttää keskisormea,
ihan vain yleisesti ja joka suuntaan.
Aggressio kiehuu sisälläni.
   Ihmekään, että olen uupunut 24/7!


- N. S. 9.7.2024

379.

Jos kaikki on mielivaltaista,
miksi, oi miksi,
meille on annettu tietoisuus?
Epämääräisyys riivaa jokaista sekuntia olemassaolostani,
hypnotisoin aivojani fiktiolla verkkokalvoihin.


- N.S.  9.7.2024

378.

1. Omituista, että turhat ja lapselliset vanhemmat
ovat turhia ja lapsellisia vielä 30 vuotta myöhemminkin.
    47-vuotias äitini sanoi, ettei halua kasvaa aikuiseksi.
Minä en halua lapsia.
Varsinkaan aikuislapsia.

Miten maailma on täynnä aikuislasten aikuislapsia?
Me ihmiset olemme niin kivuliaan keskeneräisiä.


2. Maailmankaikkeudella on huumorintajua,
kun pudotti absolutistille alkoholistitestin postiluukusta.


- N. S. 9.1.2024

377.

Arjen elämiseen kietoutuminen,
eteenpäin,
eteenpäin,
elä vain, ja jätä miettiminen muille.


- N.S. 9.1.2024

376. Samassa soutuveneessä. Joku pudotti aironsa vahingossa.

Valehtelevat ihmiset ovat maailmansaastaa,
inhimillisiä epätäydellisyyksiä,
joiden sanoihin ei voikaan yhtäkkiä luottaa.
Jos sattumanvarainen osuus kaikista lauseista on epätosia,
joskus haronkin käsilläni vain ilmaa.

Syyttävät sormet osoittavat minun suuntaani:
"Miksi söit sanasi?"
Mutta kun!
Huojuva tornini oli rakennettu
  sinun perustuksillesi!

En kestä enää tätä häpeää,
pahoittelua ja aina repeilevämpiä paikkauksia,
kun haluaisin niin huutaa:
"Tuo sen teki!
Minä vain olin tyhmä ja uskoin."


Samassa veneessä,
Tuomittuina,
Olisit pitänyt kiinni niistä vitun airoistasi!


- N.S. 3.12.2023

375.

Miksi vitussa minun pitää raataa,
kun muut nostelevat jalkojansa pöydälle?
Miksi minun pitäisi punnertaa ja pusertaa,
kun muut ovat ajat sitten päästäneet irti?

Miksi minunkin pääni ei voisi olla täynnä pumpulista höttöä,
Eikä haukansilmiä metsästämässä rikkeiden tekijöitä,
epätäydellisyyksiä,
säröjä muuten niin hyvässä harmoniassa,
(joka todellisuudessa on riitasointujen kakofoniaa).
Yritän väkisin ahtaa nuotteja melodiaksi,
tuskanhuutoja alttokuoroksi.

Korvani vuotavat verta kun
nyökyttelen hitaasti musiikin tahdissa:

tip.   tip.   tip.

*primal screeching.*

*Hyräilyä mukana.*


- N. S. 26.11.2023
Kirjolla, perfektionisti, ylimiellyttäjä, vaativa persoonallisuushäiriö. Epätäydellisessä maailmassa. Jos tokavikaan säkeeseen on suomenkielinen ehdotus, saa heittää.

374.

1. 
Miten sinä kehtaatkaan työntää minut syrjään?!
Pelkään räjähtäväni kuin raivohullut pedot.

Miksi sinä tunget sipuleita ruokaani,
vaikka tiedät minun saavan niistä vatsavaivoja?

Miten kehtaatkin käyttää aikaasi noihin muihin?!
Minun aikaani! Aikaasi minulle!!

2.
Psykopaattien viha kiehuu yli murhina.

Pelkään sitä,
miten hyvin ymmärrän heitä.

3.
Kun kaikki on paskaa,
pohjan poraaminen alaspäin ei haittaa.


- N. S. 3.8.2024
True crimeä ja liioittelua muutaman runon muodossa.

373.

minä en kirjoita iloisia runoja
veri lentää
(onko se minun)


- N. S. 17.7.2022
Yksi monista ei-korttiin-päätyneistä nimpparirunoista kumppanille.

372. Mustat sukat

1. Puheen sorinasta erottuu mikrohiljaisuuksia,
tilkin niitä radioaktiivisella sumulla,
sohin reikiä isommiksi nuppineuloilla.

Pian jäljellä on enää valtava aukko,
joka ammottaa rinnassani.


2. Puhumattomuudella kaivan syvintä kuoppaa,
Käsikirjoitan marionettinäytelmää pääni sisällä,
Tungen sanat suuhusi ja kiinnitän jesarin perään;
Kuinka sinä olet aina salaa vihannut minua.


- N. S. 22.12.2022

371.

1. Olen vain numeroita paperilla,
kuluerä,
tuotantolaitoksen heilahteleva osa.

Olen esine.
etäännytetty, anonymisoitu,
Puheeni on tyhjänpäiväistä siansaksaa korvissanne:
    "Minä   en   jaksa   enää."
    "Voisitteko   auttaa?"
Error.
Miten kasvoton äänetön näkymätön persoonaton
voisi haluta ajatella tuntea VÄSYÄ?!


2. Ruostuneet kannetaan roskiksesta terapiaan, jos jaksavat ruinata sitä kolme kuukautta,
eikä pillereillä täyteen tunkeminen auta.
Suu auki!

Laitakujilla rämpivät unohdetaan,
käännetään katseet pois kunnes kestävät taas päivänvaloa.
Eheydy!
    "En   voi   hyvin."
Error.
Miten kasvoton äänetön näkymätön persoonaton
ei muka näillä PARANE?!

Oma vikasi.


- Nina Stine 31.7.2023
Taustaa: Määräaikaisketjutetun uupuneen fiiliksiä. Runo loppui alunperin säkeellä SEURAAVA, mutta jätin sen pois.

370.

Verta, hikeä ja kyynieliä,
Minut on rutistettu kuivaksi viimeistä pisaraa myöten.

Olen kuin kymmenesti liekeissä käytetty leivinpaperi,
murenen jo kosketuksen ajattelusta.

Rapisen muruiksi lattiallesi
lakaiset ovesta ulos.


- N. S. 10.5.2023
Tausta: Olin monta vuotta töissä tietyssä paikassa ja hetken työkyvyttömyyden jäljiltä ei enää haluttu takaisin. Saattoi olla sattumaa.