Eksät ovat kuin iilimatoja;
ne rypevät pohjamudassa,
toivottomina itsesäälissä,
Mutta heti tilaisuuden tullen
tarraavat ihoon kiinni,
riippuvat kuin viimeisillä voimillaan,
ja silti salaa janoavat vertasi.
- N. S. 22.11.2018
Mukavaa kun ehdit pistäytyä käymään. Otahan kuppi teetä ja istu hetkeksi alas. Kerro toki huolesi, eihän tässä ole mihinkään kiire :). Runoissani pohdiskelen esimerkiksi ihmisyyttä, ihmissuhteita, elämän tarkoituksettomuutta ja maailman epäkohtia. Jätä ihmeessä kommentti, jos eksyit tänne, niin huomaan käyntisi (kirjautumista ei tarvita) - mitään älykästä sanottavaa sinulla ei tarvitse olla, sillä eihän ole aina minullakaan. Päivitän blogia harvakseltaan, mutta olen edelleen hengissä :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti