Olen vain keksinmuruja pöydän kulmalla,
pölyhiukkasia korkeimpien ovien karmeissa,
radioaktiivisia ytimiä laboratorion ulkpuolella.
Tarraan kiinni haavekuvaan
kuin takiainen koiran turkkiin.
Ripustaudun romanttisiin ajatuksiin
kuin taapero äitiinsä päiväkodin kynnyksellä.
(Olen mätänevä raato pimeässä metsässä,
saastainen otus vetää minua perässään,
taakse jää vain verivana
ja hetkeksi piristynyt ankeuttaja.)
- N. S. 8.7.2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti