122. Haudanvakava kauneus

Mustat enkelit kulkevat tänä yönä,
ripustautuvat ruskan kuihduttamille oksille.

Vähitellen varjokuvat painuvat seinien ylle,
ja lohduttomat huudot peittävät verenpunaisen taivaan.

Mutta turhiksi jäävät uhratut ruumiit -
     kuusen koristeiksi roikkumaan.


- Nina Stine -.12.2012
Kirjoitettu joulun inspiroimana.
Voisi jatkua vielä:
"Ja tragedian rinnoille vaipuu,
haudanvakava kauneus."

121. (Kaverin runo, ei siis oma)

    Kerran

Tunneli,
jonka päässä valoa nyt hohtaa,
on kummeli,
kuin komediasarjakuvan moskaa.

Aarre,
joka on isäni nimi myös,
paikka sateenkaaren päässä.
Siellä,
jos jossain,
voi olla rauhassa,
vaik ois pää ihan jäässä.

Olen valmis vaik ruttokansan kuolemaan.

Koin elämäni järkytyksen,
aloin jousia ja nuolia vuolemaan.

Mutta ei löytynyt käyttöä niille,
ei.

Koin näin ja olin,
mutta vaan,
mikä ettei.

- Niko the misbelief  9. 2010.
Kaikki kunnia suurelle Nikolle, joka antoi luvan lisätä tämän runon tänne. Mun mielestä tää ansaitsi ehdottomasti päästä näytille unohdettujen paperilappusten kätköistä :D. Nikon kanssa ollaan myös tehty aiemmin tänne lisätty biisi "Älä mee nukkumaan". Aina näitä sen taideteoksia lukiessa nousee väkisinki hymy huulille, on ne vaan jotain niin sanoinkuvaamatonta :D <3.

120. 31.12.2012

1. Taas yksi vuosi elämää.
Elämättä.

2. Kuin unen harmaa verho olisi laskeutunut,
kuin kaikki olisi aina,
aina ollut näin.

Mutta ei,
  ei ole ollut.

3. Sillä:
Kaikki aikanaan.
   Kaikki ajallaan.

- Kaikki sitten joskus.

Ja silti kuitenkin,
   Täysin ajallaan.


- Nina Stine 31.12.2012

119. Joulutervehdys

https://www.youtube.com/watch?v=c7SlVvdwGxM

"Sika, se kuulan kalloon saa,
Sika, sen setä teurastaa,
Sika, ja setä verta juo,
Sika, se joulumielen tuo, --

Jouluruuhkassa ihminen sokkona ryntää,
Kadulla adventti sohjoa kyntää,
Joku ihmistä katsoo, kääntää pään,
Kun ihminen rypee läävässään."

      - Juice Leskinen - Sika

118. Kunniakirjoja

Olen tappanut 200 000 ihmistä.

     
     Raiskasin mieheni ja lapseni,
     potkin koirani verille.

     Syljin vanhempieni haudoille,
     ammuin veljeni alas kielekkeeltä,
     naitin siskoni saatanoille,


Saastaiset, kurjat elukat.


- N. S. 3.12.2012
Inspiraationa  II maailmansota.

117.

Vermillion tahrii valkoisen kankaan,
epävireinen viulukonsertto syöksähtää ilman halki,
viinilasit särkyvät lattialle.

 
Vähitellen painuu hiljaisuus huoneeseen,
ja ikuisuuden harmaa verho,
peittelee uudet uhrit alleen.


- Nina Stine 17.11.2012
Neljä samana päivänä kirjoitettua runoa. Kaipaisivat kipeästi ääneen lukemista, jotta painotukset saisi kohdalleen. Kun muodostatte omia tulkintojanne, älkää välittäkö alkuperäisistä tarkoituksista - sillä kun luette tekstiä, se ei enää ole sama kuin näytöllänne näkyy, se on jo muuttunut mielessänne joksikin muuksi, ehkä jopa alkuperäistä paremmaksi.

116.

Denaturoitu alkoholi vilistää lasin pinnalla,
kyyneleet valuvat pitkin ikkunaa,
Pisarat taittavat elämän spektrin.

Sinä hymyilet kerran sokaistuneena,
     kunnes vajoat taas,
     entistä syvemmälle kuraan.


- Nina Stine 17.11.2012

115.

Äitini kahlaa polviaan myöten vedessä,
kyyneleet silmissä hän repii päiväkirjani sivuja,
sirottelee niitä yksitellen mereen.

Minä jään rannalle katsomaan,
tuijottamaan lamaantuneena tätä hiljaista rituaalia.

Pian hän tulee ja tarttuu käteeni,
alkaa taluttaa minua, yhä syvemmälle,

unohdettavien sanojeni seuraksi.


- N. S. 17.11.2012

114. Kuolemansynnit

Nuotio ampuu kipinöitä ympärilleen,
kirkuu räiskyen kohtaloaan,
     Liekit syövyttävät köyhää sielua,
     näivettävät elämänpaloa hiljalleen pois,

ja vaikka tulen hehku vähitellen hiipuu,
ei hiillos katoa koskaan.


- N. S. 17.11.2012

113. Epävirallinen blogipäivitys: Muutoksen tuulia

Kuten nokkelimmat jo varmaan huomasivatkin, blogini ulkoasu on muuttunut aika paljon. Eksyin muokkaamis-työkaluihin vahingossa ja hetken mielijohteesta aloin kokeilla erilaisia teemoja. Ehkä oli jo aikakin, onhan tätä blogia tullut laskujeni mukaan jo yli kaksi vuotta pidettyä, tekstejä yli 100 kirjoitettua ja jopa 2000 blogin katseluakin on kerääntynyt.

Toivottavasti pidätte blogin uudesta ilmeestä, palautetta otetaan tietenkin vastaan, kuten aina ennenkin.

On ollut ilo kirjoitella ja lueskella kommentteja, suuret kiitokset siis kaikille blogissani joskus vierailleille :). Lupaan edelleenkin jatkaa samaan malliin eli päivitellä silloin tällöin ja tietenkin yritän kehittyä ja keksiä jotain uuttakin siinä samalla.

Nina Stine kiittää ja kumartaa :)

112.

Voimani hiipuvat,
mieleni valuu verta tuhansin sykäyksin,
raskas lasti vetää pohjaan ruumista.
     
Elämäni tuska,
Elämäni kurjuus!

Minä olen vangittu tänne sudenkuoppaan,
kettingeillä kahlittu kiinni,
Täällä minä inisen kuin mikäkin saaliseläin,
nöyristelen herraani kuin säälittävä orja!
Syljen päälleni,
nyljen nahkaa käsistäni.

Jään makaamaan maahan,
olen loppuunkulutettu raato,
jota edes kärpäset eivät kaipaa.


- Nina Stine 12.11.2012

111.

Täällä kyyneleet kastelevat versoja,
ilta-auringossa paistaa verenpuna.

Hiljaa sotamies huokaa,
kun askel toisensa jälkeen,
omaa vuoroansa odottaa.


- N.S. 17.10.2012
Äikän kurssilla täytyy lukee Tuntematon sotilas. Siinä lueskelun ohessa tuli inspiraatio kirjottaa.

110.

Raskaina putoavat onnen kyyneleet,
rumina roiskuvat lätäköistä,
Irstaillen riehuvat, kepeät askeleet,
sytyttävät ilkeitä unelmia.

Minä yskin ja tukehdun iloon,
Hiljaisuudesta hitaasti punottuun verkkoon.


- Nina Stine 6.102012
Tän tyyppinen runo on pitänyt kirjottaa jo kuukausia. Nyt oli piiiitkän tauon jälkeen edes hetki aikaa istua kirjottelemaan.

109. Biisien sanoituksia 3

Vaihteeksi _suomalaisista_ biisien sanoituksista koottu "kertomus". Tarkoituksena lähinnä tuoda yhdessä kasassa esiin lyriikoita, jotka ovat omasta mielestäni hyvin onnistuneita ja hienoja. Lyriikat EIVÄT siis missään nimessä ole minun ja osaa on hieman muokattu. Tämä on tehty kunnioituksena kaikkia uskomattomia muusikkoja kohtaan ja biisien esittäjät sekä kappaleiden nimet löytyvät alapuolelta.

Selityksiä väreille ja kursiiveille (ei tarvitse välittää, jos menee liian monimutkaiseksi :))
Minän puhetta, Minän ajattelua,  Kerrontaa ym. Numerot (1,2,3...) vastaavat ikään kuin näytelmän kohtauksia, joten niiden välissä kannattaa antaa ajatuksille pieni tauko.

 

Häviäjät

1. En usko, että saa yleistä hyväksyntää
Näkemykseni kieroonkasvaneet,
Voidaanko määritellä rajaa sellaista,
Kun hassusta tulee pelottavaa?


2. Hän on aito sika, tuo ihminen,
Tuollaisenaan ei minkään arvoinen,
Mielisairas hiippari,
Manipuloiva narsisti.
Kahdesta pahasta,
Aina valitsen molemmat.

Pyhimys ja marttyyri,
Yli-ihminen joka suhteessa,
Puoliksi jumala.

Pahempi toistaan kumpikin on,
Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan,
Sokeina toistaa lausetta samaa,
Kuinka ne on tässä oikeessa.

Rumempi toistaan kumpikin teko,
Eikä niitä tekemättömiksi saa,
Eikä ne huomaa kumpikin on,
Vain pahempi toistaan.

Viisaus ei asu meissä,
Ei rankaisu muuta tietämme
luopumaan, ei suostuta edes tyhmyydestämme.

"Ei se et oo sinä"
Joku korvaasi kuiskuttaa,
"Ei se et oo sinä"
Myrkkyä mieleesi ruiskuttaa,

- Katso peiliin se olet sinä!


Minä häpeän olla ihminen, 
häpeän olla ihminen!


3. Tavallaan olet kuollut jo,
Joten ei oo syytä protestoida,
Kun sua kohdellaan kuin vainajaa,
Miinus kukat ja kunnioitus,
Tummat puvut ja hyvät ajatukset.


4. Katson ulos ikkunasta, en näe iloa täällä,
Levinneitä hiekkalaatikoita, räkäisiä lähikapakoita.

Meillä silta huojuu ilman vartijaa,
Lailla iättömän uskon,
Ei sitä käydä ilman, että pelottaa,
Ei käydä jälkeen iltaruskon.

Täällä ei tarjota kuin 
muistoja, seppeleitä,
Vaan eipä enkeleitä,
Käy kanssamme kulkemaan,
pitkin huojuvaa siltaa.

Kuka täällä komentaa? Ketä täällä totellaan?
Kahta suurta jumalaa, Ahneutta ja Rahaa,
joiden temppeleinä toimivat pörssit ja ilotalot,
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot.

Pystyyn kuolleena,
luovuttaneena,
kulkee täällä tää synkkä kansa.

Tämä on kuin vieras paikka,
Voi olla, että eksyn elämään.

Jos maailma jatkaa,
pimeän matkan taivallustaan,
ylläni on surupuku,
ja surupuku on musta.

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii,
silmistä vesi veden jälkeen,
rinnoilta helmoille, helmoilta,
joeksi ja joesta järveen,
järvi syvä kuin synkin suru on,
musta kuin yötaivas pimeä.


5. Todellisuus nousee vielä kerran viemäreistä

Nälkä kasvaa suuremmaksi kantajaansa.

Vapaus! Johtaa Kansaa!
Vapaus! Johtaa Kansaa!

Sinisilmät suljettuina maailmalta hautaan asti,
Nyt marssimme voitokkaina suoraan alas jyrkänteeltä!


6. Ilimoelle kajahtaa itkuvirsj´ ja verreen peittyy rannat,
Kalaman viisuva veisataan, se kaavvas tiältä kantaa,
Synkän sävelen tahissa lippuu joen vesillä laatta,
Rannoella kylän väkj´ kuorossa kirroo elon raskaatta.

Palavana paperina,
Sataa maahan tarina,
Johon meidät kirjoitettiin,
Palavia palasia,
Joiden vaurioissa,
Katoavat sydänäänet.

Tää on kymmenen tikkua laudalla,
Me ollaan piilossa viimeisellä rannalla,
Eikä kukaan meitä enää etsi, tää on tyhjä ja loputon leikki,
Ja vain tuuli kuiskaa: 

"kaikki pois piilostaan"


- Nina Stine 7.9.2012
Tässä on siis koottu sanoituksia suomalaisista biiseistä, joita olen tässä vuosien varrella kuunnellut ja siksi biisien tyyli on hieman vaihtelevaa. Osa biiseistä on todella hyviä, joten suosittelen kuuntelemaan, jos kiinnostuitte. Jos joku muusikoista bongaa tämän koosteen, ja kokee sen jotenkin loukkaavan alkuperäisteosta (mitä en tietenkään missään nimessä haluaisi tapahtuvan), niin olen äärettömän pahoillani ja lupaan poistaa lyriikat.

Ikävä kyllä jäi vielä paljon hyvää materiaalia käyttämättä, ku joutusin karsimaan jopa suunnilleen puolet pois. Mut onneks kuitenkin säästin ne, ni voi ehkä syntyä toinenkin suomalaisten lyriikoiden ylistys :). (Voi kyl mennä hetki tai kaks, ku lukio, autokoulu ja työt vie ikävän paljon aikaa :/)


Koosteen biisit kohtausten ja värien perusteella:

0. Otsikko: Mikko Herranen - Häviäjät
1.1 Apulanta - Ravistettava ennen käyttöä

2.1. Apulanta - Kahdesta pahasta molemmat
2.2. sama
2.3. Apulanta - Vääryyttä!!1!
2.4. Apulanta - Pahempi toistaan
2.5. sama   
2.6. Apulanta - Viisaus ei asu meissä
2.7. Don Huonot - Riidankylväjä
2.8. sama
2.9. Mikko Herranen - Häpeän olla ihminen

3.1. Apulanta - Kaikki sun pelkosi 

4.1. Kotiteollisuus - Minä olen
4.2. Viikate - Ei enkeleitä
4.3. sama
4.4. Kotiteollisuus - Minä olen
4.5. Kotiteollisuus - Itken seinää päin
4.6. Kotiteollisuus - Helvetistä itään
4.7. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Surupuku
4.8. Kotiteollisuus - Tuonelan koivut

5.1. Apulanta - Ei yhtään todistajaa
5.2. sama
5.3. CMX, Kotiteollisuus ja 51 koodia - Vapaus johtaa kansaa
5.4. sama

6.1. Verjnuarmu - Itkuvirsj'
6.2. Apulanta - Vauriot
6.3. Sir Elwoodin hiljaiset värit - Viimeisellä rannalla

108. Kuolemaan tuomittu

Hirttoköysi kaulallani,
katson maailmaa halveksuen.

          Kiroan maani, kiroan tappajani,
          Kiroan perheeni ja totuuden.


Kuristun valheisiini,
ja vähä vähältä,
en enää hengitä,
likaisuutta väreilevää ilmaa.


- Nina Stine 25.8.2012

107.

Kuiskaukseksi tukahdutettu nauru,

arjen vilinään kadonnut hymy -

Hiljainen onnellisuus.

- Nina Stine 25.8.2012

106.

1. Pelko,

pelkään.

Älä satuta,

pyydän.

Päästä minut pois,

jätä rauhaan.

2. Pelko,

Älä satuta,

Älä satuta,

jätä rauhaan.

- N. S. 11.8.2012
kokeiluja.

105. Keskusteluja onnellisuudesta ja sen ohi

Suomi24:ssä oli keskustelu tästä linkistä:  http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/2012/07/1586357/15-asiaa-joista-sinun-tulisi-luopua-ollaksesi-onnellinen?fb_action_ids=3628336182380

Linkin sisältö tiivistettynä: 15 asiaa, joista tulisi luopua saavuttaakseen onnellisuuden. Esimerkiksi muiden syyttelystä ja pakonomaisesta oikeassa olemisesta. Tässä vastaukseni:


Haluaisin ottaa esille asiasta toisenlaisiakin näkökulmia:

1. Jos nyt ajatellaan, että on pystynyt luopumaan kaikista mainituista asioista. Onko silloin onnellinen, jos ei edes ole mitään tavoiteltavaa? Enpä usko. Tärkeämpää voisikin siis olla nauttia matkasta onnellisuutta kohti. Melko hyvä lista jokatapauksessa, vaikkei tietenkään täydellinen :)

2. Onko koskaan mahdollista saavuttaa onnellisuutta? Mitä onni on? Kysymysten vastaukset ovat riippuvaisia toisistaan. Minä olen nyt onnellinen, koska määrittelen onnen tällaiseksi. En voi koskaan elää pilvilinnoissa ja olla koko ajan iloisella mielellä; henkilökohtaisesti uskon, että sekä onnen että surun määrä on kutakuinkin vakio.

3. Olen nyt onnellinen. Onko näin nyt sitten hyvä? Onko elämän tarkoitus tai päämäärä tulla onnelliseksi? Jos kerran olen jo onnellinen, enkö olisi jo valmis lähtemään pois? Omassa elämässäni olen tullut siihen tulokseen, etten enää pyri onnellisuuteen. Sen sijaan pyrin hyödyllisyyteen, esimerkiksi työskentelemään muiden ihmisten, yhteiskunnan ja maapallomme hyväksi. Toki, jotta tätä tavoitetta voisi toteuttaa, täytyy elämän olla ainakin vähän mielekästä ja ihmisen olla tarpeeksi onnellinen saadakseen voimavaroja tällaiseen toimintaan.

Joku viisas on joskus sanonut: "Jos haluat olla onnellinen, ole". Ei onni ole jossain kaukana edessä tai takana listausten luona, se on juuri nyt, jos niin päättää. Minä olen nyt sopivan onnellinen ja valmis lähtemään täältä koska vain tietäen, että olen elänyt hyvän elämän (huolimatta nuoresta iästäni). Lista on kuitenkin mielestäni kohtuudella ja maalaisjärjellä noudatettuna hyvä apuväline tasapainoisempaan mieleen ja kanssakäymiseen :)

104. "Haiku" 2

"Haiku on japanilainen kolmisäkeinen runo, jossa on 17 tavua. Tavut on jaettu säkeiksi suhteessa 5-7-5. Haikujen aiheet liittyvät yleensä luontoon, ja runot ovat asultaan pelkistettyjä, mietelauseenomaisia. Haikut kirjoitetaan japaniksi perinteisesti yhdelle pystyriville, mutta englantilaisittain kolmelle." - Wikipedia

Tämä on haiku numero 2. Ensimmäinen säilyy julkaisemattomana vihossani. Uskonto 4 -kurssilla (maailmanuskonnot) oppilaat sai kokeilla tämmösten kirjottamista. Yllättävän vaikeeta. Varsinki sanoa sanottavansa. Mutta todella mielenkiintoista erityisesti tiivistäminen, karsiminen ja oikeiden sanojen valinta. Haastan yrittämään :D

Elämä turha,

syntyy ja pian kuolee pois,

Suru turhempaa.

- Nina Stine 7.8.2012
Kiteyttää monien runojen teemaa ja sanastoa yhteen.

103. Toinen paita

Halusin tehdä toisenkin paidan. Mut en kuitenkaan keksiny mitään niin hyvää bändiä, että oisin niiden tekstin siihen halunnu. Joten päätin tehdä kiitoksen ja kumarruksen koko Rockille ylipäänsä. Siinä on kimallettakin, mut ei tästä kuvasta kauheen hyvin näy. Selitän kyl tarkemmin, miten mä näitä painan, jos jotakuta kiinnostaa tietää :)

Hupparin kokonaishinnaksi tuli 5e. aikaa meni 3h :)

102. Triviumin paita

Mä halusin bändipaidan. Ja tietenkin mieluiten mun lempibändiltäni. Niillä ei vaan sattunu olemaan hyviä paitoja naisille, joten mä päätin sitten tehdä ite. Tässä lopputulos. + Ensimmäinen kuva itestäni täällä blogissa xD. Meni kauan aikaa tehdä tuo, mutta olihan se sen arvosta <3

Ja jos jostain syystä joku ei tiedä, mikä ihmeen bändi on Trivium, voin ehdottaa muutamia biisejä kuunneltaviksi :)  (Etenee kevyemmästä raskaampaan)  :

- Of all these yesterdays
- Built to fall
- Down from the sky
- Throes of perdition
- Shattering the skies above

101. Kaverin kanssa sävelletty ja sanoitettu biisi :D

A)

Mä ootan sua sun ikkunasi alla,

hei älä mee nukkumaan,

älä mee nukkumaan,

Ootan sua mun vasaralla,

mä tuun sua sillä hakkaamaan,

hei älä mee nukkumaan,

älä mee nukkumaan

B)

Päässäni naksahti, ja tulin sun luoksesi,

Jos sulle vaan sopisi, mä sinut tappaisin,

...

...Tai vaikkei sopisi, niin tapan kuitenkin,

      

       En ole kovin tyytyväinen.

- äNNä-päät kesä/syksy 2010
Selailin vanhoja vihkoja ja löysin tälläsen. Päätettiin kaverin kanssa koittaa vähän muusikkojen uraa ja tehtiin sitten läpällä tämmönen :D Tää on alun perin kitaralla säestetty. Tuntuu suorastaan raiskaukselta tätä biisiä kohtaan laittaa se kirjoitettuun muotoon, ku ette kuule tai näe sitä eläytyvää esiintymistä ja säkeiden oikeanlaista painotusta :D

Biisi tais jäädä vähän kesken, ku ei toista A-osaa yms. oo tullut tehtyä, mut ehkä joskus... :D Ei tän taiteellisuuden ja runollisuuden kanssa tartte aina niin totinen olla, voi välillä pitää vaan ihan puhtaasti hauskaa välittämättä pienistä epätäydellisyyksistä :)

100.

When it all ends,

we will be ready,

ready to face it,

- ready to denay it.

- Nina Stine 9.3.2012
Yhden runon viimeinen säkeistö. Kirjoitettu kaiketi "In time" -elokuvan inspiroimana.

99. Kolme hullua kynä kädessä

   1.

Tajuntani vallitsevaa ääntä,

ei saa jesarikaan vaimenemaan.

Alitajuntani eläimelliset vaistot,

sisäistetyt mallit,

vainoavat minua,

ajavat minua takaa,

aivan kannoillani,

kierot puukot kohotettuina,

sotahuutoaan karjuen.

Enkä minä pääse pakoon.

Kuihdun iäksi,

tässä tulen ja jään välimaastossa,

mieleni repiessä minua kahti.

   

   2.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö.

turhan pitkiä sanoja.

   3.

Haluan pois,

haluan olla jotakin,

haluan hyväksyntää,

haluan jotakin määrittelemätöntä,

jotakin utuista mössöä mielikuvissani,

jolloin saavuttaminen on mahdotonta.

Ei voi löytää,

jos ei tiedä,

mitä etsii.

Minä etsin päämäärää.

   0.

Huomasitko sinäkin oravanpyöräni?

- Nina Stine ja hänen arvoisat sivupersoonansa 8.3.2012

98.

Rakkaus on sydänten hautajaisia,

niin minulle kerrottiin.

Sokeasti uskoin,

sokeammin kielsin,

sillä näköni lisäksi,

veivät kuulon, veivät järjen,

veivät minut kokonaan,

jättäen vain häilyvän varjon,

tähän aistittavaan maailmaan.

- Joku muu kuin Nina Stine 6.3.2012

97. Oi, tätä luomisen tuskaa

Ensimmäisenä päivänä hän raapusteli sanoja,

toisena vähän yritti järjestellä,

kolmantena soinnuilla väritti,

kielikuvilla kartoitti,

neljäntenä vaipui itsesääliin,

viidentenä syytti muita,

kuudentena viimeisteli,

seitsemäntenä pysähtyi,

   Ja kuoli nauruun.

- N.S. 26.2.2012
Selailin vanhoja päiväkirjamerkintöjä ja löysin sieltä seasta pari runoa, tässä niistä yksi :)

96. Kauniita unia

Silloin kun,

   Sinä nukut.

Suurin osa,

   maailmasta,

      valvoo.

  Eikä odota

  Sinua.


- Nina Stine (ei päiväystä, mutta joskus heinäkuussa 2012 kirjoitettu)
Jälleen ajan kulumisesta. Hyvää yötä ja kauniita unia :D

95. Kirjoittamisesta

Minä kirjoitan.
Istun.
Ajattelen.
Olen.

Mutta en jaksa.
Pelkkiä kliseitä.

Minä luen.
Makaan.
Petyn.
   Ja silti.
   Olen.


- N. S. 28.6.2012
Edelleen se päivä, jolloin kyllästyin runoihini. Selvisin siitä kirjoittamalla uusia runoja. Joista suurimpaan osaan kyllästyin. Ei näitä liukuhihnalta tänne blogiin kirjoitella, ettäs tiedätte :D

94. Muutoksella on varjonsa

Minä tarvon läpi elämänsoita,

melon mustekynälläni eteenpäin,

kunnes lopulta paperista tehty,

kaarnalaivani uppoaa.

- Nina Stine 26.8.2012
Säkeistö on viimeinen runosta, jossa haukun oman runouteni ja blogini maanrakoon. Aina ei ole hyviä hetkiä :D

93. Runoilijan elämää

Minä kirjoitan koko maailmani paperille,

ja kukaan, 

ei edes vaivaudu,

tallomaan,

sen päälle.

- N.S. 28.6.2012

92. Yksinäisyydestäni

Minä kumarran sinua,

arvoisa yksinäisyys.

Saanen nauttia seurastasi,

hetken tai kaksi,

ihan vain kahdestaan?

Sinä keskustelet kanssani,

kuiskit ja huudat.

Ja minä olen hiljaa,

annan laulusi aaltoilla korvissani.

Sillä vain pienen hetken,

voit olla kokonaan minun.

- Nina Stine 28.6.2012

91. Vapaasta tahdosta?

Minä olen sädehoidossa kituva syöpäläinen,

En tarkoittanut mitään,

kunhan vain elin,

kuten miljoonia vuosia sitten oli kirjoitettu.

Minä olen pistooli ohimolla makaava nuori,

Minä tarkoitín paljon,

mutta enemmän sain aikaan.

Minä kuolin,

ja pyyhin pois sen,

joka oli polttomerkillä ihooni piirretty.

- Nina Stine 27.6.2012
(Otsikko Jussi Viitalan kirjasta)

90. Pientä surrealismia

Liituraidat: vihreää ja mustaa,

kämmenet sivelevät silmiäsi,

Aika on valkoista,

Maahan valuu elämää,

Kuolema raahautuu mukanasi,

hengittää ikuisena varjona.

Emme pelkää,

meillä ei vain ole rohkeutta.


- Nina Stine 21.6.2012

89.

Joku piirtää taivaalle mustaa viivaa,

heittelee vimmatusti keltaisia juovia,

  minua pelottaa.

- N.S. 26.6.2012

88. Viivoja

Ensin sinun on kuoltava,

vajottava maan syvmpään rakoon,

sieltä sinä olet hitaasti nouseva.

Tartu kynään,

räiski jotain paperille,

varmista,

ettei siinä ole järjen hiventäkään.

No niin,

nyt!

Astu askel taaemmas,

katso,

ja ihastele,

Olet valmis,

Olet taiteilija.

- N.S. 26.6.2012
Heikohko runo ja hieman kärjistelevä, mutta siinä se nyt kuitenkin on :D

87.

Minun renkaani lepäävät hiekkadyynien meressä,

     Minä uskon ja tahdon.

Minun purjeeni ovat repaleiset taivaat,

kuin kerjäläisten rikkinäiset vaatteet,

     ja minä uskon ja tahdon.

  Mutta en toivo.

Puen ylleni silkkivaatteet, kullatut korut,

onnellisen elämäni rippeet.

- Nina Stine

86.

Maa makaa roudan alla kuin kuollut jeesus,

hiljaa hiipivät syksy ja talvi,

raahautuen ryömivät kevät ja kesä,

Maailma pyörii oravanpyörää,

ihmishenkiä sekunneissa.

- Nina Stine 13.6.2012
Liittyy vahvasti edelliseen runooni :)

85. Hetken harhaa

Minä kulutan hetkeni puhki;

     

     elän yhä uudestaan,

     ja

     uudestaan.

Makaan merkityksettömänä hangessa,

yritän tarttua kiinni,

tarttua johonkin,

jota ei enää ole.

- Nina Stine 12.6.2012
Tästä lähtien runoihin liittyvät selitykseni ilmestyvät kommentteihin :).

84. Eipä ollut kertaakaan

Ei mitään.

Ketään.

Missään.

Koskaan.

Ei milloinkaan.

Silloinkaan.

Tuolloinkaan.

Tällöinkään.

- Ikinä.

Ei vain ole.

Tai edes ole olematta.

- Nina Stine 28.6.2012
Lähdin siitä, etten halunnut päähenkilöä runooni, koska melkein aina kirjotan itestäni. Itseasiassa ensimmäinen ja sutattu säe oli "Henkareihin ripustettu nainen." Sekin tuntus liian omakohtaselta. Sitten muistin tosta laululyriikan käsikirjasta "yhden koon ja neljän ämmän" -säännön. Se tarkottaa, että biisissä pitäis aina olla Kuka/Mikä, Missä, Milloin, Miten ja Miksi. Noh, siinä teille siis vastaukset :D

Oli kieltämättä aika vaikea tehdä runoa, jolla ei olisi mitään tapahtumapaikkaa tai -aikaa. Tai henkilöitä ja ylipäänsä tapahtumia. Yrittäkää vaikka ite O.o Mä olen aika tyytyväinen, mites te? :D

Ps. Runon nimi tulee tyypillisestä lausahduksesta "Olipa kerran...", jos sitä ei heti sattunut huomaamaan :)

83.

Jotain kaunista, kultaista, hopeaa,

timantteja, rubiineja, rahaa,

Villi, nuori ja komea,

sopusuhtainen, lihaksikas, kuin unelma!

Jotakin hyvin likaista, arvotonta, rumaa,

jätteitä, riekaleita, roskaa,

Villi, nuori ja komea,

petollinen, valehteleva, vaimonhakkaaja.

- Nina Stine 28.6.2012
Kirjotin tän tänään aikasemmin päivällä. Sillon ajattelin, että mistäköhän tämmösiäkin ajatuksia tulee päähän, ku ei ole yhtään omakohtanen. Nyt kuitenkin yhtäkkiä välähti O.o Yhdellä läheisellä on vähän tällänen tilanne, enkä mä edes muistanu asiaa, sillon ku kirjotin tätä! Saattaa olla sattumaa, tai sitten mun epätietoisemmat tasot käsitteli tätä uutista :D.

Mä yritin kirjotella taas muutamia runoja ja sitten mä kyllästysin ihan täysin niihin kaikkiin. Mä en voinu sietää omaa tapaani kirjottaa. Oli pakko yrittää jotain muuta tyyliä! Tästä tuli siis jälleen kerran harkitumpi, ja pitkästä aikaa oikein ajattelin, ku kirjotin. Voit vaikkapa huomata, että ekoissa säkeissä on pelkkiä adjektiivejä, toisissa substantiiveja jne. Lisäks loppusoinnutkin löytyy.

Runon pääajatus oli testailla juuri harkitumpaa kirjoittamista, mutta myös tunnelman luomista ja muuntelua. Luen edelleen sitä Laululyriikan käsikirjaa, josta ammentelen erilaisia ideoita vähän soveltaen :)

82. We are the ocean - Trouble is temporary, time is tonic

I would like to say some words and get them off my chest

You see, I've been working so damn hard, I need a little rest

So I scream and shout, scream and shout

Scream a little more

You have no idea how close I am to walking out that door

I've been told just to let it all go

And I've been told just to give it up, give it up

I've been told just to let it all go

But I can't, no, I won't

I've been here before more than you know

To my surprise it gets easier the further you go

Let down, let down, I've been let down again

I've been let down more times than I care to count

I can't believe what I've become, you can see it in my eyes

Only the ones who have been hard done will know how it feels inside

I've been told just to let it all go

And I've been told just to give it up, give it up

I've been told just to let it all go

But I can't, no, I won't

- 28.6.2012
We are the oceanin biisi siis, ei millään lailla mun. Vaikkei tää ihan mun top kymppiin kuulukkaan, satuin lukemaan sanat ja aattelin lisätä tännekin. Lähinnä nyt kesäloman kunniaks rakkaudella ja ehkä vähemmänkin rakkaudella muistellen lukion ekaa vuotta. Oi niitä aikoja. Ja taas syksyllä uudestaan -.- :D. Zemppiä siis kaikille, jotka joutuu joskus selvyitymään mahdottomista tehtävistä :)

81. All my defences

The dark light,

is knocking on my door of happiness.

I close my eyes,

I don't wanna see the shadows on the walls.

I can feel,

my miserable life falling apart.

But here I am,

dancing with lies,

listening the music of denies.

- Nina Stine 29.11.2011
Enkkua jälleen kerran. Oikeakielisyydestä ei hajuakaan, saa valittaa :D Otsikko varmaan kertoilee runon ideaa :) ps. Kiitos Saaralle enkun kanssa auttamisesta :)

80.

Joka auringonlaskun aikaan,
uppudun mustiin uniin,
valkoisiin lakanoihin,
räikeisiin unelmiin.

Mutta aina aamujen huudellessa,
minä jään makaamaan,
painaudun kankaiden paratiisia vasten,
seuraavaa pelastusta odottamaan.

- Nina Stine 12.5.2012
Se tunne kun: *Aamu :'( * xD

79.

Lohjenneita kynsiä,

hopeoidut ovenkahvat,

pölyllä valeltu lattia.

Minä etsin eläviä kasvoja.

Maalaan värien maisemaa,

maalaan sinne sinut,

hymyilemään ihanasti,

läpi ruumishuoneen kulkemaan.

Murheitani on lakaistu mattojen alle,

suruani sytytetty palamaan,

mutta silmissäni säilyvät harmaat linssit;

Pölyllä valeltu ruumishuone

- Nina Stine 11.5.2012
Lueskelen kirjaa laululyriikoiden kirjottamisesta (Heikki Salo - Kahlekuningaslaji). Siinä käskettiin heräämään aamulla 10min normaalia aikasemmin ja kirjottamaan runo (tai oikeestaan lyriikoita, mut mähän kirjotin runon, ku oon vielä niin huono noitten lyriikoiden kanssa :D).

Tämmönen siitä sitten tuli. Ihan eka kokeilu, lähinnä vaan tekstiä alitajunnasta. Itellekkin mielenkiintosta katsoa, mitä mun mielen syövereissä aamutuimaan liikkuu. Jos vaikka ajatuksilla olis mulle jotain asiaa. Eli suosittelen :)

Tarvittais kyl varmaan joku psykoanalyysi kertomaan, mistä mun alitajuntani tässä oikeen juttelee. Ehkä tää runo vois puhua jostakusta, joka kaipaa kuollutta lähimmäistään?

78.

Minä voisin kirjoittaa,

surmata sinut musteellani,

kietoa sanoja kurkkusi ympärille,

tukehduttaa sinut lauseisiini,

kauniilla kielellä kiusoitella,

kuolon lauluja korviisi kuiskia.

- Nina Stine 16.4.2012
Tää runo kai syntys vähän "Danko Jones - I think bad thoughts" -biisin inspiroimana. Minähän voisin vaikka mitä, jos vain haluaisin. En vain halua. :)

77.

Niin,
vittuuntunuthan minä olen,
yksi säälittävä paskiainen,
itseäni täynnä.

Suuruudenhulluus ja kaikkivoipaisuus,
eivät ne kangastukset mihinkään katoa,
kummittelevat yhtä todellisina kuin,
jumalat ja sielut,
kaikki käsittämättömät selitykset,
itsepetoksen suot.

Niin,
niinhän minä ajattelen,
viekää minut ristille,
polttakaa runoni,
tappakaa vaikka,

mutta sanottu ei tule sanomattomaksi,
ei tehty tekemättömäksi,
siinä on harha,
johon minäkin lopulta hukuin.


- Nina Stine 13.4.2011
Luin "Aivot pellolle" -kirjan. En sano, että olisi hyvä, mutta sen inspiroimana kuitenkin tämä syntyi, joten jotain hyvää siinä oli pakko olla. Tai sitten tämä runokin on niin huono, ettei kirjan hyvyydelle ole sitäkään perustetta :D

76. Kuka minä olen?

Olen tehty raskaasta rockista, ja filosofiasta,

     playstation peleistä, ja syvällisistä pohdinnoista,

          suurista ongelmista, ja vahvasta tahdosta.

- N.S. 10.3.2012
Ei mikään runo, lähinnä vaan pohdintaa siitä, kuka minä olen. Mutta eihän sitä pysty oikeen mitenkään kuvailee, jos ei edes itse tiedä vastausta :D Apulannan sanoin: "Vaikee löytää, kun ei tiedä, mitä etsitään / Vaikee suunnistaa, kun ei nää, yhtään mitään."

75. Hiljaisuus

Mustaksi maalattuja ikkunoita,

harmaina kaikuvia askeleita,

tyhjässä talossa.

Pölyä halkovat hennot valonsäteet,

vienossa tuulessa nariseva keinutuoli,

lukinseittejä kaikkialla.

Minä makaan keskellä huonetta,

katson maailmaa rotan silmin,

odottaen,

vähitellen saapuvaa pimeyttä.

- Nina Stine 18.2.2012
Toivottavasti ei nyt tuu semmosia runoja paljoa, jotka oon jo joskus lisänny tänne, ku en millään muista xD. Tän runon tunnelman vois rinnastaa tohon tänne aiemmin lisätyn novellin alkuun. Oiskohan jopa "Napoleon" ollukki tän runon minänä? O.o Vaik ei kyl kuvaukset ihan täsmää :D

74.

Ymmärrän vajaavaisuuteni,

minua suorastaan itkettää levollisuuteni,

mutta silti,

edes kaiken tasapainon keskellä,

en voi estää kyynelteni virtaa;

käsittämätöntä vaikerrusta,

jonka tarkoitusta yksinkertaisesti,

en vain voi ymmärtää.

- Nina Stine 10.11.2011

73.

Vajoan syvään itseinhoon,

Olen epäonnistuja,

tekoni ovat epätäydellisiä,

Olen suorastaan surkea.

Mikään, mitä teen,

ei ole oikeutettua,

ajatukseni ovat kärpäsen paskaa,

muiden rinnalla,

Ja itsesäälini on niin toivotonta,

että se on jo, itsessäänkin säälittävää.

- Nina Stine 31.10.2011
Miksiköhän oon tämmösiäkin joskus kirjotellut? :D Eipä tainnut olla sillon erityisen hyvä päivä... Mut eihän aina voi voittaa, ei edes joka kerta.
Btw kiitokset HV:lle, jonka ilmaisun olen viekkaudella ja vääryydellä tähän runoon piilottanut :D