333. Hyvin vanhoja runoja

Muutama runo ajalta, jolloin vasta aloittelin enemmän runoilua ja yritin kirjottaa biisejä / loppusointuja. Hupsua luettavaa.

1. En ole yksin / Sinä olet suru

Onko siinä mitään järkeä,
aina saan itkeä.
Yksin jään ja kyyneleet tulvivat,
pian taas hetkeksi loppuvat.
Mitä missä olenkin,
aina muistan sinut kuitenkin;
Sinä olet suru.

Olen täällä pohjalla,
hyvin kaukana piilossa.
Joko itselleni tikkaat heittäisin,
pois kuopastani pääsisin,
sotakirveet hautaisin,
Mutta sinä olet täällä,
Sinä olet suru.

- kevät 2009

2. Silmä välttää

Pitäisikö jo ymmärtää,
ei voi mitään estää,
tahrat paperin,
painetut kirjoihin,
vielä elää,
juonii, hengittää,
puukottaa selkää,
    ihminen.

- kevät 2009

3. Ja vain koska minä olen lapsi

Minulla on oikeus,
olla vahva,
asioista tietää.
Minulla on oikeus,
olla jotain,
miten voit kaiken minulta kieltää?
ja toivoni sammuttaa,
Ja vain,
koska minä olen lapsi.

- 2010

4.
Kaunis kavalkadi,
kyllä minäkin sinua itkisin,
    jos vain itkisin.

Oi, musta kavalkadi,
    kunpa itkisin.

- 14.5.2012