22. kesäkuuta 2021

332. Masentuneita runoja

1.

Olen väsynyt elämään.
Joka päivä tuo tullessaan uusia velvollisuuksia.
Pelkkä hengissä pysyminen ja arjen pyörittäminen
        tuntuu suhteettoman suurelta ponnistelulta.
Mikään ilo ei ole vaivan arvoista.


Voisin vain maata tässä.
Antaa vuosien vieriä silmieni ohi.


Esitän jatkuvasti olevani elossa.


2.

Tuntuu, ettei maailmalla ole enää mitään annettavaa.
Se vain lypsää minusta mehuja,
juottaa kyltymättömään janoon.




- N. S. 15.6.2021

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti