Kyllähän sinä tiedät,
mitä ymmärtäväisten kasvojeni taakse kätkeytyy,
kyllä sinä kuulet,
ystävällisten sanojeni vihaisen melodian.
Teeskentelet.
Teeskentelen:
kiellän epäilysi,
valelen niiden päälle kaunopuheiden kermaa,
oksettavan hapanta sitruunavaahtoa.
Juustokakkua vuoteeseesi,
seitsemäntoista litraa syanidia,
rakas.
- N. S. 18.10.2013
Runon alku muistuttaa hieman liiaksi Stellan "Piste"-kappaletta, pahoitteluni siitä.
Oh my goodness mikä :O
VastaaPoistaToi viimenen säkeistö varsinkin kruunaa kaiken! Ihan jäätävä fiilis. :D *jää tuijottamaan*
Hah, kiitos :DDD. Sua ja Sidia muistelin, kun juustokakku-sanastoa otin mukaan :).
Poista