Musteella kiinan kieltä selässäni,
kirjoitat raapivilla kynsilläsi,
suustasi valuu imelää siirappia korvaani.
Mustepullosi kierähtää lattialle,
riuhtaisen terävät kyntesi pois,
kaksi niistä katkeaa.
Olenhan minä siitä kanssasi jo puhunut,
siitä pedosta, joka nukkuu unetonta unta,
käärmeestä vailla silmäluomia,
siitä hirviöstä, joka herää,
kesken kauneimmankin iltasadun.
- N.S. 5.1.2014
Kiitokset eräälle ystävälleni kolmannen säkeen keksimisestä :).
Ooh, tää on tosi hieno! Vaikuttavii sanoi ja yhdistelyi :O
VastaaPoistaTykkään ekast säkeestä vaik kuin paljon! Ja koko vika säkeistö on jotenki tosi siisti. Vielä ku kaikki muu on kursiivilla, nii se näyttää jotenki nii iskevältä, tuntuu et kaikki muu on teeskentelyä tai mennyttä aikaa tai kaunistelua, ja toi viimenen säkeistö ikään kun isketään niiden perään. :D
Oi, kiitoksia! :D. Tää tais olla taas niitä runoja, jotka on kirjotettu yhdeltä istumalta, parissa minuutissa ja jostain alitajunnan syövereistä :D. Tarttis varmaan alkaa muutenkin hyödyntämään enemmän fontteja ja asetteluja, mut niitä ei tuu kauheesti mietittyä, ku raapustelee luonnoksia paperille :/.
Poista