En ole kirjoittanut kuukausiin.
Tuntuu kuin
kulkisin laput silmilläni,
tulpat korvillani.
Nykymaailma on niin täynnä melua,
ettei kuule ajatuksiaan.
Niin täynnä kuvia, valoja, värejä,
ettei näe itseään.
Tuntuu kuin
minua aivopestäisiin vessaharjalla.
- Nina Stine 26.6.2017
Blogipäivitys:
Siis voi hyvänen aika! Ei ole voinut kulua vuotta siitä kun viimeksi tänne kirjoittelin... Huhhuh. No, runoja tulee kirjoitettua hyvin harvakseltaan, tämän vuoden aikana on syntynyt ehkä 10. Yliopisto-opiskelu vaatii veronsa, tai sitten runoilu on muuten vain omalla kohdallani taakse jäänyt elämäntapa... Jos sama trendi jatkuu, blogini seuraaminen vaatii vieläkin vähemmän vaivaa. Yritän toisinaan muistaa yrittää.
Mukavaa kun ehdit pistäytyä käymään. Otahan kuppi teetä ja istu hetkeksi alas. Kerro toki huolesi, eihän tässä ole mihinkään kiire :). Runoissani pohdiskelen esimerkiksi ihmisyyttä, ihmissuhteita, elämän tarkoituksettomuutta ja maailman epäkohtia. Jätä ihmeessä kommentti, jos eksyit tänne, niin huomaan käyntisi (kirjautumista ei tarvita) - mitään älykästä sanottavaa sinulla ei tarvitse olla, sillä eihän ole aina minullakaan. Päivitän blogia harvakseltaan, mutta olen edelleen hengissä :).
1. syyskuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
On sinua odoteltu, myös runojesi sanallista voimaa.
VastaaPoistaMeluinen nykyaika turruttaa aistit.
Nautinnollista syksyä.
Kiitos ja samoin näin vuoden myöhässä! Tällainen diginatiivi ei näköjään osannut käyttää teknologiaa. Tää blogger tuolloin muinoin uudistui enkä ollut hoksannut, ettei se enää etusivulla ilmottanut tulleista kommenteista. Lymyilivät siis ikuisuuden tuolla jossain kansiossa ennen kuin tajusin käydä katsomassa ja julkaista...
PoistaSä ilmeisesti edelleenkin runoilet ahkeraan, täytyypi käydä lukemassa :)