226. Ajatustenvirtaa

Liian pitkä valotusaika,

epämääräistä hälinää,

epäkunnioitus,

kunnioittamattomuus,

  

     tunnottomuus,

niin hiljaista että tuuli voisi leijailla kehoni läpi,

autiota kuin mannerjään kolmannessa kerroksessa,

minä olen mannerjää,

minussa on jää.

itke.

huuda ja minä säälin.

kävelyä puukkojen päällä.

Minun jalkojani koskee.

Teen hiekkakakkua lasikuutiossa.

   Hakkaan ämpäriä kunnes se halkeaa.

Luen karvanoppien uudesta autosta.

   Tuherran mielisairaita kuvia sadun sekaan.

Minä olen mielisairas,

mieleltäni sairas.

poksauttelen ilmapalloja neulalla,

irvistelen heijastuneille kuville.

Vai sanonko sittenkin

vain sen

mitä sinä ajattelet?

- N.S. 25.11.2014
Suoraan sanottuna mulla ei ole hajuakaan, mikä mulla on ollut tässä ideana :D. En muista tilannetta tai asiayhteyttä. Tän vois jakaa useampaankin runoon, mutta mä ajattelin julkasta tän näin, täysin muokkaamattomana, yhdeltä istumalta kirjotettuna.
* Karvanoppien uusi auto = mun lempikirja lapsuudessa

225. Hukkuneiden meri

Taivaan meri,

valkea aallokko,

kirkkaana loistava Poseidonin kruunu,

peilityyni pinta ja pumpulilaikkuja,

laveerattua sineä ja kuolleiden tuskaa,

kun kuuhullut houkuttelevat tähtien luo.

N. S. 9.6.2013

224.

1. Elämä tuntuu niin ontolta ja hauraalta,

Niin ohuelta, että näen sen läpi:

silkinkuultava savuverho,

niin pieni ja kevyt,

että ehkä vain juuri ja juuri olemassa.

- N. S. 1.2.2015

2. Kaikki on niin kovin väliaikaista,

olen toissijainen.

- N.S. 16.3.2015

Elämää "evakossa".

223. Numeroita, epävirallinen blogipäivitys 2

Huomasin, että olen päivitellyt blogiani viimeksi helmikuussa. Pahoitteluni, jos joku on tästä harmistunut. Syitä on erinäisiä: runosuoni ei ole sykkinyt päässäni, kaikki sanat on jo käytetty eikä palavaa inspiraatiota ole kävellyt vastaan, yliopisto on rajoittanut vapaa-aikaa, runovihko katosi mystisesti vuoden vaihteessa (eikä sitä ole sen jälkeen näkynyt), remontti ajoi evakkoon omasta asunnosta ja uudesta kaveripiiristä ei ole vielä löytynyt runoilijoita. Mutta ei hätää - kesä tulee, vapaa-aika lisääntyy ja ehkä runojakin alkaa taas syntyä.

Joku saattaa huomata, että jokaiseen tekstiini on ilmestynyt numero. Tämä ihan siitä käytännön syystä, että nyt on helpompi nähdä, mitä runoa on kommentoitu (sillä aikaisemmin kommenttia nimettömästä runosta oli ihan tuskaisen vaikea löytää). Ja matematiikkahan on muutenkin kivaa :).

Tuossa postauksiani numeroidessa ja kadonnutta kommenttia metsästäessäni huomasin, kuinka moni ihminen on käynyt täällä viiden vuoden aikana kommentoimassa ja haluaisin osoittaa kiitokseni ihan jokaikiselle, joka on jaksanut jättää jonkinlaisen jäljen vierailustaan! Kiitos siis kaikille runoilija- ja ei-runoilija-ystävilleni, myös teille, jotka vain salamyhkäisesti käytte täällä, mutta ette jätä mitään jälkiä itsestänne :D. Kiiiitoooos!

- Nina Stine 23.4.2015

PS. Jos joku törmää mun runovihkoon / päiväkirjaan, niin olisin hyvinhyvinhyvin kiitollinen, jos ottaisitte yhteyttä :D