221.

Ironian musta huppu,
tuo tragikoomisuuden varjo,
limaisia, viekkaita käsiä,
sanatjuoksevatsilmienohi,
vilistys,
äkkiarvaamaton ISKU
vasten keskittyneitä, nyt hämmentyneitä kasvoja,
äkkisokeus.


Heräilevä, utuinen mieli
KIIRE!
eksyneet sormet hapuilevat
                                                       oikeaa    vastausta.


- N.S. 23.10.2014
Kiitos anonyymin kommentille, joka sai mut taas runoilemaan lisää.
Tässä lähiaikojen tuotantoa = massapostaaminen.

220. 2 runoa syksystä

1.

Syksyinen päivä,
puna hiipii vaalealle seinälle,
hätäännyn:
Odota minua aurinko,
mihin sinä menet?


2.

Aamut ovat pimeitä kuin depression sydän,
sammutettuja.

Ei ihme, että viattomat masentuvat,
että lehdet putoavat surmaansa.


Kuka vei päivät?
Kuka murhasi viattomat?


- N.S. lokakuu 2014

219.

Maanalaisessa kahdeksan sylkytolppaa,
pylvästä heikoille,
meille ylimääräisille.

Lehti kuin maski,
mustavalkoinen surutulva.

Hiljaisia ajatuksia,
käynnistyvä aamu raksuttaa itsestään pienen runon,
Ihmisten keskeltä vieno hymähdys:

Huomenta.


- N.S. 13.10.2014
fun fact: kirjoitettu klo 22.40.
Ps. mä en näköjään vaan osaa keksiä runoilleni nimiä :D.

218.

Osa 1

Rakkaudeksi kutsuvat sitä kun
lehmä soutaa paskajärven liejussa eteenpäin,
ja pässit kairaavat veneenpohjaa,
poikanen hukkuu,
koira kiroaa.

Yksin olemme syntyneet tarraamaan elämästä,
yskimään sontavettä kurkuistamme.


- Nina Stine 13.10.2014

Osa 2

Hauta-arkku odottaa pohjalla,

sinä raahaat sitä perässäsi.

Hiekkaan uppoavat hameenhelmat,

epätoivoisesti painuvat korkokengät,

mieleen nielty kiljahdus,

hätähuuto,

vaiettu.

Kuolleilla kasvoilla väreilee,

viimeiset henkäykset.
vai sittenkin pelkkä tuulenvire?

- Nina Stine 13.10.2014

(Mulla on lukenu varmaan pari vuotta jo runonaihioissa "raahaa huumisarkkua perässään", ja nyt se sitten tuli melkein hyödynnettyä :D. Nappasin sen jostain hienosta musiikkivideosta, jota en valitettavasti enää muista...)

217.

Lampaita,
hiekankarkeaa villaa,
suloisia kiehkuroita,
itsekästä imitoiva äännähdys.

Niitty täynnä voikukanlehtiä,
aitaus kuollutta heinää.


Ilta.
Tuomiokirkko ikkunassa.
viikot pelottavat,
vettyneet silmät sokeutuvat,
Lattialla pölyttyvät nenäliinat.

Minä niin haluaisin täältä pois.

Olisin pieni ruohonkorsi sorkan juuressa,
syksyn neito kiljuisi kovaa,
ja minä katoaisin hiekankarkeaan villaan.


- Nina Stine 12.10.2014
Taustatieto: meillä on ihania lampaita naapurissa :).

216. Pisarakidutusta

Pisarakidutusta,
  kide 
      toisensa 
           jälkeen
laskeutuu.

Kaatosade tai ensilumi:

Reikä päähän!
Pään läpi!

Kunnes olet vainaa.


- N. S. 12.10.2014
Ensitunnelmia yliopisto-opiskelusta.

215.

Kalsarit sängyllä,
sänky petaamatta,
Sukkia lattialla,
tiskit tiskaamatta,
Pyyhe ja siankieliä pakastimessa.

Koti?
Enpä usko.

Kaksi ihmistä kuin toverit,
kuin rakastavaiset,
Kuorsaava koira matolla,
matto koirankarvoissa.

Koti?
Enpä usko.

Kuluneet huonekalut,
puiset, ja ajan naarmuttamat,
verhoihin sopimattomat sohvatyynyt,
kuin joku huomaisi,
Enpä usko.

Talo täytettynä,
puheensorina,
TV-ruudun valo,
veden porina.

Täältä me lähdemme,
ja tänne me aina palaamme,

Mutta koti?
Enpä usko.


- Nina Stine 6.8.2014