Mutta mummi,
kuka sitten on tuo, joka kaataa ämpärillä jääkylmää vettä niskaani?
Ja miksi rekat ajavat noin kovaa, minun mekkonihan kastuu.
Kuka petti ja kenet?
Ja minkä tähden?
Kuka enää edes pitää lupauksiaan?
On niin kylmä:
pimeä syysilta,
ja satoja sinisilmäisiä lapsia,
paleltumassa,
yksin kaatosateessa.
Sinä lupasit.
- Nina Stine 6.11.2013.
Mukavaa kun ehdit pistäytyä käymään. Otahan kuppi teetä ja istu hetkeksi alas. Kerro toki huolesi, eihän tässä ole mihinkään kiire :). Runoissani pohdiskelen esimerkiksi ihmisyyttä, ihmissuhteita, elämän tarkoituksettomuutta ja maailman epäkohtia. Jätä ihmeessä kommentti, jos eksyit tänne, niin huomaan käyntisi (kirjautumista ei tarvita) - mitään älykästä sanottavaa sinulla ei tarvitse olla, sillä eihän ole aina minullakaan. Päivitän blogia harvakseltaan, mutta olen edelleen hengissä :).
7. marraskuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ooh, tää on tosi hieno! :O Traaginen ja surullinen. Toi lapsenomainen näkökulma toimii tässä tosi hyvin.
VastaaPoistaOi, kiitoksia ^^. Lapsenomasesta näkökulmasta kirjottaminen on välil kyl aika piristävää :). Mäkin odotan innolla, et pääsen jossain vaihees (ku saan repästyy tarpeeks aikaa) lukemaan sun runoja ^^
Poista