1. Kaupunki nukkuu,
kadut ovat tyhjät,
askeleeni kajahtelevat kylmistä kivitaloista.
Kuljen hitaasti töistä kotiin,
aamu sarastaa,
mutta on täysin hiljaista,
linnut eivät laula.
Ei se nuku,
se on kuollut.
2. Porraskäytävä on lasinsirujen peitossa,
seinät maalattu punaisiksi,
valokatkaisijasta tippuu verivana,
pisaroita ympäri lattiaa,
kun kiipeän pelokkaana,
askelma kerrallaan,
hiljaista kotiamme kohti.
3. Lattia lainehtii,
kynnyksen yli tulvii vettä,
tölkit ja pullot lipuvat hennoilla aalloilla.
Kaksi irstasta petoa makaa suihkussa sammuneena,
kolmas nukkuu sohvalla.
Sammutan suihkun.
4. En tiedä, mitä on tapahtunut,
tai miksi,
ja kun näen punaisen juovan,
nuolevan ruosteisen lavuaarin reunaa,
ymmärrän,
etten edes halua tietää.
- Nina Stine 16.2.2013
Tarinoita elämästäni, osa 938749
Mukavaa kun ehdit pistäytyä käymään. Otahan kuppi teetä ja istu hetkeksi alas. Kerro toki huolesi, eihän tässä ole mihinkään kiire :). Runoissani pohdiskelen esimerkiksi ihmisyyttä, ihmissuhteita, elämän tarkoituksettomuutta ja maailman epäkohtia. Jätä ihmeessä kommentti, jos eksyit tänne, niin huomaan käyntisi (kirjautumista ei tarvita) - mitään älykästä sanottavaa sinulla ei tarvitse olla, sillä eihän ole aina minullakaan. Päivitän blogia harvakseltaan, mutta olen edelleen hengissä :).
6. toukokuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Nyt tapahtumasta on kulunut sen verran aikaa, että sen pystyi lisäämään tännekkin. On se ihan kiva, että mun elämässänikin tapahtuu joskus jotakin, jos nyt positiivisesti ajatellaan.
VastaaPoista