Kello lyö,
lyö kaksitoista,
lyö pimeää.
Varjo tulee,
tulee valotta,
tulee luoksesi
On yö
Valo enää vaikeneva muisto,
jos edes niin paljon
Yö laskeutuu,
laskeutuu katalin mielin,
laskeutuu pahoin aikein.
Oikeus nukkuu,
nukkuu sikeästi,
nukkuu kadonneena
On yö
Enää eivät enkelit sinua pelasta,
on vain langenneita
Ei, tämä ei ole kuolema,
ei, vaikka kuinka toivoisit
ei, tämä on jotain paljon pahempaa
Nyt on yö,
ehkä ikuisesti
-Nina Stine 11.6.2010
Todella vaikuttava runo ja täynnä sanomaa. Toisto on tässä tosi tehokasta ja loppu jätti sanattomaksi. Tykkäsin erityisesti tuosta kohdasta "Valo enää vaikeneva muisto, / jos edes niin paljon". Sellainenhan se yö on. :)
VastaaPoistaJa lisäsin muuten blogisi oman blogini linkkeihin, eihän se haittaa? Voi saada enemmän lukijoitakin, kun muut runoilijat "mainostaa" toisiaan blogeissaan :)
VastaaPoistaKiitos todella paljon kommenteistasi. On vain kivaa, että laitoit linkin :D Runo on myös omistani yksi suosikki :D
VastaaPoista