287.

Sirpaleita, säpäleitä, pisaroita,
elämä on yhtä hajaantunutta kaaosta,
Rikki, poikki, särkynyt,
yksinäinen mieli tyhjässä maailmankaikkeudessa.

Mies, koti, lapset,
jonkun muun unelmat pakkosyötettynä pääkoppaan,
Rakastu, menesty, iloitse,
elämänhaluni valuu norona viemäristä alas.

Tarkoitukseton, turhanpäiväinen, tyhmä,
ryömimistä oravanpyörässä.
Olematon, kevyt, unohdettu,
onneksi kuolema korjaa myös tuskaiset pois.


- Nina Stine 28.5.2019

286.

Elämä on hirvittävää raahautumista tunnista toiseen,
yhtä tuskaa,
olemassaolon ontoksi imemää ahdistusta.


- N.S. 11.5.2019

285.

Aika on kuin rahaa,
mutta sen valuutta vaihtuu aina keskiyöllä:
tänään on käytettävä kaikki,
sijoitettava viimeistä senttiä myöten,
tarkkaan harkiten,
tarkkaan punniten.

Minä säntään seteleineni paikasta toiseen,
kolikoita rapisee pitkin katukivetystä,
kiire,
kiire!
Illalla romahdan sänkyyni kuin särkyvä lasi lattiaan.


Tänään aamulla kun heräsin,
     joku oli kaatanut kultaharkkoja päälleni.
En noussut kuuteen päivään.


- N.S. 11.5.2019
(Opiskelu- ja gradustressistä valmistuneen koomaan)

284.

Ihmiskunta pyörii omassa ihrassaan,
oi kun on ihanan lämmintä ja vaivatonta;
miljoonat halpatyöläiset kannattelevat
     pilviä hipovaa elintasoa heikoilla käsivarsillaan.

Aurinko hymyilee tyytyväisenä:
uppopaistetut saatanat ovat parasta herkkua.


- Nina Stine 3.5.2019

283.

Kyllä meillä menee oikein hyvin:
Vietämme paljon aikaa yhdessä,
huomioimme toisiamme jatkuvasti pienin elein,
olemme lähes kaikesta samaa mieltä,
emme koskaan huuda,
riitelemme hyvin harvoin.
halaamme aina tarvittaessa.
Täydennämme toisiamme. 


Kurotan käteni peiliä kohti,
kuva vastaa hymyyni:
Juuri näin meillä on hyvä.


- N. S. 3.5.2019
Elämää itsensä kanssa.

282.

Tuhlasinko tunteja kanssasi?

Kerroit olevasi etsimässä toivoa.
Sitten aiheet haarautuivat,
sanat sotkeentuivat,
Hymyilin,
Nauroin.

Yhdessä me elimme pienen hetken.


- N. S. 6.1.2019
Hyvän ystävyyden ensiaskelia.