265. Hulluuden rajapinnalla

Minuuteni on ripoteltu ympäri näitä huoneita,
pieniä lasinsiruja,
yhteensopimattomia paloja.


m                                   i
                n             u

u                                            s

           o

                                      n

r                    i
            k

                               k
       i



- N. S. 27.3.2019

264.

Raivohullu,
kiroan ja kiljun lattialla.
Huudan, itken.
Paiskon ovia ja huonekaluja.

Helvetti on siellä,
missä avunpyynnöt torjutaan,
yksinäiset hylätään,
haavoittueet potkitaan,
ja pettyneet kavalletaan.

Minä palan tulessa,
hukun kyynelteni tulvaan,
kuuroutan itseni huudoillani.


Helvetti on siellä,
minne sinä jätit minut. 


- Nina Stine 26.3.2018.
Yksi ilta tässä jokin aika sitten.

263.

Minä revin sinun pääsi irti,
Murskaan aivosi tomuksi.
Hymyilen.

"Kuole vitun mulkku!"
          Kirjoitan verelläsi seinäämme.
"Itsekäs kusipää"
           Kaiverran selkääsi.
"Petturi"
            Kuiskaan ja suljen oven perässäni.


- N.S. 26.3.2018

262.

Haluan upottaa käteni rintaasi kuin muovailuvahaan,
Tuntea kuinka veresi valuu sormieni välissä,
Haluan varastaa sydämesi,
Tuntea sen tykyttävän kämmenelläni.


- N.S. 22.3.2018
kesken?

261.

Sinä olet minun voodoo-nukkeni,
anna kun tökin sinua neulalla,
leikkaan pääsi irti saksilla.

Revin liitutaulua korvasi juuressa,
täytän ärsyttävän kauniit hiuksesi purukumilla,
hakkaan sormiasi vasaralla,
ristiinnaulitsen sinut miljoonalla naulalla.

KUOLE!


- N.S. 13.3.2018
Lyhyesti ja ytimekkäästi. Pientä patoutunutta aggressiota havaittavissa?

260.

Viillä luurankoon asti auki ranteeni,
upota terä kaulaani,
veistä lihoista rintani,
pistä tuhat neulaa sydämeeni.

Nylje minut irti itsestäni.


- N.S. 13.3.2018
Sidenote: Blogin pitäjä ei oikeasti ole itsetuhoinen tai murhanhimoinen, vaikka runojen minät olisivatkin...

259. Marttyyri

Kai kerroin jo sinulle,
kuinka vääryyttä olen kokenut?
Kuinka minua on vähätelty ja poljettu,
haukuttu ja hylätty?
Kuinka monta teennäistä hymyä,
viekasta paremmuutta,
olen saanut jo katsella?

Voi kun minuun sattuu!
Voi kun minä kärsin!
Minun niin tekee kipeää!


Katsella teitä.
Katsella sinua.
Mitä helvettiä sinä teet minun elämässäni?


- N. S. 13.3.2018

258.

Kaulani on vedetty auki,
pääni roikkuu selkärangan varassa,
nikama kerrallaan sahautuu irti.


Elämäni törmäsi STOP-merkkiin,
sen kaunis ja soljuva virta,
kiehui sekunnissa pois.

    ja nyt eksyneet pisarat säntäilevät ilmassa,
ne kirkuvat ja itkevät,
törmäillen toisiinsa ja tarrautuen
                        kuin äiti kuolevaan lapseensa.

En päästä irti.
En luovuta.


(Mutta joskus on parempi liidellä ilmavirran mukana;
lentää ihan omilla siivillään.)


- N. S. 13.3.2018

257.

Minut on petetty

sinä iskit tikarisi lapaluideni väliin,

sinä jätit minut vuotamaan kuiviin lattialle.

Minulla on niin petetty olo,

olen vihainen,

turhautunut,

ärsyyntynyt,

ahdistunut.

Tekisi mieleni potkia sinut kuoliaaksi,

hakata päälläsi nauloja seinään,

hirttää sinut rakkaista köysistäsi,

heittää liian kallis 40000K-televisiosi paskaksi.

Sinä rikoit minut.

- N. S. 27.2.2018

Tällä tematiikalla muutama runo. Vastoinkäymiset on siitä mukavia, että tulee kirjoteltua enemmän.

256.

1. Teurastaja huitoo veitsen kanssa,

päätösten tekeminen on kuin verisen sydämen puolittamista;

mikään ei selviä ehjänä.

Minä olen kulkenut

räntäisessä sohjossa paljain jaloin

Olen itkenyt jo sadat silmät päästäni

katsellen romanttisia hattaroita

Minun elämäni on

tyhjä musta ruutu

ennen lopputekstejä.

2. Hukuin sinun sinisiin silmiisi

valkoisella kankaalla

Takerruin sinun kiharaisiin hiuksiisi

öisessä unessa.

Sinä et ole

minä en ole

olemassa.

- N.S. 29.12.2017

255.

Me olimme niin kauan nukuksissa

Katsoimme unen valkeaa silkkiä,
uinuimme kudotussa kehdossa

Unohdimme itsemme,
unohdimme toisemme,
jäimme historian kadonneille sivuille,

En edes haluaisi tulla muistetuksi.


- N.S. 2018