Elämän tarkoitus:
kuin derivoitu vakio - kadonnut.
Mieli:
kuin skitsofrenian latenttivaiheessa - ontto.
Olo:
kuin metafysiikka positivisteille - hyödytön.
Kaikki vain hävisi,
jonnekin integraalien ja kongruenssien lomaan,
eksyi deindividuaation ja abstrahoinnin sekaan,
ja kun kynä viimein kolmelta laskeutui,
ei enää ollutkaan jäänyt
mitään jäljelle.
- Nina Stine 21.3.2014
Lukion loppumisen ja vihoviimeisen ylioppilaskokeen jälkeisiä tunnelmia. Ymmärrän, että erikoissanasto vähentää lukijaystävällisyyttä, yrittäkää pärjätä :).
Mukavaa kun ehdit pistäytyä käymään. Otahan kuppi teetä ja istu hetkeksi alas. Kerro toki huolesi, eihän tässä ole mihinkään kiire :). Runoissani pohdiskelen esimerkiksi ihmisyyttä, ihmissuhteita, elämän tarkoituksettomuutta ja maailman epäkohtia. Jätä ihmeessä kommentti, jos eksyit tänne, niin huomaan käyntisi (kirjautumista ei tarvita) - mitään älykästä sanottavaa sinulla ei tarvitse olla, sillä eihän ole aina minullakaan. Päivitän blogia harvakseltaan, mutta olen edelleen hengissä :).
13. huhtikuuta 2014
186.
Vaimennat kysyvän katseeni,
noilla vähäisillä sanoillasi:
"Anna mulle hetki aikaa."
Ja minä peräännyn,
seuraan vierestä kun
viisarit jahtaavat toisiaan,
ja ajatuksesi johdattavat sinua umpikujaa kohti,
määränpäänä helvetillinen kiirastuli.
Ja minun täytyy antaa sinulle aikaa,
katsoa kun,
sinä palat.
- N.S. 14.3.2014
Avuttomuus.
noilla vähäisillä sanoillasi:
"Anna mulle hetki aikaa."
Ja minä peräännyn,
seuraan vierestä kun
viisarit jahtaavat toisiaan,
ja ajatuksesi johdattavat sinua umpikujaa kohti,
määränpäänä helvetillinen kiirastuli.
Ja minun täytyy antaa sinulle aikaa,
katsoa kun,
sinä palat.
- N.S. 14.3.2014
Avuttomuus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)