162.

Sen yön aikana elefanttilauma oli tanssinut ruumiini yli,
aamulla sain mustelmilta tuskin silmiäni auki,
ajatukseni ryömivät vaivalloisesti eteenpäin,
kuin humalainen sammumisen partaalla:
havahtuivat ohikiitäväksi hetkeksi,
kunnes taas nuukahtivat autuaaseen tyhjyyteen.

Tässä:
inhimillisen elämäni rauniot,
rippeistä kasatut järjen kuiskaukset,
"pohdi, analysoi, kritisoi",
erilaiset sanat kajahtelevat kalloni seinistä,
huutavat oikeuttaan,
kirkuvat itseään kuin rättiväsyneet lapset,

Mutta minäkin olen rättiväsynyt lapsi!
Ja tässä istun,
juuri tänään,
kun minulta vaaditaan enemmän,
kuin koskaan voisin osata antaa.


- N. S. 15.9.2013
Flunssassa/ kuumeessa filosofian ylppäreitä edeltäneitä tunnelmia.

161.

Olen vain rappeutuva luuranko,
yllään nahkavaatteet,
hennoksi kudottu ihopeitto,
kannatellen ruosteista kruunua:

Minun imperiumini on jo syksyn ruskaa,
kuolleita värejä,
kuihtuvaa elämää askeltesi alla.


- Nina Stine 30.9.2013
Lähdin eilen keräämistäni inspiroivista sanoista "luuranko", "ihopeitto" ja "imperiumi". Päässä pyöri Avenged Sevenfoldin "Hail to the king" -biisi (https://www.youtube.com/watch?v=DelhLppPSxY)

160.

Uhrasin itseni altruismin alttarille,
annoin pois vereni ja sieluni,
ahneiden koiperhosten syötäväksi,
egoististen paskiaisten,
jotka ottivat kaiken sen, 
mitä vain käsiinsä saivat.

Ne nopeat elävät sieluni verellä,
Ja heikot kuolevat,
koluten luidensa rippeitä.


- N. S. 1.9.2013

159.

Katso tätä hetkeä:
Se painaa liikaa,
Oletko varma, että haluat syöttää sitä sanoillasi,
heittää valitustesi taakan,
sen hennoille harteille?


- N. S. 21.8.2013

158. 100°C

Älä enää väitä,
ettenkö olisi varoittanut:

Vielä näet sen kerran,
kun hellän ja viattoman ihmisen
   rinta repeää verenpunaiseen huutoon,
hirviö ryömii esiin sen sisästä,
tunkee itsensä hennon ihon läpi,
kirkuu niin että korvat särkyvät,
Mutta kuulevat kuitenkin,
jokaisen helvetillisen sanan,
ja suolasirottimen keinahtelevan tanssin,
kerran jo unohdettujen haavojesi yllä.


- N. S. 5.9.2013