60.

Varpaiden välistä valuu hiekkaa;

vähiin käyvät elon laulut,

vähiin jäävät,

vähin lähtevät.

Aurinko polttelee kostealla iholla,

huuhtoen kaikkea pois,

vieden mukanaan jäljet,

ottaen takaisin sen,

minkä olen aina ollut velkaa.

- Nina Stine 20.3.2012
Eräitä ajatuksia ja tunteita paperilla (näytöllä), suoraan jostakin hieman syvemmältä tajunnan tasolta. Jos se nyt edes on mahdollista. Edelleen Kanarian saarilla kirjoitettua.

59.

Näkymättömiä juovia,

säteillen sieluni läpi,

etsien mustia pisteitä,

tyhjien seinien keskeltä.

Maa paistaa minua jalkojeni alla,

käristää esiin totuutta,

ylempien lattialankkujen raoista,

kuiskien varoittavia lauseita,

sanoja,

tavuja,

kirjaimia,

vaiennettuja äänteitä.

Yksinäisyys kohisee korvissa, 

meren aaltojen tavoin,

tavoittaen rantaa,

valuen kauemmas ulapalle,

jossa siintävät kaukaiset mantereet,

ikuisen paratiisin maat.

- Nina Stine 19.3.2012
Metaforista ja epäselvää runoutta. Kirjoitettu Kanarian saarilla.

58. Paljon

Tässä minä olen,

aina liikaa,

mutta en koskaan tarpeeksi.

- Nina Stine 20.3.2012
Inspirated by Five finger dead punch - Never enough