57. Veritekoja

Minä olen tieto,

Piilostansa riistetty,

palasiksi revitty,

rikottu, raastettu,

pyöritetty palloiksi,

kuutioiksi, kartioiksi,

Olen tyhjiksi sanoiksi puettu,

raiskaavilla ajatuksilla haalistettu,

riittämättömyyden lauseilla vääristetty,

puhtaaksi pesty,

turhasta roskasta kitketty,

Säälimättömästi tuomittu,

kuivalla maalla elämään,

kuolemanporteilla kitumaan.

- Nina Stine 20.2.2012
Keksin idean tähän about keskiyöllä, enkä tietenkään enää muistanu suunnitelmia kunnolla aamulla :D Tämmösiä kuitenkin sain haalittua kasaan :) ps. onks se kuoleman porteilla vai kuolemanporteilla? xD
     Tässä jälleen kerran filosofista runoutta osa 2. omistettu vaikkapa Sokrateelle, vaikka en häntä vielä kovin hyvin tunne :(. Joskus sitä pysähtyy opiskelun keskellä ajattelemaan, miksi kaikki on niin luokiteltua ja käsitteillä varustettua. Luultavasti sen takia, että asioita olisi helpompi kehittää ja hallita. Mutta miltä tuntuu tiedosta, joka on väkisin asetettu muotteihinsa? Onko sillä nyt kiva sitten olla, kun olen valheellisesti sen tunteet runooni typistänyt?
     Jos ottaa huomioon epätarkkuusteorian, niin tuntuu hassulta, että mitään yleisiä sääntöjä on saatu edes asetettua? Miten täydestä sattumasta voi löytää jotain logiikkaa? Tai miksi kaikki täytyy eritellä, jos koko maailmankaikkeus on perimmiltään samaa "ainetta" (E=mc2 jne.)? En siis nyt mitenkään ole vastustamassa tieteiden kehitystä yms, kunhan välillä pohdiskelen :) JA sitäpaitsi, toooosi suuri kiitos heille, jotka ovat internetin kehittäneet. ...vaikka ehkä jotain ilmastonmuutokseen, rikoksiin ym. viittaavaa siitä onki seurannu... :D

56. Mitä aika on?

"Aika on tähtien hymyilyä,

 valon mittaamatonta loistetta,

     tuntien madellessa,

     sekuntien kiitäessä,

          olemattomien osasten

          hennossa värähtelyssä."

- Nina Stine 19.2.2012
Juu... Filosofian kurssi alkamassa. Kirjassa esitettiin kysymys: "Mitä aika on?" Lähdin vähän miettimään ja koristelemaan - tällänen runo siitä sitte vahingossa syntys :D. Omiakin mielipiteitä ajan olemuksesta saa esittää :)

55. Taiteilija

Kynällä kirjoitan runojani,

kitaralla säestäen kuihdun,

mutta repien ruumistansa,

soittaja heittää huuliltansa,

raihnaisen, röyhkeän laulun.

- Nina Stine 5.2.2012
Olin kokonaan unohtanu, että tämmösenki oon kirjottanu :D. Loppusointuja vähän kokeilin... Täysin spontaanisti ja parissa minuutissa, ehkä sillon päästää parhaiten alitajuntansa vallalle :)

54.

Täällä minä riudun,

itken ja huudan,

kun kukaan ei kuuntele.

Minä vaikeroin salaisessa kammiossani,

kielletyn metsän uumenissa,

karjuen, hiljaa niiskuttaen:

"Älä auta minua, anna minun olla".

- Nina Stine 7.2.2012
Ei hajuakaan, mistä toi Harry Potter -teemasanasto tonne hyppäs, mut toivottavasti kukaan ei saa siitä erityisemmin traumoja tai muutenkaan leimaa punasella sitä mun otsaani :D Runolla ei ainakaan vielä ole otsikkoa, vaikka kuinka yritinki keksiä...

Nyt on vähän ton lukion takia runoileminen välillä jäänyt ja väkisinki meinaa englannin kieleen muuttua, mut toivottavasti nyt onnistun edes jotain julkaisukelposta välillä saamaan aikaseks :D Ja sitäpaitsi: välillä alkaa toistua samoja sanoja tai teemoja runoissa ja on yhä vaikeempaa keksiä kokonaan uutta, mut ei siitä kannata välittää :)